kuin viimeistä päivää.

Tämä viikko meni lähinnä itkeskellessä ja tallilla tuli notkuttua joka ikinen liikenevä sekunti, niin kamalaa. Kun koko ajan tiesi, että päivät kuluivat ja perjantai vaan lähestyi ja lähestyi... Mulla on paljon kuvia ja videoita, kunhan saan itseni keräiltyä niiden katseluun, postailen niitä tänne...

Maanantai 5.12: Kävin aamupäivällä itsekseni ratsuilemassa, maneesi on tyhjä pystyi hyvin työskentelemään, kun sai keskittyä vain ja ainoastaan omaan ratsastukseen. Normaalit alkuverkat, käynnissä voltteja ja ravissa ympyröitä, sitten monta laukannostoa. Poni hosui välillä vähän, mutta toisaalta oikea laukka nousi molempiin suuntiin todella kivasti. Loppuraveissa Jästi kulki ihan oikeasti ja rehellisesti oikein päin, muoto pysyi tasaisena, vaikka tahti hetkittäin olikin vähän turhan reipas. Hieno, hieno Jästi!

Tiistai 6.12: Kummityttöni Jenna 3v. tuli mukaan katsomaan tädin ponia, suunnitelmanani on aivopestä tädin kullanmurusta pikku ponityttö tulevaisuudessa. Jästi oli kiukkuisella päällä, sen selkä oli eilisestä raskaammasta liikutuksesta jumissa, mutta porkkanat sentään kelpasivat. Maneesissa oli ruuhkaa, Jästi kyttäili katsomoa ja kenkutteli muutenkin. Ravailin vähän, ei oikein sujunut, kun poni oli niin jumissa selästään, jolloin sen liikkeet muuttuvat muutenkin ihan kököiksi jne...

Keskiviikko 7.12: Kaverini Linda lähti kameran kanssa mukaan, ponin selkä oli vieläkin kipeä. Kokeilumielessä heitin kuitenkin satulan selkään ja hipsittiin maneesille, J:llä ei ollut vielä hokkeja alla, joten se liukasteli pahasti eikä tuhra hosuminen ainakaan parantanut asiaa. Maneesissa kävelin ja ravailin vähän, poni tuntui yhä huonolta, tavallaan ylienergiseltä ja toisaalta ihan köpöltä. Satula pois ja poni liinaan, se laukkaili yllättävän sujuvasti ja nätisti, pukitteli pikkuisen tietysti, mutta joo. Varsinkin oikeaan, Jästin parempaan kierrokseen laukka melkein sujui. 

Kiipesin hetkeksi ilman satulaa selkään, taivuttelin vähän ja käynnissä parin puomin yli. Pikku pätkiä ravia, poni oli varsinkin kaarteissa tosi huono, peitsasi tavallista enemmän. Ravailinkin puomit pari kertaa, ottaen huomioon yhdistelmän minä + ei satulaa + puomit, oli aika ninja olo pysyä kyydissä :D

Torstai 8.12: Jäähyväiset. En mennyt kouluun, vaan suuntasin aamupäivällä tallille. Jästi oli juuri kengitettävänä. Meikä tietysti vollotti minkä kerkesi... Kengityksen jälkeen virittelin ponille hokkeja pienen ikuisuuden, olen maailman hitain niiden kanssa, eikä itkeminen tietenkään ainakaan nopeuttanut. Syötin ponille porkkanoita ja halailin sitä ja harjailin ja niin. Suitset päähän ja loimi päälle ja maneesille, siellä oli tyhjää, mikä oli ihan loistavaa, sain kaikessa rauhassa pillittää kuin vesiputous... Poni vaan katseli ihan hölmistyneenä, että mitä se hullu tyyppi parkuu koko ajan.

Päästin Jästin irti, se seurasi ensin nätisti vierellä, sitten ravaili vähän, hetkittäin lähes hallittua ympyrää mun ympärilläni. Ei mitään huimaa baanausta, selkä oli vieläkin vähän arka. Se piehtaroi ja tuli sitten kiehnäämään viereen, mokomakin ahne possu kerjäsi tietenkin porkkanoita. Kiipesin selkään ilman satulaa ja käveltiin pitkään, minä vollotin tietysti puolet ajasta. Ravailtiin pätkiä, sujui taas vähän paremmin, vaikka en todellakaan mikään istuntaihme olekaan, tyyli oli lähinnä perunasäkkiä muistuttava. Poni oli rauhallinen ja hyvä, joten kun kerran oli viimeinen tilaisuus, kokeilin laukkaamistakin.

Se tunne oli aika mahtava. Poni laukkasi ihan oikeasti kunnolla, ja selässä oli ihanan lentävä olo olla ilman satulaa. Sellainen "yhtä hevosen kanssa" -fiilis, aivan ihanaa. Jästi rakas superponi, oli niin hieno ja paras. Parin mielettömän kivan laukkapätkän jälkeen tulin alas ja päästin ponin irti, se seurasi vierellä, käveltiin pitkään, halailin vaan ponia ja niiskutin. Laahustettiin tallille, siellä itkin vähän lisää, kun yksi kaveri tuli lohduttamaan. Oikeasti, jos on jo valmiiksi ihan itkun partaalla ja joku tulee halaamaan, se ei ainakaan auta asiaa...

Käytävällä vielä lässytin ponille aikani, sitten piti alkaa lähtemään töihin. Vein sen ulos, annoin heinää. Sinne mun rakas hevoseni jäi, lumisateeseen seisomaan ja kun mä lähdin, traikku ajatettiin pihaan lähtövalmiiksi.

luopumisen tuskaa.

Viime torstaina joulukuun 1. päivä se päivä sitten vihdoin koitti: Jästille on löytynyt uusi koti. Joensuusta. Eli suomeksi ihan helvetin kaukaa. Meikä oli juuri lähdössä ratsastamaan ja eihän siitä mitään tullut, kunhan vaan vollotin ponin selässä ja lahnailtiin ympäri kenttää. Niin epäreilua ja niin väärin. 

Kirsikkana kakun päällä se houkutteleva mahdollisuus, että voisin ottaa ponin itselleni, omaksi. Idea on nyt hyllytetty, mutta pari päivää sitä tuli todella, todella vakavasti harkittua... En nyt taida tähän enää jaksaa avata koko pohdintaketjua, mutta pari itkettyä yötä ja monta viisasta sanaa se vaati... Maailman paras, kiltein, ihanin, kultaisin ja rakkain hevoseläin ansaitsee paremman kodin, kuin köyhä ja kiireinen opiskelija sille voi tarjota. Ja se menee vain ylläpitoon, eli teoriassa on olemassa mahdollisuus hakea mun hevonen kotiin, jos satun esim. voittamaan lotossa, pääsemään yliopistoon ja/tai saamaan paremman duunin.

Perjantaina 2.12: Kaveri lähti mukaan tallille, otti kuvia ja videoita yms. Mentiin maneesissa, poni oli ihan ok, laukattiinkin vähän ja hypättiin pari kertaa pikku ristikkoa. Loppuraveissa sujui taas niitä muutaman askeleen pätkiä oikein päin.

Lauantai 3.12: Menin tallille aamupäivästä ennen töitä, ensin juoksutin, mm. pyöritin laukkaa liinassa. Poni oli jotekin omituisen tönkkö ja könkkä, edellisen päivän reilumpi liikunta ehkä vaikuttaa. Kiipesin ilman satulaa kyytiin ja köpöteltiin käyntiä ja ravia, kerta kerralta tuntuu, että pysyn paremmin kyydissä. Itse asiassa ratsastelu vähän venähti niin, että tämä ajantajuton matkustelija myöhästyi töistäkin, hups... Töissä oli kuitenkin monta tuntia aikaa pohtia poniasiaa, ja illalla vedin sitten pään puhki pohtimisen lisäksi pään täyteen, voi ilmainen skumppa...

Sunnuntai 4.12: Vuosimiljoonan pahin krapula, laahustin tallille vasta illemmalla. Maneesissa oli kamala ruuhka, ainakin 6 heppaa pyöri puolikkaassa maneesissa. Normaalisti junnaan silloin lähinnä paikallani, mutta nykyään J on kehittynyt sen verran, että muiden väistely on paljon sujuvampaa ja omaankin ratsastukseen voi keskittyä.

Ensiksi käynti läpi, poni vähän kyttäili toisen päädyn estetreenejä ja muita hevosia. Ravailtiin, vähän tönkköä pujottelua. Laukannostoja tehotreenissä, tällä kertaa laukka nousi jopa käynnistä. Ei se kovin kaunista tai sujuvaa ollut, mutta muutaman askeleen poni könötti jotakin laukkaa muistuttavaa aina pitkää sivua. Loppuraveissa taas hienoja pätkiä, suunta eteen-alas alkaa vähitellen löytymään. 

Poni lähtee perjantaiaamuna, sitä ennen pitää vielä tehdä kaikkea kivaa ja ihanaa. Ilman satulaa menemistä, pikku esteitä, irtojuoksutusta, maastoilua. Ja ponille akuutti porkkanaliannostus. Ja joulupipari. Ja tonttulakki-kuva. Sekä paljon, paljon kuvia ja videoita muistoiksi.

lisää vierailevia tähtiä.

Maanantaina testasin tosiaan kaverin vuokraponia ja päädyin kenttään, tänään laahustin tallille selkä jumissa ja muuten vaan ihan koomassa. Ongin ponin mutatarhasta ja harjailin sen nopeasti. Poni oli maanantaina sen verran köppänä ja itseäni laiskotti, joten nappasin ponin liinaan ja suunnattiin maneesille. Jästi oli ihan apina, se ei millään voinut kävellä rauhassa, vaan kohelsi ja sähläsi koko ajan. Sama jatkui maneesissa, kun virittelin ohjia kiinni.

Juoksuttaessa poni oli ihan lahna, se ei meinannut liikkua yhtään eteenpäin, selkä on yhä kipeä ja se on muutenkin ihan jumissa. Laukkuutin sitä vähän molempiin suuntiin, laukkaaminen ympyrällä on ponille tosi vaikeaa, mutta ihan kohtalaisesti se loikki eteenpäin. Laukkaa pitäisi nyt vaan saada enemmän treenattua, joten on ihan hyvä, että se saa ensin ilman ratsastajaa pyöriä laukkaa ympyrällä, sitten vasta selästä käsin.

Lopuksi kiipesin vielä ilman satulaa selkään, oman tasapainon treenaamiseksi ja muuten, se on hurjan kivaa. Poni tallusteli ihan rauhassa, mutta kun yritin ravailla, se lähinnä peitsasi ja oli tosi kökkö. Ärsyttävää ja turhauttavaa, kun en todellakaan tiedä, mitä ponille kannattaisi tehdä. Selkä kipeytyy, jos sitä liikuttaa, toisaalta ponin omistaja on sitä mieltä, että liikunta vaan tekee sille hyvää... Tuntuu vaan aika ikävältä väkisin liikuttaa, jos poni selkeästi ei halua liikkua askeltakaan eteenpäin... Maneesissa junnaaminenkin tympii, mutta ei säkkipimeässä oikein huvita maastoillakaan.

Mentiin takaisin tallille ja olin juuri lähdössä kotiin, kun J:n omistaja ilmestyi paikalle. Se kysyi, josko minua huvittaisi liikkuttaa toinenkin hevonen, Minin, ja suostuin sitten, kun ei mikään kiirekään ollut. Mini on pv, jolla kisataan lähinnä kenttää, sellainen kapea kuikelo, jonka selässä olen käynyt viimeksi varmaan helmikuussa. Maneesissa oli ratsastuskoulun tunnit alkamassa, mutta meille jätettiin toiseen päähän reilu ympyrä tilaa. 

Alkuun peloteltiin ponituntilaisia, Mini pukitti ja possuili ja minä kiroilin selässä vähän turhankin suureen ääneen, hups. Junnattiin aika kauan käynnissä, yritin saada Minin jotenkuten tuntumalle, mutta joo, ei se kovinkaan kehuttavaa ollut. Vähitellen käynti alkoi olla hetkittäin siedettävää, sitten ravailtiin. Mini keikkui eteenpäin kuin kameli, askel oli niin pitkä ja kummallinen Jästin tikitykseen verrattuna.

Ravattiin molemmat suunnat, ei todellakaan sujunut yhtään. Käveltiin hetki pitkin ohjin ja olin jo vähällä luovuttaa kokonaan, mutta keräilin sitten ohjat ja jatkoin ravailua. Mini oli rauhoittunut alun possuiluista ja kulki muutaman askeleen pätkiä kohtalaisesti, itse en vaan millään saanut pidettyä tuntumaa tarpeeksi tasaisena.

Vaikka vähän epäilyttikin, halusin kokeilla laukkaamista, joten muutama pomppu harjoitusravia ja epämääräinen nosto. Minin laukka oli joko aivan ihanaa tai aivan kamalaa, paha sanoa. Se oli ISOA ja keinuttavaa, keikuin selässä ihan järkyttyneenä :D Toisaalta se oli myöskin tasapainoista ja rauhallista, oikeaa ratsulaukkaa lv-nelitahtibaanaukseen verrattuna. Tehtiin pari siirtymää ravi-laukka -välillä ja viimeinen laukkapätkä oli huippukiva, laukka pyöri ja Mini vähän rentoutui ja ratsastajakin unohti olla ihan paniikissa. Minin omistaja vaan nauroi, kun palasin tallille ihan pöllämystyneenä, oli aika hurja kokemus mennä pitkästä aikaa kunnollisella hevosella.

en vaan osaa.

Tämä maanantai on potkinut päähän oikein urakalla, vittu mitä paskaa noin niinkuin tiivistettynä. Yhden kokeen yli nukuttuani suuntasin tallille kuraan ja viimaan, ponia tarhasta hakiessani upposin nilkkoja myöten mutaan, ratsastuskengät läpi märät ja täynnä kuraa tietenkin.

Laitoin Jästille kamat ja käveltiin alkuun ulkona, oli kylmää ja tuulista. Maneesissa oli yksi juoksuttaja ja yksi ratsukko, mutta ihan hyvin mahduttiin menemään. Poni oli alkuun melko tahmea, mutta kun toiset laukkasivat ja riekkuivat, alkoi se vähän innostua ja kulki hetkittäin ihan kohtalaisesti. Muut menivät pois ja kun tilaa kerran oli, kokeiltiin pitkästä aikaa laukkaa selästä. Poni oli ihan super, nosti melko kivasti ja laukkasi järjellistä vauhtia. Välillä tuli väärää laukkaa, mutta ottaen huomioon, miten vähän ollaan laukattu maneesissa, olin tyytyväinen ylipäätänsä oikeaan askellajiin. Tästä vaan treenailemaan lisää...

(Joku vanha kuva Hoffesta, lainattu Lindalta.)

Tallilta ajoin suoraan hakemaan kaveriani Lindaa, jonka vuokraponia mun oli tarkoitus kokeilla. Hoffe on oikeasti ihan poni, niin pikkuinen. Se on todella osaava ja todella laiska, eli täysin päinvastainen kuin Jästi. Alkuun käveltiin kentällä ja poni lahnaili eteenpäin, ihan kummallista. Ravi oli ihmeen töpötystä... En todellakaan osannut mennä Hoffella yhtään, tuntuma oli ihan kateissa ja muutenkin, vieras poni tuntui todella, todella oudolta. Ravissa vielä jotenkuten keikuin kyydissä, mutta ensimmäisestä kunnon laukannostosta se pukitti, ja kappas, minähän lensin. Vitutti ja selkään tulee nätti mustelma, hienoa... Oma moka, kun en osannut varautua ja ratsastaa paremmin, mutta ärsyttää ja pahasti. 

Kaveri kävi sitten itse selässä ja poninpallero pistettiin kuriin ja nuhteeseen. Kiipesin itse vielä hetkeksi kävelemään, mutta oli aika tuskaa, selkä otti ihan kunnolla osumaa maanpintaan, joten pelkkä käynti riitti. Vähän tuntui näkyvän taivallaa ylimääräisiäkin tähtiä hetkittäin...

ilman satulaa.

Taas parin päivät jutut samassa, kiirettä pitänyt, mutta ihan kivaa sellaista (: 

Perjantai 25.11: Edellisenä päivänä vapaa ja sitä edellisenä juoksutus irtona, joten toivoin poni olevan parempi. Oli se ehkä ihan vähän, mutta ei siltikään mitenkään "normaali", vaan todella tahmea etenemään. Pyörittiin alkuun maneesissa, pikaisesti käynti ja ravi molemmissa suunnissa melko rennosti läpi, "tehtävinä" mm. isoa kahdeksikkoa ja pitkillä sivuilla isompaa ravia. Ja tehtiin ensimmäisiä oikeasti kunnollisia ravivoltteja, eli tasapaino on todellakin parantunut! Pätkittäin poni oli ok, mutta sitä sai kyllä ratsastaa todella reilusti eteen, ja selkä aristeli yhä, joten ehkä 15 min jälkeen suunnattiin ratsastusradalle. Ravattiin siinäkin pätkiä, poni pysyi todella kivasti käsissä, eikä lähtenyt normaaliin tapaan jyräämään ravuriravia menemään, jee. 

Lauantai 26.11: Menin tallille vasta myöhään illalla, suoraan töistä ja laiskotti ihan pirusti. Nappasin ponin liinaan ja sille vaan viltin selkään. Maneesissa ei ollut ketään muita, joten päädyinkin päästämään sen taas kerran irti. Tällä kertaa poni jaksoi sinkoilla pidempään kuin viimeksi, oli kiva katsella, kun toinen pukitteli menemään, ponilla vaikutti olevan aika kivaa (: Sitten se ravaili nätisti ja antoi ihan kivasti kiinnikin, tuli ihan itse minun luokseni puhisemaan. 

Tällä kertaa nappasin kaukaa viisaana kypärän mukaan ja onnistuin kapuamaan selkään. En ole piiiiitkään aikaan mennyt ilman satulaa, joten oli aika hurjaa :D Keikuin kuitenkin kyydissä joten kuten, ja kunhan vähän tottui, niin se oli todella kivaa. Ravasinkin pikkuisen, maksimissaan kymmenen askeleen pikkupätkiä. J pysyi hienosti tosi rauhallisena ja minä ihme kyllä pysyin selässä. Käveltiin takaisin tallille, ketään muita ei ollutkaan enää siellä, joten laittelin ponin rauhassa talliin. 

Tälläisinä iltoina kun kaikki tuntuu sujuvan, poniin tuntuu olevan hyvä "yhteys" ja pääsee tekemään sen kanssa kaikkea kivaa, tulee niin sellainen olo, että olisi aivan unelmaa, jos poni olisi oma... On niin houkutteleva ajatus, että menisi neuvottelemaan sen omistajan kanssa vähintään ylläpitodiilistä tai jostakin, se toisi varmuutta ponin pysymisestä minun elämässäni... Sinne menisi kaikki rahat ja vapaa-aika, mutta toisaalta, viimeiset kolme vuotta tuo otus on ollut minulle "Se Hevonen", jota piristää huonoa päivää ja jonka kanssa on ihan mielettömän paljon ikimuistoisia hetkiä, se hevonen, joka todella olisi sen arvoinen...

irtojuoksutusta.

Aamupäivällä tallilla oli rauhallista, joten onnistuin toteuttamaan suunnitelman irtojuoksutus. Ponille suitset päähän, uudet suojat (olivat muuten sopivat!) jalkaan ja varmuuden vuoksi liina mukaan ja maneesille. Alkuun virittelin ovet kiinni ja kävelytin ponia useamman kierroksen, sitten päästin sen irti. Alkuun J seurasi yhä mukana, kääntyi molempiin suuntiin ja muuta sellaista irtona, olisi joskus kiva kokeilla vähän monipuolisempia maastakäsin-juttuja joskus.

Loppuun vielä pakollinen kamera-angst, tuo laatu on ihan järkyttävää. Pitää ehkä sosialisoida faijan videokamera... Mutta iMovie on kiva, ehkä muokkaustaitoni kehittyvät tästä paremmiksi...

Kun poni lopulta hiffasi, että revittelykin on ihan sallittua, se baanasi varsin tyytyiväisen oloisena pukkilaukkaa ympäri maneesia. Kovin kauaa poni ei jaksanut riehua, ennen kuin se hidasti raviin ja siitä sitten ihme kyllä minun pyynnöstäni käyntiin. Nappasin ponin kiinni ja se tuhisi hengästyneenä, joten suunnattiin ulos kävelemään vielä lopuksi. Harmitti, että en tajunnut napata kypärää mukaan, olisin voinut kävellä lopuksi ilman satulaa selästä käsin, mutta en sitten jaksanut lähteä tallista hakemaan...

liukastelua ja jumitusta.

Sunnuntai 20.11: Menin tallille vasta illemmalla, ja kaverikin oli pitkästä aikaa siellä. Mentiin yhdessä maneesille, siellä oli tyhjää ja rauhallista. Pyörin ponin kanssa ja kaveri kiljui ohjeita, taas kerran monta hyvää ja aiheellista vinkkiä ja huomiota siitä, miten monella tavalla on mahdollista hevosen selässä tehdä lähes kaikki ihan väärin :D No, ehkä tästä taas vähän viisastuttiin... Loppuun kaveri käv vielä ponin selässä, osaa tuokin ponipallero kulkea hurjan nätisti, kun on osaava kuski selässä.

Maanantai 21.11: Poimin kaverin juna-asemalta kyytiin ja suunnattiin jo alkuillasta tallille. J:n omistajakin lähti meidän mukaamme, ja suunnattiin kolmestaan maneesille. Ilman hokkeja oli pimeässä todella inhottava liukastella pihalla. Maneesissa poni tuntui jäykältä ja todella hitaalta. Tavallisesti ongelmana on liian hurja vauhti, mutta tällä kertaa sitä sai hoputtaa eteenpäin koko ajan. Alkuun ravasin pitkiä sivuja reippaammin eteen, mutta eipä poni siitä paljoa sujuvammaksi muuttunut. Parka taisi jumittua edellispäivän raskaammasta työskentelystä pahemminkin...

Jotakin positiivista, selviydyttiin kahden muun ratsukon kanssa samassa maneesinpuolikkaassa melko sujuvasti, eli ravissa on jonkinlaista kehitystä tapahtunut. Voltit ovat nykyään pienempiä ja ympyrät pyöreämpiä, jees. Ja loppua kohden poni kulki joitakin pätkiä nätissä muodossakin, vaikka olisi siltikin saanut liikkua enemmän eteenpäin.

Tiistai 22.11: Jumitus jatkuu, mentiin alkuun maneesiin, mutta alkuraveissa poni oli todella, todella köpö ja mistään ei tuntunut vaihteeksi tulevan yhtään mitään. Ehkä se olisi siitä eteenpäin potkimisella ja väkisin revittelyllä vetristynyt, mutta ei huvittanut alkaa tappelemaan, kun toinen oli niin jumissa. Suunnattiin maastoon kävelemään, siellä alkoi virtaa löytyä, singer-tikkauksen ja pikku säpsyilyn muodossa... Ei kuitenkaan mitään erityisen järisyttävää hyppelyä, joten kun käynti pysyi rauhallisena, ravattiinkin pätkiä. Pohja oli jäinen ja huono, ja jarrut ovat viime aikoina olleet maastossa vähän hukassa, mutta tällä kertaa poni pysyi ihan nätisti käsissä.

Tallissa J:n omistaja ehdotti, että sen voisi huomenna irtojuoksuttaa päivällä, huippuidea, poni saa irroitella ilman, että ratsastaja pelkää henkensä edestä :D Lisäksi oikean kengittäjän pitäisi torstaina korvata tilapäisesti ponin jalkaan lätkäisty kesäkenkä hokkikengällä. Muutenkin hokkeja pitäisi alkaa virittelemään taas, kun on niin kylmää ja liukasta... Kotimatkalla poikkesin hevostarvikeliikkeessä ja nappasin itselleni uuden kypärän ja J:lle uudet takasuojat, vanhat ovat niin räjähtäneet.

video ja normiratsastelua.

Vähän koostetta viimepäivistä ja tee-se-itse -periaatteella kuvattu aivan käsittämättömön huippuhieno video, tuollaisella setillä voitetaan takuulla Oscareita...

Keskiviikko 16.11: Ponin omistaja kaivoi jostakin ponin vanhan kengän sen kadonneen tilalle ja laittoi sen ihan itse paikalleen. Mentiin maneesiin köpöttelemään ja sujui huomattavasti paremmin, kuin ilman kenkää. Ratsastelin ihan perusjuttuja, tilaa oli vähän rajallisesti kun toisella puolella maneesia oli tunti menossa ja toisella puolella sitten meidän lisäksi toinenkin ratsukko. Pyörittiin lähinnä ympyrällä, pätkittäin poni kulki ihan kohtalaisessa tahdissa ja vähän taipuikin, pätkittäin piti tikittää menemään kuin päätön kana ja pukitella matkalla...

Torstai 17.11: Kaverini lähti mukaan tallille. Poni oli yhden sen omistajan tutun kanssa maastokävelyllä ja sainkin valmiiksi lämmitellyn ratsun alleni :D Ilmeiseti niiden käyntimaasto oli mennyt vähän hosumiseksi, kuinka yllättävää... Ratsastelin itse ensin molempiin suuntiin vähän käynti ja ravia, poni oli vähän pinkeä, mutta muuten ihan kohtalainen. Kaveri kiipesi kyytiin ja toiseen suuntaan meno oli ihan kivan oloista, poni vähän jännitti, toiseen suuntaan se sitten esitti parhaat temppunsa peitsauksen ja omien ristilaukkasöhellyksien muodossa... Kävin vielä loppuun itse selässä ravailemassa vähän.

Perjantai 18.11: Vaikka autoni onkin ihan järkyttävä rohjake, helpottaa se kyllä elämää ihan hurjasti. Mitä useampana peräkkäisenä päivänä poni liikkuu, sitä mukavampi se on ratsastaa.

Suuntasin tallille jo aamupäivästä, kiitos koeviikon. Käveltiin alkukäynnit maastossa, sitten mentiin maneesiin. Alkuun poni tuntui vähän jäykältä, joten ravailtiin pitkät sivut reippaasti ja rennosti eteenpäin irroitellen, lyhyillä sivuilla vähän hallitummin. Sitten jäätiin ympyröille pyörimään molempiin suuntiin, muutaman askeleen pätkät olivat ihan kohtalaisia, nakkasin kameran estetolpan nokkaan ja videoin pätkän. Tosin laukannostoyritys meni edelleen päin helvettiä, ja siitähän poni otti iloisesti kierroksia, joten hetkittäin tikitetään menemään päätä viuhtoen, meidän tapauksessa ikävä kyllä aika normaalia...

Ärsyttävää, sillä nyt ulkona on liian liukasta pellolla laukkailuun ja  suoralla tiellä tai radalla jarrujen puute pelottaa liikaa, jotta laukkaaminen olisi mahdollista. Maneesi on ponille (tai ratsastajan taidoille ja itsesuojeluvaistolle) liian ahdas ja kenttäkin vähän epäilyttää, joten laukkatyöskentely on jäänyt ihan nollaan... Minä, talvenvihaaja numero yksi, melkein odotan lunta, jotta pääsisi baanailemaan hangessa.

Loppuun käveltiin vielä maastossa ja sitten minun pitikin alkaa suuntaamaan duuniin. Lauantaikin menee töissä ja muissa jutuissa, mutta sunnuntaina palailen poniasioihin.

kenkä irti - taas!

Sain eilen auton, sellainen järkyttävän romukasan. Onneksi nyt on pimeää, niin kukaan ei kiinnitä kulkupelin yleiseen karmeuteen huomiota... Mutta, helpottuupahan elämä, kun töihin ei tarvitse sotkea bussilla ja tallille mennessä tapella mutsin kanssa auton lainasta.

Tänään sitten huristelin susirumalla biililläni tallille. Ponilla pohjalla 4 päivän vapaa ja tallissa huomasin yhden kengänkin olevan irti, taas kerran. Vastahan se viime viikolla kengitettiin, ärsyttävää. Varsinkin, kun kaveri on melko hienohelma irtokenkien suhteen, menee ihan epäpuhtaaksi heti, kun kenkä puuttuu. Niin tänäänkin, epämääräisesti kompasteleva poni yhdistettynä viime päivien liikkumattomuuteen ei ollut mikään paras kombo. Ensin käveltiin kentällä, mutta se oli pakkasen takia todella kova, joten mentiin maneesiin. Siellä vähän käyntiä ja ravia, lähinnä ympyrällä. Käynnissä poni kulki kivasti, samoin ravi toiseen suuntaan oli ihan ok, vaikka ei se ilman kenkää täysin normaalilta tuntunutkaan.

Vähän piti taas pukitellakin, ei mitään erityisen radikaalia onneksi. Toisessa kierroksessa ravi oli paljon heikompaa, vasen on muutenkin heikompi kierros ja ilman kenkää se oli aika järkyttävää menoa, mm. peitsasi, mitä poni ei viime aikoina juurikaan ole tehnyt.

Huomenna uudelleen köpöttelemään tai jotakin, kunpa kengän saisi pian paikalleen.

iltalenkillä.

Eilen oli taas kiiretalleilua, joten en mennyt selkään ollenkaan vaan juoksutin ponin. Ottaen huomioon, miten vähän olen juoksuttanut, oli sekin aika hurjaa... :D Aluksi käveltiin vähän matkaa sivutietä, oli kauhea sumu ja säkkipimeää. Oli kiva huomata, että ne kohdat, joissa poni selästä käsin kyttäilee tai jumittaa menivät taluttaen nätisti ohi. Tuli vähän sellainen yli-iso koira iltalenkillä-olo. Mentiin kentälle, taluttelin jonkin aikaa ihn käynnissä, sitten ympyrälle ja ravia. Poni kuunteli aika kivasti, se irroitteli, mutta ei hallitsemattomasti. Pukkeja lensi suuntaan jos toiseen, mutta toisaalta siirtymiset olivat ihan kivoja ja juoksuttajaakin kuunneltiin. Pari suunnanvaihtoa ja välissä käyntitaluttelut. Lopuksi vielä laukkaa, tarkoituksella ponin huonompaan kierrokseen (vasemmalle) enemmän. Tasapainosta ja rauhallisuudesta ei kyllä ollut laukassa tietoakaan, mutta hei, jotain positiivista, se ylipäätänsä laukkasi... Eikä pieni juoksutusymyprä ole varmastikaan helpoin mahdollinen tuollaisella tasapainolla. Ja laukan jälkeen poni malttoi vielä loppuravailla nätisti, joten ihan kiva fiilis jäi.

Keskiviikkona oli paremmin aikaa, hain ponin ja laitoin sen kuntoon ja suunnattiin kentälle. Poni oli saanut irtokengät takaisin ja oli oikeastaan aika mukava. Alkuun sujui kivasti, laukannostosta piti tietenkin kuumua ja sitten harjoiteltiinkin rauhallista käyntiä pitkään ja hartaasti... Ei se kovin kaunista ollut, kun poni juoksee alta ja yrittää laukkaspurtata joka välissä, mutta lopulta poni antoi periksi, ja loppuraveissa meni taas oikein hienosti.

vähän parempaan suuntaan.

Lauantai-fiaskon jälkeen oli vähän huonot fiilikset mennä tallille, varsinkin kun mulla oli vain reilu tunti aikaa, eli yhtään ei ehtinyt jäädä nyhjäämään. Lisäksi ponilta puuttui toinen takakenkä, ei taas vaihteeksi voisi paremmin mennä... Joka tapauksessa ponille kamat niskaan ja suunta kentälle.

Saatiin olla ihan omassa rauhassa, mikä oli ihan hyvä. Alkuun poni vähän kyttäili pimeää, mutta meni rauhoittui sitten melko nopeasti. Puuttuva kenkä sai ponista hieman epäpuhtaan, ja sillä oli muutenkin takaset vähän turvoksissa. Ei varsinaisesti ontunut, mutta ei liike myöskään ihan normaalia ollut.

Ravailin muutamia ympyröitä mahdollisimman paljon, tahti oli pätkittäin ihan okei, mutta varsinkin jyrkemmissä kaarteissa poni ei kyllä ollut tasapainoista liikkumista nähnytkään... Kiireen takia tuuppailut jäivät vähiin, kunhan poni suunnilleen kulki miten halusin, lopettelin.

Huomenna aamulla pitäisi tulla kengittäjä ja illalla tiedossa ainakin pikainen ratsastus, koska kai se on kuitenkin parempi, että poni liikkuu edes vähän kuin että se vaan seisoo...

valitusta lauantailta.

(Olen taas liian kiireinen postaamaan ajallaan, mutta joo...)

Ehdin tosiaan lauantaina käymään tallilla ekaa kertaa yli viikkoon, ja kappas, poni oli siis seissyt viikon, kun sen omistajakin oli ollut kipeänä. Alku oli lupaava: nousin normaalisti selkään, ja poni järjestää tajuttoman rodeon, pukittelee ihan hulluna ja minä ilman jalustimia yritän roikkua mukana. Ihme kyllä pysyin selässä ja sain ponin sen verran paikoilleen, että sain jalustimet takaisin.

Fiksu olisi tullut alas selästä jo tässä vaiheessa, mutta päätin sitten jatkaa normaalisti. Matkalla tallin pihasta ylätallille/maneesille päin piti joka ikistä pensasta ja aitauksissa olevia hevosia kyttäillä, mutta selvittiin maneesin kulmalle ilman katastrofeja. Maneesin luona oli auto parkissa, ja typerä poni kiepsahti 180° ympäri ja yritti lähteä ryöstämään kotiinpäin. Vitutti edelleen, sillä poni oli niin räjähdysherkällä tuulella eikä kuunnellut ratsastajaa yhtään. Kentällä oli porukkaa ja maneesikin varattu, joten suunnattiin maastoon.

Itsesuojeluvaistoni nimessä lähinnä käveltiin pitkään ja mahdollisimman rauhallisesti, mutta eihän siitäkään mitään meinannut tulla, kun kaikkea mahdollista oli säpsyttävä koko ajan. Takapellolla poni rauhoittui hetkeksi ihan kivasti, ratsastin sitä vähän lyhyempänä, taivuttelin yms. Lisäksi annoin ohjat pitkiksi ja yritin ratsastaa painoavuilla, sujui aika kivasti, käännösten lisäksi pysähdyksetkin onnistuivat, mutta kotiinpäin mennessä käynti muuttui steppailuksi ja pysähdykset pikku keulimisiksi ynnä muuta kivaa. Tallinpihassa meni hermot ja hyppäsin alas, poni ei ollut yhtään lapasessa eikä selässä keikkuminen ollut mukavaa tai turvallista nähnytkään.

Yksi tallin hevosenomistajista oli kentällä katselemassa yhden toisen tyypin ratsastusta ja suostui onneksi auttamaan, se juoksutti J:n puolestani ja minä sain keräillä hermojani ja J purkaa energiaansa. (Ja miksi en juoksuttanut sitä itse: kentällä muita hevosia, poni ei yhtään hallinnassa ja olen tosiaan juoksuttanut sen tasan kerran aiemmin itse...)

Juteltiin tämän kaverin kanssa, kuinka epäreilu tilanne on J:n kannalta. Kenelläkään ei ole sille aikaa, kun se ei liiku se on aivan kamala ja vaarallinen, jolloin löytyy vielä vähemmän porukkaa kiipeämään sinne selkään. Kaveri sanoi, että minun ei pitäisi kantaa vastuuta hevosesta, joka ei edes ole omani, mutta en mä oikein muutakaan voi... Poni on mulle ihan käsittämättömän rakas ja tärkeä. Sen omistaja on tosiaan useampaan kertaan todennut ihan faktana, että tuo lähtee heti, kun sille löytyy parempi koti, mikä on toisaalta tällä hetkellä paras vaihtoehto. Mulla ei ole henkisiä eikä taloudellisia valmiuksia ryhtyä hevosenomistajaksi, eikä aika riitä nytkään mitenkään. Silti, pelkkä ajatus siitä, että poni lähtee jonkun vieraan matkaan on ihan hirveä... Kamala pattitilanne.

Juoksutuksen jälkeen kiipesin vielä selkään hetkeksi (ja poni käväisi sitä ennen mun varpaillani, kivakiva...). Poni oli edelleen vähän turhan säpäkkänä menossa, mutta toisaalta pätkät ravissa olivat aika hyviä. Turhautti vaan itseä, että meni niin huonosti, kun ponin porsastelu on ihan liikunnan puutteesta johtuvaa, josta voi syyttää vaan itseään...

lisää miniesteitä.

(Postaus aloitettu lauantai-iltana, ajanpuutteen takia ehdin naputella sen loppuun vasta nyt, eli aikamuodot vähän harittavat.)
Eilen oli aika kiireinen päivä, lähin tallille 9 jälkeen ja olin kotona vasta yöllä yhdeltä... Väliin mahtui mm. leffamaratonia ja työpäivä, mutta ehkä kuitenkin kertoilen tähän blogiin lähinnä ne talleilu-jutut (:

Ponilla oli neljän päivän vapaa, joten odotin katastrofia. Maneesin ovesta pitikin mennä valtavalla loikalla käyntiaskeleen sijaan ja ensimmäiset käyntikierrokset poni kyttäsi kaikkea mahdollista. Tein käynnissä ihan perusjuttuja, voltteja molempiin suuntiin ja pysähdyksiä. Vasen puoli taipui huonommin, joten keskityin siihen enemmän. Sama ravissa, siirtymisiä ja ympyröitä, poni vähän kyttäili maneesin ovea ja toista päätyä.

Toisessa päädyssä oli pieni esterata valmiina ja kun poni tuntui ihan kivalta, päätin hypätä vähän. Ensin pieni pysty yksittäisenä, josta poni innostui vähän liikaakin: raviympyrään lisättiin "hieno" pukkiloikka... Ihme kyllä pysyin kyydissä, tosin vähän aikaa jatkettiinkin sitten ihan käynnissä. Inhottavaa, kun menen itse ihan lukkoon, kun poni alkaa sinkoilla...

Kun rauhallinen ravi taas löytyi, siirryttiin sarjalle, pienenpieni ristikko ja pikkuinen pysty. Poni tuli aika kivasti, tosin esteiden jälkeen piti vähän kiihdytellä. Yritin itse pysyä mahdollisimman chillinä ja jatkaa ravailua, ja oli kiva yllätys, että kunnollinen muoto alkaa ravissakin löytyä. Vaikka sitten kaksi askelta kerrallaan, mutta silti.

Loppukäyntien aikana leikin kameralla. Rättibloggaajana olen hyödyntänyt itselaukaisijaa iät ajat, ja kokeilin samaa hevosen selässä: kamera tolpan päälle. Yllä oleva testikuva vähän tärähti yms, mutta jatkossa voisin kokeilla esim. videointia...

pikkupikkueste.

Tämä viikko on syyslomaa, joten menin tallille heti aamusta. Harjailin ponin huolella ja mm. pesin sen mutaisiksi rastoiksi muuttuneen hännän ja siistin korvakarvoja. Kamat niskaan ja suunnattiin maneesille. Alkuun piti vähän kytätä avointa ovea ja pöhistä joka suuntaan, mutta vähitellen poni rauhoittui kivaksi. Käynti sujui mukavasti ja raviakin pystyi hyvin työstämään.

Maneesin toisessa päädyssä oli puomeja sikin sokin, menin mm. raviympyrällä yksittäistä puomia ja pari kahdeksikkoa niin, että puomilta vaihtuu suunta. Toisella pitkällä sivulla oli kolme puomia, joita ylitettiin käynnissä ja ravissa. Sujui ihan kivasti, alkuun poni laahusti ja kolisteli, mutta paransi kerta kerralta. 

Maneesissa oli pari pikkutyttöä, ja vaikka mieli olisi tehnyt, en kehdannut pyytää niitä häipymään. Jos kerrankin saisin koko maneesin ihan vain itselleni (ei muita ratsukoita yms, mulla on paha tapa stressata toisten mielipiteistä - varsinkin kun minä + Jästi ei todellakaan olla maailman tyylikkäin tiimi...), niin miksi oi miksi pitää klo 10 maanantaiaamuna tulla istumaan maneesin nurkkaan? No, oli niistä tytöistä sen verran hyötyä, että suostuivat pystyttämään ravipuomien jälkeen pienenpienen ristikon.

Ei olla viime kevään jälkeen ylitetty mitään maapuomia kummallisempaa, mutta poni tuli ensin puomit rauhallisessa ravissa ja sitten ristikonkin nätisti. Menin puomit+ristikon muutaman kerran, sitten yritin nostaa laukkaa. Vähän meni kaahotukseksi, mutta taas vaadin rauhallisen käynnin ja ravin nostojen välillä, niin laukkakin nousi pari kertaa nätisti. Kertaalleen poni jatkoi "esteeltä" nätisti oikeassa laukassa, hyvähyvä. Max. kymmenen pikkuhypyn ja muutaman laukannoston jälkeen ravailtiin vielä, poni meinasi hosua joka suuntaan ja muutaman rauhallisen ravipätkän jälkeen mentiin vielä maastoon loppukäynneiksi.

sumussa.

Säätiedoitepalvelusta iltaa, inhoan sumuista ja pimeää säätä yli kaiken, kun autoilu on ihan kamalaa ja hevosta ei meinaa löytää tarhasta... Olin töiden jälkeen ihan väsynyt, mutta huristelin kuitenkin tallille.

Maneesissa oli rauhallista ja aloittelin tavalliseen tapaan ratsastamalla käyntiä läpi. J kulki todella kivasti ja rentoutui melko nopeasti. Aloitin ravailut ensin ihan vaan pitkillä sivuilla, vain yksi (!) porsastelupukki alkuun ja sitten poni olikin rauhallinen ja kiva. Ravin tahti pysyi hyvänä ja poni oli todella kevyt ohjalle, mm. ravi-seis-ravi -siirtymiset onnistuivat hyvin. Ratsastelin ympyröitä ja kiemuroita yms, ja oli mahtava fiilis, kun kerrankin kaikki tuntui onnistuvan todella hyvin.

Hyvästä ravista rohkaistuneena päätin kokeilla laukkaamistakin. Ensimmäinen nosto meni kipittelyksi, seuraava sujui paremmin ja laukattiin tosiaan ihan vaan pitkää sivua suoraan. Vähän poni kuumui, mutta kun maltoin itse pysyä tyynenä ja sitkeästi vaatia kunnollista käyntiä nostojen välissä, selvittiin ilman pahempia hermostumisia. Koska ei olla viime aikoina työstetty laukkaa sileällä oikeastaan yhtään, tein muutaman onnistuneen noston molempiin suuntiin (vasempaan poni tarjosi monesti väärää laukkaa...) ja jatkoin ravissa. Tällä kertaa jopa loppuravit pysyvät rentoina ja rauhallisina, whooo.

Palattiin tallille, loimi niskaan ja poni monella porkkanalla palkittuna boksiin. Pitää katsoa, josko huomennakin ehtisin ratsuilemaan, J on kuitenkin aina paljon parempi useamman päivän peräkkäisen liikutuksen jälkeen...

parempaan päin.

Kengittäjä oli käynyt torstaina ja tänään ehdin itse katsomaan Jästiä. Omistaja kehotti menemään selkään ja kokeilemaan, miltä tuntuu. Ensin piti tietysti kaivaa mutakerroksen alta hevonen esiin, huomasi kyllä, että liikutus on ollut olematonta, kun poni hosui joka suuntaan käytävällä.

Itsesuojeluvaistoni on viime aikoijen putoilun asiosta muistuttanut olemassaolostaan, joten nappasin liinan mukaan tallista. (Tosin jännitettävää riitti juoksuttamisessakin, sillä vaikka ollaan ponin kanssa oltu tekemisissä ainakin 3-4v. ajan, en ole ikinä ennen juoksuttanut sitä, enkä mitään muutakaan hevosta aikoihin :D) Poni pukitteli siihen malliin, että olin kuitenkin ihan tyytyväinen seistessäni maassa, eikä se ihme kyllä onnistunut sotkeutumaan liinaankaan. Jästi pysyi kohtalaisesti ympyrällä ja pahimman hepulinsa purettuaan suostui melko nätisti hidastamaankin. Luulen, että otetaan liinassa pyöriminen jatkossakin ohjelmaan, koska esim. laukkaa voisi olla hyvä opetella paremmaksi myös ilman ratsastajaa ja ponin herkistely ääniavuille/kehonkielelle maasta käsin voisi sekin olla hyödyllistä.

Molempien suuntien jälkeen kiipesin selkään, J ei onneksi ontunut. Tutussa hevosessa huomaa kuitenkin ne pienenpienetkin erot, eikä käynti tuntunut aivan täysin normaalilta, vaan jollain tapaa jännittyneeltä. Sellainen sanoinkuvaamaton tunne selkäytimessä, että vaikka kaikki vaikutti olevan kunnossa, niin jokin tuntui erilaiselta. Jatkoin ratsastamalla ponia läpi ja käynti parani ponin rentoutuessa. 

Otin ravia alkuun muutaman askeleen kerrallaan, kentän pohja oli sateen takia todella liukas, joten tahdoin pitää ponin koko ajan hallinnassa tavanomaisen kaahotuksen sijaan. Ravi sujui rauhallisesti, ehkä vähän huolestuttavankin rauhallisesti. En ole aivan varma, varoiko poni liukasta kenttää vai aristeliko jalkaansa, mutta se eteni todella varovasti hipsutellen... Rauhallisuus helpotti kuitenkin omaa ratsastamistani, kun seuraavan jättipukkiloikan odottamisen sijaan pystyin keskittymään muuhunkin. Siirtymisten lisäksi lähinnä pyörittiin isoa ympyrää ja hain niitä muutaman kunnollisen askeleen pätkiä, sitten loppukäynnit ja pois.

Olen viime aikoina huomannut, että kenttätyöskentelyssä turhantarkan piiperryksen - joka yleensä johtaa siihen, että poni ei tajua mitä pyydän, protestoi ja minä turhaudun - sijaan keskittyminen ihan perusjuttuihin mahdollisimman rennosti ja rauhassa tuntuu hyvältä. En kuitenkaan saa päästää itseäni enkä ponia liian helpolla, vaan esim. laukkaa olisi kyllä treenattava, sillä vaikeiden asioiden välttely tuskin johtaa mihinkään...

vaikeimman kautta.

Sattuneesta syystä vähän jäänyt bloggailu, hups. Ollut hirveästi kaikkea muuta kiirettä, että en ole tallillekaan meinannut ehtiä. Istun kaikki viikonloput töissä, ja arkisin mulla ei kovin usein ole autoa käytettävissä, enkä nyt muuton jälkeen pääse enää junallakaan... (Tai joo, jos 15 min matkaan haluaa käyttää 2 h ja kävellä n. 7 km yhteensä... Ei kiitos!)

Jästi on ollut pätkittäin tooooodella hyvä, ravissa ollaan kehitytty huimasti, mutta toisaalta, olen myöskin putoillut viime aikoina useamman kerran... Poni on alkanut pukittelemaan, todennäköisesti siksi, kun sen liikutus on jäänyt vähemmälle ja ylimääräinen virta purkautuu porsasteluna... Inhottavaa, sillä minä ja surkea tasapainoni emme todellakaan tykkään pukittelusta!

Lisäksi se onnistui viime viikolla hukkaamaan toisen takakengän ja alkoi ontumaan sitä jalkaa pahasti, jalka turposi yms. "kivaa". Omistaja ehti jo pelätä kaviopaisetta, toivottavasti ei... Kengittäjä tulee ensi viikolla, katsotaan sitten...

Eilen kävin ihan vaan moikkaamassa ponia ja harjailin muta-hirviöstä lähes järjellisen hevoseläimen näköisen. Oli mukava ihan vaan rapsutella ja hengailla J:n seurassa. Kaktun ja Futuran innostamana testailin porkkanavenyttelyä, hah. Kunhan ponilla on koipiosasto kuosissa, pitää katsoa vaikuttaako venyttely mihinkään mitenkään - lumevaikutuksetkin kelpaavat :D

sadepäivä.

Ehdin ihme kyllä kahtena päivänä peräkkäin tallille, hurjaa... Lisää vapaa-aikaa, kiitos. Eilen olin ihan rättiväsynyt tallille vihdoin ja viimein päästyäni (koulupäivä, lisäksi kävin katsomassa kaverin uutta ylläpitohevosta jne.) ja ratsastelut menivät lähinnä perseelleen. Kaverikin oli mukana, ja poni esitteli sujuvasti kaikki surkeimmat puolensa, enkä itse enää jaksanut alkaa tappelemaan sen kanssa...

Tänään sujui paremmin, sateesta huolimatta käveltiin alkukäynnit maastossa, sitten kentälle tuuppailemaan. Alkuun käynti oli kamalaa hosumista, mutta lopulta poni rauhoittui. Kohellus jatkui ensimmäiset ravipätkät ja olin jo vähällä antaa periksi ja painella sänkkärille laukkaamaan, mutta sisuunnuin sitten, ja jatkettiin tuuppailua. Niin ratsastajan kuin hevosenkin hermot olivat koetuksella, mutta viimein possupassi-pomppuloikkien sijaan löytyi rauhallinen ravi, jes. Työskenneltiin ravissa molempiin suuntiin tavallista pidempään, vähän siirtymisiä ja paljon ympyröitä. Mun pitäisi vain itse malttaa pysyä tyynenä ja rauhallisena, vaikka poni sikailisikin, niin sekin rauhoittuu... Helpommin sanottu, kuin tehty.

maastoutusmisharjoitus.

Ärsyttävää, kun tallille ehtii just ja just kerran viikkoon, kun kaikki aika menee töissä ja yo-kirjoituksiin valmistautuessa. Parin viikon päästä ylppärit ovat kuitenkin ohi, ja silloin pitäisi kiireen helpottaa...

Eilen kävin ratsuilemassa ja Jästi oli ihan poikkeuksellisen superhyvä. Käveltiin alkuun ratsastusrataa pari kierrosta, menin ilman jalustimia ja poni pysyi aika rauhallisena koko ajan. Alkukäyntien jälkeen mentiin maneesiin ja aloin keräillä ohjia ja hakea J:tä kuulolle. Hyvä käynti löytyi nopeasti, tosin välillä piti muistuttaa, että vaikka muodossa onkin hyvä kulkea, ei pään todellakaan kuulu olla rullailtuna liian alas/ryntäisiin.

Ravi ei sujunut ilman jalustimia, en itse istu tarpeeksi rauhassa, jotta muutenkin epätasapainoinen poni pystyisi kulkemaan kunnolla, joten jalustimet alas ja uusi yritys. Jästi yllätti ratsastajan, sillä se oli rauhallinen ja haki varsinkin vasempaan kierrokseen hurjan hienosti muotoa ravissakin, aina pieni pätkä kerrallaan, varsinkin ympyröillä. Ravi oli muutenkin rauhallisempaa kuin yleensä, ja poni tarjosi paljon vähemmän passia jne, hyvä Jästi! Myös oikeaan, eli vaikeampaan suuntaan, tuli muutamia nättejä askelia, tästä on hyvä jatkaa (:

En viitsinyt pyöriä maneesissa kauaa, kun kerran poni toimi hyvin. Ajattelin mennä takapellolle laukkaamaan vielä loppuun. Matkalla tehtiin siirtymisiä, sillä maastossa J osaa aina välillä olla kuuro pienille ja siisteille pidätteille. No, eräs ravista käyntiin siirtyminen ei sitten mennyt ihan suunnitelman mukaan, ja poni onnistui koheltaessaan astumaan vähän tien sivuun kääntyvä polun puolelle ja sateesta märkä ruoho oli tietysti liukas. Lopputuloksena poni kompastuu ihan polvilleen ja minähän mätkähdän alas, eipäs olekaan vähään aikaan tullut lennettyä... Onneksi ei sattunut, poni pysähtyi metrin päähän syömään ja antoi nätisti kiinni. Talutin sitä kuitenkin vähän matkaa, jotta saatiin molemmat itsemme rauhallisiksi.

Kiipesin takaisin selkään ja jatkoin ihan normaalisti, mikä yllätti itsenikin. Olen selkeästi löytänyt jonkinlaista itsevarmuutta ratsastajana, kun en saakaan hermoromahdusta joka kerta, kun kaikki ei menekään suunnitelman mukaan. J tuntui ihan normaalilta kompuroinnista huolimatta, joten mentiin pellolle laukkaamaan. Pätkät molempiin suuntiin, laukkakin sujui tavallista paremmin, eli vauhti ei ollut mielipuolista paahtamista ja jarrutkin löytyivät, lisäksi myös nosto vaikeampaan suuntaan onnistui. Takaisin tallille ja poni boksiin.

(Kuvat ovat yhdestä videonpätkästä viime viikolta, pitää katsoa, josko saisin tällä viikolla kuvaajan raahattua tallille mukaan (: )

paluu.

"Mun" kavioeläimeni palasi vastoin odotuksia kesälomalta kotiin, kuin ihanaa. Se tunne, kun tallin pihaan kaartaessa (mulla on nykyään ajokortti, hui!) näkee tutun hahmon tarhassa ja syöksyy aitaukseen halailemaan ponia, joka kunnon heppakirja-tyyliin tulee höristen sua vastaan, on aika mahtava.

Edellisviikon ratsuilut olivat aika kevyitä, kun Jästiltä puuttui kenkä, mutta eilen päästiin kunnolla menemään. Ensin tuuppailtiin kentällä hetki, kun tunnit eivät vielä olleet ehtineet alkaa. Poni oli käynnissä hurjan hyvä, muoto löytyi nopeammin kuin tavallisesti ja pysyi tasaisempana, pätkittäin myös suoralla uralla, mikä on tähän mennessä ollut vaikeaa. Ravissakin ehdin tehdä muutamia ympyröitä ja aina toisinaan tuli muutama todella hyvä askel, mutta sitten ratsastuskoululaiset valtasivat kentän.

Me lähdettiin maastoon ja mentiin takapellolle, ensin vähän ravailtiin ja sitten kunnon laukkaspurtit. Ponilla oli virtaa ja pitkästä aikaa oli ihana päästä menemään kunnon laukkaviiletystä. Ensimmäisellä pätkällä niin vauhti, kuin jarrutusmatkakin venyivät aika hurjiksi, mutta seuraavat pätkät sujuivat mukavammin. Kotiinpäin olisi ollut hirveä kiire, aina kun yritin antaa pitkiä ohjia, alkoi hipsutteluravi... Mentiin sitten takaisinpäin melko tiukalla tuntumalla, jotta poni malttoi kävellä rauhallisesti... Treeniä tähän asiaan lisää, selkeästi.

Mutta juu, ihanaa kun poni on takaisin ja bloggailut jatkuvat kaiketi normaalisti, miten nyt kiireiltäni ehdin...

kesälaitumelle.

Keskiviikkona kävin ratsuilemassa, kolmas reippaampi liikutuspäivä putkeen, joten poni oli ihan mukavalla päällä. Mentiin isolle pellolle, kun siellä nyt vihdoin saa ratsastaa. Alkuun taas käynnissä taivutteluja ja voltteja mahdollisimman kunnollisesti jalat alla ja muoto ponin ja ratsastajan taidot huomioon ottaen mahdollisimman hyvänä. Vähän meinasi puskea lapa edellä, mutta pohkeella muistuttamalla sekin korjaantui.

Yritin ravailla vähän normaalia enemmän, kun yleensä meidän ravailut menee muutamaan ympyrään, joiden aikana poni venkoaa joka suuntaan ja haluaa laukata ja ratsastaja tappelee aikansa ja antaa sitten ponin laukata, koska onhan kaahaaminen toki kivempaa, kuin tappelu. Keskiviikkona yritin kuitenkin vähän työstää raviakin, vaatia rauhallisempaa tahtia, asetusta ja pidätteiden kuuntelua.

Muutaman hyvän pätkän jälkeen sitten laukattiin. On se vaan mahtava fiilis paahtaa isoa peltoa ihan täysiä ympäriinsä :D Kunhan poni sai pahimman hepulinsa purettua ja malttoi vähän kuunnella, joutui se laukassakin tekemään muutakin, kuin kaahottamaan. Ne hemmetin vasemman laukan nostot, voi se olla vaikeaa. Oikeaa laukkaa kyllä nousi, mutta vasenta ei vahingossakaan. Mutta, lopulta sitten onnistuttiin parissa vasemmassa nostossa niin, että ratsastaja oli hurjan tyytyväinen niin itseensä kuin poniinkin ja kotiinpäin käveli (!!!, siis todellakin käveli, eikä hipsutteluravannut!) varsin tyytyväinen duo. Tallilla huuhtelin hionneen ponin ja syöttelin jonkinaikaa.

Nyt tilanne on sitten sellainen, että J lähti eilen reiluksi kuukaudeksi jollekin tytölle kesähevoseksi ja laitumelle. Sinällään ihan kiva, poni pääsee laitsalle ja ponin omistaja on tyytyväinen järjestelyyn, toisaalta mun kannalta tietenkin kurja, kun ei ole hevosta, jolla ratsastella. Pitää ehkä uskaltautua piitkästä aikaa jonkin muun otuksen kyytiin, tai viettää kesä töissä ja muissa hevosvapaissa aktiviteeteissä, ja palata sitten syksymmällä uudella innolla tallille. Vähän olen miettinyt kesätyörahojen sijoitusta esim. puoli-ylläpitoon, mikäli sellainen J:n omistajalle sattuisi sopimaan, sillä tämä meidän nykyinen diili on pidemmässä juoksussa epäreilu ja epäkätevä... Katsotaan, mutta kivaa kesää kaikille anyway (:

ukkosta ilmassa.

Ulkomaanmatkat ja 18v. synttärit vähän rajoittivat tallilla käymistä, mutta eilen rämmin pitkästä aikaa tontille ponia katsomaan. Kyllä oli kiva fiilis, kun poni iloisesti höristen tuli portille vastaan, oon selkeästi syöttänyt sille tarpeeksi herkkuja ja normimössöjä, kun se muistaa mut :D

Juttelin J:n omistajan kanssa, vähän kurjia uutisia mun kannaltani, sillä poni lähtee todennäköisesti ainakin kuukaudeksi jollekin tytölle kesähevoseksi. Ponin näkökulmasta tietysti ihan jees päästä laitumelle ja omistajan kannalta hyvä saada ylimääräinen turpa pois rehulaareilta, mutta mua tietysti harmittaa. Pitää syksymmällä kesätyörahojen turvin yrittää neuvotella jonkinlaista vuokraus/puoliylläpitodiiliä, niin olisi vähän varmempaa, että poni pysyy jatkossakin maisemissa, sillä sen omistaja tuskin ihan hyvää hyvyyttään mun ratsastusharrastustani haluaa sponssata...

Joka tapauksessa just kun sain ponin valmiiksi ja kiipesin selkään, ilmestyivät vähemmän iloiset ukkospilvet horisonttiin ja alkoi vähän jyristä. Menin sitten tallin takana olevalle pellolle ratsastamaan, olisi ollut lyhyt matka takaisin, jos oikein kunnolla olisi alkanut myrskyämään. Poni oli eilen liikkunut reippaammin ja se oli alkuun suorastaan laiska, ihan kivaa vaihtelua normaaliin katujyrä-vauhtiin.

Käynti sujui kivasti ja poni kulki nätisti, ravissa piti jonkin aikaa työstää, ennen kuin tahti alkoi pysyä tasaisena ja asetus paremmin oikeaan suuntaan. Erityisen kauaa en jaksanut nyhertää ravin kanssa, vaikka ponista kyllä olisi parempaakin irronnut, olin itse laiskalla tuulella ja ukkospilvet lähenivät uhkaavasti. Oikea laukka sujui hurjan hyvin, nosto oli lähes siisti ja laukka melkein rauhallista, hyvä J! Laukassa yritin vähän asettaa ja vaatia vauhtia aina muutamaksi askeleeksi kerrallaan vieläkin hallitummaksi.

Vasen laukka oli vaihteeksi ongelma, J kuumui ja kun yritin kävellä rauhoittaakseni sitä, alkoi typerä possuilu ja steppailu. Muutaman yrityksen jälkeen vasen laukka nousi pätkäksi, kehuin ponia hurjasti ja se riitti. Loppuravitkin olivat ärsyttävää jyräämistä, konsepti rauhallisesti eteen-alas ei ole selkeästi mennyt poniparalle ihan perille...

Tänään olen taas menossa ratsastamaan, ajattelin jatkaa vasemman laukan nostojen treenailua ja käydä sään salliessa isommalla pellolla baanailemassa.

aina ei mene ihan putkeen...

Menin tallille vasta illalla, kun celsiukset olivat pudonneet edes pari astetta. Silti tuli hiki, jo muutaman ensimmäisen ravipätkän aikana radalla... Poni oli pätkittäin ihan jees ja pätkittäin pitit kytätä muurahaispesiä ja radalla vastaan tulevia tuntilaisia jne... Huoh.

Ajattelin mennä pellolle tekemään laukannostoja, mutta siellä oli pari muuta hevosta, joiden sekaan ei huvittanut mennä, kun J ei kuitenkaan ole aina ihan 100% hallinnassa. Käytiin maneesissa ravailemassa, teki ihan hyvää mennä hetki sileällä ja vähän teeskennellä tuuppailevansa vähän täsmällisemminkin, kuin maastossa baanaillessa. Maneesissa kuitenkin alkoi hetken kuluttua paistua hengiltä, joten suuntasimme takaisin pihalle.

Laukkaaminen oli tänään pieni katastrofi, ensimmäisellä kerralla nousi väärä laukka (yritin tarkoituksella nostaa J:n heikompaa, eli vasenta laukkaa) ja ponille meni herne nenään, kun ei saanutkaan heti lähteä. Hetki tapeltiin ja sitten nousi vasen laukkakin, mutta sen jälkeen baanattiin vaihteeksi jarruitta ihan liian pitkä matka, sitten tapeltiin raville ja lopulta edes vähän käyntiä muistuttavaaa askellajiin. J kuumui ihan ihme pallopääksi kun se olisi vain halunnut laukata lisäälisäälisää, ja argh, kyllä ärsytti kun en sitten saanut sitä rauhoittumaan. Halusin joka tapauksessa tehdä vielä pari nostoa niin, että jarrut löytyvät silloin, kun minä haluan. Seuraavat kaksi nostoa menivät paremmin, mutta eivät siirtymiset edelleenkään kauniita olleet tai poni niiden jälkeen mitenkään rento ja rauhallinen...

Siinä vaiheessa poni oli niiin hikinen, että en edes viitsinyt laukata toiseen suuntaan, ravailin vain mahdollisimman rauhallisesti ja kävelin pitkään. Tallissa huuhtelin ponin selästä ja kaulalta ja nakkasin sen vielä hetkeksi tarhaan piehtaroimaan ennen iltatallia.

sateista ja aurinkoista.

Perjantai 27.5.: Menin poikkeuksellisesti perjantainakin tallille ja kuvittelin ehtiväni ratsastella uhkaavista pilvistä huolimatta ihan normaalisti, joten suunnattiin maastoon. Yhden pikku ojan ylittäminen oli vähän hankalaa ja laukkapätkä meni vaihteeksi vähän pitkällä jarrutusmatkalla, mutta muuten poni oli mukava, kuunteli nätisti siirtymisissä ja oli tavallista rauhallisempi. Selkäkin tuntui paremmalta, ei tullut pukkittelua tai muuta porsastelua protestiksi.

Lauantai 28.5: Kun poni oli eilen liikkunut, se käyttäytyi jo hoidettaessakin paljon rauhallisemmin ja mukavammin. Tallilla oli lauantaina kisat, joten autoja, ihmisiä ja hevosia riitti. Käytiin kuitenkin ratsastusradalla kävelemässä muiden seassa, eikä J ollut moksiskaan tavallisesta poikkeavasta hulinasta. Radalla otettiin pieniä ravipätkiä, max. 10 askelta kerrallaan, niin että ponin oli pakko pysyä hereillä ja kuunnella. Välissä sitten käveltiin ja pysähdeltiinkin, kun välillä meinasi käynti mennä kipittelyksi.

Maastossa tapahtuneen alkuverryttelyn jälkeen poni oli niin rauhallisen ja kaikin puolin normaalia paremmin tuntumallaolevan oloinen, että mentiin vielä pellollekin. Tavallisesti pellolla ratsastus päättyy kiitolaukkakierrokseen ympäri peltoa, mutta tällä kertaa poni olikin hurjan nätisti. Ravailtiin ja hain ravissa aavistuksen muodontapaista, muutama hyvä askel aina sinne tänne. Laukkaaminenkin sujui hyvin, vauhti pysyi järkevänä, laukkaympyrä suunnilleen pyöreänä ja vähän pysyi laukkaa myös ratsastamaan, asettamaan jne. Ja perinteisesti vaikeuksia tuottanut vasen laukka nousi tällä kertaa jo toisella yrittämällä oikein, jeeee. Ravailtiin loppuun rennosti eteen-alas ratsastajan loistaessa kuin naantalin kuuluisa aurinko ja vaikutti ponikin ihan iloiselta. Tallissa kamat pois ja vähän aikaa annoin ponin hengailla turpa ojanpielen voikukissa, kun oli mennyt niin hyvin (:

ilman satulaa.

Hupsis, taas meni yli kuukausi päivittämättä... Yritän koostaa tähän taas viimeaikaiset ratsastelut samaan listaan...

Keskiviikko 25.5.: Eilen poniparan selkä oli huomattavasti aiempaa arampi, joten vaikka omistaja kehottikin jumppailemaan sitä reippaammin, kuulosti ihan vaan maastolenkki ilman satulaa paremmalta, kun kerrankin oli kaveria. Ei mun tasapainolla yksinään uskalla ilman satulaa mennä :p Selkäännousu aiheutti ensimmäisellä kertaa ravispurtin, josta laskeuduin onneksi jaloilleni alas. Toisella yrityksellä kaveri piti ponista kiinni ja pääsin jopa kyytiinkin ja J rauhoittui sitten. Käppäiltiin maastossa ja olen lähinnä itsestäni hurjan ylpeä, että kiikuin kyydissä, vaikka poni pari kertaa säpsähteli kunnolla ja muuten vain porsasteli.

Lauantai 21.5.: Kävin itsekseni ratsastelemassa, poni oli tosi köpö. Yritin lähinnä ravailla rennosti maastorataa, mutta välillä meni vähän kaahailuksi. Aikamme tapeltiin tahdista ja lopulta ponista löytyi edes pätkittäin ihan rauhallista ja tasaistakin ravia, peitsaamisen ja kipittämisen sijaan.

Keskiviikko 19.5.: Ensin käytiin kaverin kanssa pellolla, J oli ravissa hurjan hieno aina pätkittäin! Sitten maneesiin, jossa tein superhuolellista käyntityöskentelyä kaverin ohejistuksella, ponin piti todellakin kulkea oikeinpäin, minun pitää ohjat kädessä ja tehdä itse töitä. J:n yksi ongelma on ulkolapa edellä puskeminen ja sain monta hyvää vinkkiä sisäpohkeen ja ulko-ohjan käyttöön ponin kasassa pitämiseen.

tiivistettynä.

Sori, sori, superlaiska päivittelijä täällä moi. Tiivistelmä viime viikoilta:

Lauantai 2.4. Maneesissa, alkuun oli hyvä, varsinkin käynnissä, mutta laukasta kuumui ihan pösilöksi. Kaveri tuli katsomaan ja vinkkasi muutaman ihan hyvän rauhoittelukeinon.

Keskiviikko 6.4. Kaveri piti mulle tuntia, lähdettiin ihan perusjutuista, mun asennosta ja ohjien kädessä pitämisestä (tuntuu olevan välillä ylivoimaista...), kunnollisista asetuksista ja sellaisesta. Käynnissä poni oli ihan supermahtava, kulki hurjan hienosti oikeinpäin ja ravissakin miljoona kertaa paremmin, kuin yleensä. Ajan puutteen vuoksi laukka jäi pariin nostoon, pitää pyytää ensiluokkaiseksi ratsastuksenohjaajaksi jo moneen kertaan todistettu kaverini huutamaan mun virheistä joku toinenkin kerta (:

Lauantai 9.4. Ratsastelin itsekseni, kävin maastossa köpöttelemässä kevättä ihmettelemässä, ponillakin tuntui olevan virtaa ja se mm. pukitti kesken ravipätkän. Sitten käytiin vielä maneesissa. Poni oli todella kiva, viime kerralla opitut jutut sujuivat hyvin ja ravi oli taas hieman parempaa. Laukkakin oli ihan siedettävää ainakin muutaman noston verran, päädyistäkin selvittiin jotenkuten.


Keskiviikko 13.4. Maastoiltiin taas alkuun, kotimatkalla tosin poni possuili minkä kerkesi, mutta rauhoittui sitten. Kenttä on nyt sulanut ja siellä pääsee menemään. Kenttä oli olevinaan hurjan pelottava, J esitteli pari hienoa pukkisarjaa. Normaalisti olen niitä ratsastajia, jotka menevät pienimmistäkin loikista ihan paniikkiin, mutta J pukittelee aika pehmeästi ja se on lähinnä huvittava yrittäessään loikkia. Kentällä oli ihan kiva pyöriä, varsinkin ravissa J kulki reippaasti, mutta pehmeästi ja nätisti myödäten. Vähän tuli kiire, joten laukkailu jäi muutamaan possunostoon.

Lauantai 16.4. Ihanan aurinkoinen päivä tänään! Menin aamupäivästä tallille, kun päivätallintekokin kuului tällä kertaa mun hommiini. Poni oli ulkona ilman loimea, nyt alkaa olemaan jo niin lämmin. Mentiin maastoon, fiilis oli ihan huippukiva. J oli rauhallinen ja mukava, sää oli täydellinen ja lumet jo monesti paikasta sulaneet. Kierrettiin ratsastusrata ja metsätie, jota pitkin pääsee isolle pellolle. Pellolla ravailtiin isoja ympyröitä, poni suorastaan yllätti kuuntelemalla, vaikka paikka oli avoin ja vieras. Laukassa vauhtia sitten riitti, mutta ei se mitään, baanailtiin peltoa ympäri niin että kura roiskui! (Pohja ei tosiaan ollut pitävin mahdollinen, mutta kun ei kääntänyt liian jyrkästi se riitti.) Välissä käveltiin pitkään, koska laukkaaminen sai vaihteeksi kierrokset nousemaan. Sitten vielä toiseenkin suuntaan laukkaa, superponi!

Takaisin tallille, poni pääsi hetkeksi sisälle, se pääsi piehtaroimaan ja muutenkin sai jäähdytellä, kun oli tullut niin hiki. Sitten vaan poni tarhaan ja päivän talliorjailut: heinät ulos, boksit, vedet jnejne. Porukat tulivatkin kisoista just kun olin lähdössä, Niitti oli käyttäytynyt ekoissa kisoissaan oikein hienosti (:

kuka pelkää pikajunaa?

Äh, kiirettä on pitänyt, joten postauksessa kooste parilta viime päivältä ja "tätä treenattava" -lista.

Keskiviikkona käytiin Saran kanssa ensin juoksuttamassa Niitti ja pallero oli ihan mukavasti. Ja siinä vaiheessa loppui kamerasta akku... Anyway haettiin sitten Mini & Jästi sisään ja lähdettiin maastoon. Alkumatka oli jo "lupaava", joka ikinen ohimenevä rekka jne. piti kytätä ja molemmat ponit olivat ihan pinkeinä. Päästiin hiekkatielle, missä meno vähän rentoutui.

Kunnes ohi rymisteli pikajuna. Siitä ehkä 5 metrin päästä. Sellainen pitkä ja luonnollisesti kovaääninen ja heppojen mielestä hurjan pelottava. Molemmat keuli & loikki omiaan, mutta onneksi mitään totaalista räjähdystä ei tullut. No, matka jatkui... Reitti kulkee vähän matkaa radasta sivussa, ja silloinkin meni junia, joten toisen ihan radan vieressä menevän pätkän olisi teoriassa voinut päästä turvallisesti ohi. No ei, tällä kertaa vähän vähemmän hurja lähijuna, mutta riitti siinäkin hevosilla pelästymisen aihetta. Ärsyttävää, kun oikein parempaakaan maastoa ei ole, mutta ei tuo ihan vieressä (siis oikeasti vieressä-vieressä, kapea oja välissä ja sitten raiteet) kulkeva junarata ei ole kovinkaan kiva...

Mentiin vielä pikkutielle, tarkoituksena laukata kunnolla loppuun. Alkuun kaikki sujui ihan ok, ravailtiin ja pystyttiin _juttelemaan_ samalla, eli J oli tosi rauhallinen ja hyvin kuulolla eikä yrittänyt Ministä ohi. Sitten laukattiin tallille päin, ja Mini sinkosi ja kompastui. Kaveri lensi kaulalle ja roikkui siinä kuin mikäkin intiaani, mutta putosi lopulta hankeen. Jästi jarrutti täydestä laukasta nätisti seis, yllätyin iloisesti (: Mitään ei sattunut, Mini laukkasi tallille ja se otettiin kiinni.  Uusi yritys ja tällä kertaa laukkailu sujui kivasti.

Torstaina kävin itsekseni, on se koeviikko kiva, kun ehtii hyvissä ajoin tallille. Maneesissa oli tyhjää ja alkuun kiertelin jumppasarjaa taivutteluksi, esteiden ympäri pujotellen. Ravissa J oli ihan kiva, reipas, mutta hallinnassa ja ympyrätkin olivat ihan ok. Menin yhden miniesteenkin pari kertaa, hih. Kyllä polttelisi kunnon estetunti piiiiitkästä aikaa.

Laukka oli alkuun vähän räjähtävää, kuten tavallista. Pitkillä sivuilla laukkailun jälkeen mentiin jopa niistä ah niin pelottavista päädyistä laukassa. Poni pysyi jaloillaan, vaikka hetkittäin tuntuikin, että sen tasapaino pettää ihan koska tahansa ja vauhti oli hurja... No, siitä on kuitenkin ratsastajan hermoilusta huolimatta selvitty, joten jatkossa voi laukkaakin työstää vähän eri tavalla. Nyt ongelmana oli törkeä ennakointi ja hosuminen nostoissa, niistä on opeteltava siistimpiä.

Suunnittelin vähän juttuja, joita haluan lähitulevaisuudessa testailla, lista näyttää tältä:

- Siistit ja rauhalliset laukannostot muualtakin kuin kulmista, tässä riittää varmasti tekemistä.

- Tasapainoa paremmaksi niin ravissa kuin laukassakin (ja sen myötä vauhtiinkin enemmän säätövaraa).

- Asetusta ja taipumista paremmaksi. Vika on lähinnä ratsastajassa, en vaadi ponilta tarpeeksi työskentelyä...

- Harjoitusravia, lisää, lisää ja lisää. Oma istunta on vaihteeksi treeniä vailla.

- Ilman satulaa olisi kiva mennä pitkästä aikaa, vaikka vähän raviakin.

- Ne esteet!!!

- Etuosakäännökset ja pohkeenväistöt, poni kuulemma osaa ne, katsotaan, miten ratsastajalta sujuu...

kuunteluoppilaana ja rungotonta menoa.

Huuuh, voi tulla vähän sekavaa tekstiä, olen niin väsynyt, että pysyn tuskin jaloillani. Rankka, mutta kiva tallipäivä takana. (Ja postauksen kirjoitus jäi illalla kesken, mutta naputtelin sen aamulla loppuun..)

Suuntasin tallille iltapäivästä ja ensin hain Jästin sisälle. Harjailin sen kaikessa rauhassa, ja voi karvanlähtöajan autuutta... Karvaa irtosi julmettu keko tallin käytävälle lojumaan. Poni oli kuitenkin aiempaa kiiltävämpi, jee. Suuntasimme maneesille, siellä oli alkamassa estevalmennus. Vieraita hevosia hyppäämässä, voi kun kiva. Jästi vaatii melko paljon tilaa ja mä itse inhoan ratsastaa, kun on muita kuin tuttuja pyörimässä maneesissa. Ulkona kuitenkin tuuli ja tuiversi, joten päätin jäädä maneesiin. Tekee ihan hyvää ponin hermoillekin tottua vähän uudenlaiseen tilanteeseen.

Omaan ratsastukseen keskittyminen meni vähän muiden hyppäämistä väistellessä, mutta ihan kivasti poni suhtautui toisiin alun pörhistelyn jälkeen. Mikäli joskus menisi itsekin valmennuksiin, tunneille tai vaikka kisojen verryttelyalueelle, on ihan kiva tietää, että poni ei tule saamaan sätkyä, ja vähän itsellekin käsitystä toisten väistelystä jne. Vähän pystyin testailemaan mm. harjoitusravia pitkästä aikaa, oma istunta on kyllä ihan ruosteessa... Valmennettavilla oli tehtävänä pitkä puomisarja, ja silloin kun he eivät menneet sitä, "pujottelin" puomien ympäri käynnissä. Superhyvä tehtävä Jästille, se joutui ihan käynnissäkin keskittymään koipiinsa ja taipumaan kunnolla.

Valmennus kesti tunnin, ja loppua kohden Jästi alkoi kyllästymään muiden väistelyyn ja varovaiseen nököttelyyn. Kun muut alkoivat lähteä, tein muutaman laukannoston kumpaankin suuntaan, mutta poni oli sitä mieltä, että sille riittää ja alkoi sikailemaan omiaan. En jaksanut tapella, ja parin siistin noston jälkeen suunnattiin talliin.

Kaverini oli tullut sillä aikaa tallille ja ylipuhui minut vielä Ellinkin selkään. Tunnustetaan heti alkuun, että "hieman" kammoan Elliä, se on niin herkkä, kuuma ja vaativa ratsastaa, että mulla loppuvat taidot ihan täydellisesti. Nyt se on kuitenkin kantavana, joten heitin itsesuojeluvaiston hyllylle ja uskaltauduin pallomahan selkään. Koska maha vähän rajoittaa satulan laittoa, mutta ilmankaan en Ellin selkään uskaltanut, päädyimme tuikkaamaan sille rungottoman selkään. En ole aiemmin ratsastanut rungottomalla, mutta se oli yllättävän hauskaa :D Kuin olisi nojatuolissa istunut!

Suureksi yllärikseni Elli käppäili ihan rauhallisesti ja pysyin itse keskittymään Saran vinkeillä omaan istuntaani. Oli superhauskaa palloilla maneesissa, kun oltiin siellä keskenämme. Kun Sara oli valmis Minin kanssa, teimme vielä hevosvaihtarit: Sara meni Ellillä pienet ravipätkät ja minä Minillä loppuravit. Minille on opetettu viimeaikoina huuuuimia lisäyksiä ja pakkohan niitä oli testata. Että se osaa venyttää, vau! Ja oli kiva mennä vaihteeksi hevosella, joka ei ole joka kulmassa kaatumassa, vaan pysyy ihan itse omilla jaloillaan.

Mentiin tallille, ja päädyttiin sitten hevosen hoidon jälkeen vielä kerran takaisin maneesille, irtojuoksuttamaan uutta tulokasta, Niittiä. Se oli huvittava, normaalin irtojuoksutussinkoilun ja pukkilaukan sijaan Niitti laukkasi täydellistä kahdeksikkoa, vaihtaen hienosti laukan keskellä. Ihme tapaus. Pitkäksi venähtäneen tallipäivän päätteeksi autoimme vielä iltaruokien jakamisessa ja olin vasta yhdeksän jälkeen kotona, ei tarvinnut paljon lampaita laskea, kun pääsin nukkumaan...

minieste ja superponi.

Voi, poni oli tänään ihan super <3

Näin J:n omistajaa ennen ratsastamaan lähtöä ja se sanoi, että poni on ollut vähän lavoistaan jumissa. Hän suositteli oikein kunnon irroittelua niin ravissa kuin laukassakin. J on rakenteeltaan vähän sellainen, että liikkuminen kootumpana kipeyttää sen helposti.

Käveltiin maneesille ja joduin vaihteeksi pomppimaan alas ja avaamaan porttia ja sitten takaisin selkään. Maneesissa oli kaksi muuta tyyppiä hevosineen, molemmat juoksuttivat. Meille jäi toinen pääty kokonaan, tosin siellä oli esterata tiellä. Alkuun taivuttelin ponia käynnissä kiemurtelemalla esteiden ympäri. Poni kääntyi ihan mukavasti, konkreettiset esteet kun tekevät aika hyvin stopin turhalle venkoilulle :D Menin pari kertaa kahden puominkin yli käynnissä, kun olivat sopivasti aseteltuina (alempana kuva).

Ravissa poni oli alkuun normaaliin tapaan köppänä, mutta annoin sen revitellä pitkät sivut puolipitkin ohjin ja ravikin alkoi paranemaan. Pätkittäin pyysin rauhallisempaa ravia ja tein ympyröitä sinne tänne, mutta muuten poni sai rymistellä melko vapaasti omaa reipasta tahtiaan. Kun se tuntui kunnolla vertyneen molempiin suuntiin, menin muutaman kerran puomit ravissakin. En ole aiemmin hypännyt J:llä mitään käyntipuomia kummallisempaa, mutta ihan mukavasti se nosteli koipiaan myös ravissa.

 

(Mustat viivat esteita, ruskeat puomeja.)

Kuten sanoin, en ole aiemmin hypänny J:llä eikä se noin muutenkaan ole mikään erityisen estetykki. Kuitenkin, puomien kanssa linjassa oli pikkuinen (max 40-50cm) ristikko, joka houkutteli kovasti ainakin ratsastajaa. Päätin sitten spontaanisti testata, josko selviäisimme ristikosta yli. Olin itse kyydissä suunnilleen kuolla kahusta/innostuksesta, kun hypäättiin pikku este ensimmäistä kertaa :D J hyppäsi kivasti, ehkä vähän tökkäävästi/ylöspäin, mutta hyppyyn oli helppo mennä mukaan. Itse olen hypännyt viimeksi ehkä 2 vuotta sitten ratsastuskoulussa, joten kaipuu esteille on ollut viime aikoina kova. Ei mitään isoja, vaan ihan maahan kaivettuja ristikoita mielenvirkistykseksi.

Hurjan estekokeilun jälkeen otin pari laukannostoa, mutta koska käytössä oli vain puoli maneesia, tuli siirtymisestä raviin kaikkea muuta kuin kaunis. Onneksi toinen maneesiin jäänyt ratsukko lähti pois, ja meillä oli koko tila käytössä. J oli laukassakin ihan super, se nosti nätisti käynnistä/pysähdyksestä, laukkasi ihanan reippaasti ja hidasti normaalia nätimmin päädyissä. Ärsyttävää, sillä vaikka J:n tasapaino on parantunut huimasti, en edelleenkään ole uskaltanut laukata koko päätyä läpi (maneesi on vain 18m leveä normaalin 20+ metrin sijaan, ja meille ne lisämetrit olisivat tarpeen, pelkään itse yli kaiken, että poni kaatuisi liian jyrkässä kaarteessa...). Niinpä nostot tulevat kulmiin ja J ennakoi ihan törkeästi, lähtee omia aikojaan ravailemaan ja yrittää laukata ihan omasta päätöksestään. Muutaman vähän äkäisemmän komennon jälkeen se kuitenkin odotti hienosti laukka-apuja. Ja ehkä ensi kerralla laukkaamme päädystäkin läpi, sillä luotto ponin tasapainoon vahvistui tänään huimasti.

Olisin voinut baanailla maneesissa vaikka koko päivän, oli ihan superhauskaa, kun poni totteli ja kulki mukavasti (: Loppuajasta siirtymisistäkin laukasta raviin tuli nätimpiä ja hypättiin me pikku estekin vielä pari kertaa lisää. Pitää pyytää J:n omistajaa joku päivä pitämään mulle estetunnintapaista, sillä vaikka yksittäisen ristikon uskallan hypätä itsekseen, en todellakaan ole niin taitava, että voisin yksinäni hypätä yhtään enemmän "tosissaan".

ensimmäinen video ikinä!

Okei, nyt jännittää. Ensimmäinen Youtubeen asti päätynyt videoni ikinä ja postaan sen nyt tänne blogiinkin. Hui. Eli rumpusoittoa ja fanfaareja, tässä tämä tekeleeni on:

Videolla on siis lyhyt pätkä tästä ratsastuskerrasta, kun kaverini Linda oli kameran kanssa mukana. Parissa kuukaudessa poni on muuttunut omasta mielestäni paljonkin, pitää katsoa, josko joku raahautuisi lähiviikkoina ottamaan uudempaa videomateriaalia. Ja hei, korostanpa vielä kerran: ensimmäinen ikinä askartelemani video. Eli laadulla tai muokkauksella ei todellakaan juhlita. Musiikki on Kwania, biisistä nimeltään I Wonder.

Tänään olin ratsastamassa taas, vasta myöhempään illalla. Ponilla oli ollut vapaapäiviä ja se oli vaihteeksi pörheänä. Tuulinen ja pimeä sää eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Pari kertaa aasi jopa oli hyppäävinään pystyyn protestiksi, kun ikävä ratsastaja halusi mennä eteenpäin. Normaalisti Jästi uskoo pienen ärjäisyn jälkeen, mutta tällä kertaa kaivattiin enemmänkin kurinpalautusta, ennen kuin se suostui liikkumaan, huoh. Metsätiellä piti kytätä kaikkea mahdollista ja mm. vastaan tulleet koirat olivat aiheuttaa sydänhalvauksen... Typerä poni :D Ravailtiin pätkiä, mutta oli inhottavan liukasta. Paluumatkalla J:llä oli vaihteeksi hurja kiire kotiin eivätkä pikku puolipidätteet menneet yhtään läpi. Tein muutamia pysähdyksiä ja lopulta poni antoi periksi ja käveli kotiin.

sunnuntain tuuppailut.

Päädyin sitten tänäänkin ratsastamaan. Oli niin supertylsä sunnuntaipäivä, että pistin Jästin omistajalle viestin, josko voisin käydä tänäänkin liikuttamassa ponia, kun ei sillä kukaan muukaan normaalisti ratsasta... Sain luvan ja junailin tallille iltapäivästä. Aamulla siellä oli ollut koulukisat, mutta kukaan "läheinen" tuttu ei osallistunut, joten en mennyt katsomaan.

Hain ponin tarhasta ja laitoin sen kuntoon. Jästi oli ollut edellisen yön ulkona ja oli rauhallinen, suorastaan laiska. Normaalin säheltäjän sijaan rauhallisuus oli kivaa vaihtelua :D Kiipesin selkään ja käveltiin maneesille, mutta siellä oli ovella lippusiima kisojen takia, joten jouduin tulemaan alas, että päästiin maneesiin sisään. Vähän jännäsin itse, miten takaisin selkään kapuaminen onnistuu, koska paikalla pysyminen on J:stä välillä haastavaa ja maneesin nurkkien kyttäily sen uusi lempiharrastus... Poni kuitenkin yllätti positiivisesti ja seisoi kiltisti paikallaan, kun nousin uudestaan kyytiin, hienoa.

Aloitimme käynnissä ihan perusjutuilla, voltteja ja pysähdyksiä. J laahusti normaalia laiskemmin., mutta toisaalta se myöskin keskittyi jalkoihinsa ja asettui kivasti ja pääkin pysyi tasaisemmassa muodossa. Herättelin sitä ravipätkillä pitkillä sivuilla. Tyypilliseen tapaan ravi oli aluksi epätasapainoista huojumista. Se kuitenkin parani ja parani, ja pystyin tekemään jopa ympyröitä. Maneesi on niin kapea, että se on tämän ponin tasapainolla aika jeejee -saavutus, varsinkin, kun se pätkittäin asettuikin nätisti sisällepäin! Toki hetkittäin se tarjosi laukkaa ja vähän kompuroi, mutta ei läheskään niin pahasti, kuin aiemmin.

Kun ravi sujui hyvin, poni oli rauhallinen ja maneesissa oli tyhjää, päätin vaihteeksi kokeilla laukaakin. Muutama ensimmäinen nosto meni kipitysraviksi... Vaihdoin suuntaa, kun tajusin toisen suunnan olevan J:lle helpompi. Siihen suuntaan laukka nousi nätisti. 85 metrin pitkällä sivulla oli aikaa saada laukka rullaamaan ja siirtyminen ravin nätisti ja se sujuikin hyvin. Poni laukkasi niiin hienosti, kehuin sitä superpaljon ja olin itse ihan Naantalin aurinkona. Osaa se ravurinkäppänäkin tehdä siistejä nostoja ja laukata kivasti :D

Toiseenkin suuntaan laukka nousi nyt helpommin ja sujui sitten ihan jees. Kertaalleen nousi ristilaukka, mutta muuten J nosti oikean ja oli toiseenkin suuntaan ihan kiva. Loppuravit olivat vähän kaahausta, J olisi vaan halunnut laukata lisää ja lisää... Käveltiin tallille ja poni vielä hetkeksi tarhaan.

että sellanen welsh-poni?

Argh, mikä on vaihteeksi vuodenaikojen suunnittelijalla mennyt pieleen? Maaliskuussa ei kuulu pyryttää lunta, piste. Tallilla oli tänään estekisat, joten jouduin maastoilemaan, ja kyllä ärsytti. Pienen hetken mietin, josko jättäisin ratsastuksen kokonaan väliin tai kävisin vaikka maasta käsin taluttelemassa.

Hain kuitenkin ponin sisälle ja aloin harjailemaan sitä. Yksi hevosenomistaja esitteli tallissa paikkoja ja kaverilleen, ja Jästin kohdalla pyysi häntä arvaamaan sen rodun. Veikkaus oli, että welsh -poni.... Joo ei, ihan lv tämä on, hih. Vähän epätyypillisen näköinen lv vaan.

Jästi käyttäytyi vaihteeksi hyvin, pysyi paikallaan jopa satuloidessa ja sellaista. Kiipesin kyytiin ja tarvottiin lumisateessa. Maneesin nurkalla J pomppi vähän omiaan, olihan kisapaikka toki vieraita hevosia ja autoja, voi kuinka pelottavaa... Ei pikku possuilut muuten mitään, mutta poikittain jäisellä tiellä auton eteen pomppiminen ei oikein ratsastajaa innostanut.

Poni sai jalkansa ojennukseen ja liikesuunnan eteenpäin ja päästiin pelottavasta kohdasta ohi. Vähän se silti kyttäili puskia, typerä otus. Jäinen ja liukas tie oli todella inhottava alusta, poni luisteli käynnissäkin edestakaisin. Päästiin pikkutielle, jossa puut suojasivat lumisateelta ja alsuta oli pitävämpi. Ravailtiin ja vaihteeksi siirtymisiä ja pysähdyksiä.

Kierrettiin pelto käynnissä, ja takaisinpäin laukkapätkä. Pelto oli todella huono ja upottava, mutta tiellä oli helpompi laukata. J pääsi purkamaan energiaansa ja ratsastajallakin oli ihan kivaa kun kaahattiin menemään. Tosin laukan jälkeen Jästi olisi mielellään sinkoillut vielä vaan lisää ja käynti oli ylivoimaista. Pysähdykset noin kolmen askeleen välein saivat kuitenkin ponin kuulolle ja palasimme tallille rauhallista käyntiä. Vau, edistystä :D

Katselin hetken kisoja, yksi tyttö kaatui poninsa kanssa ja ratsastajan jalka jäi alle. Auts, ambulanssireissu siitä ilmeisesti tuli, pahan näköistä. Päivän puunkoputus sille, että en ole onnistunut kovinkaan pahasti itseäni hevostellessa telomaan, onneksi.

kenttätoimintaa.

Huuh, olen ihan naatti... Mutta yritänpä nyt kuitenkin naputella jotain.

Olin vaihteeksi ajoissa tallilla, tosin odottelin kaveria ja siivoilin bokseja yms oheistoimintaa, eli eipä siitä paljoa iloa ollut esim. maneesin suhteen. Anyway seurattiin mm. satulansovitusta muutamalle tallin asukille, mielenkiintoista.

Kun sovittaja häipyi, haettiin hepat sisään ja laiteltiin ne rauhassa kuntoon. J:llä oli kai ollut vaihteeksi viikon loma, tai ainakin useampi vapaapäivä... Ei hyvä, mutta en vain mitenkään pystynyt viikonloppuna repeämään vielä tallillekin. Ponilla oli siis virtaa ja se sähelsi omiaan. Lähdettiin liikkeelle ja käytiin maneesilla katsomassa, josko toiseen päähän sopisi ratsastamaan tunneista huolimatta.

Käveltiin pari ympyrää, J mm. keuli ja sikaili.  Pitäisi todellakin käydä useammin maneesissa, sillä ei J maastossa mitään kyttäile, mutta maneesin nurkissa kyllä näkyy mörköjä... Joka tapauksessa, tuntilaiset häätivät meidät pihalle ja päädyimme kentälle pyörimään. Alkuun J kyttäili vähän kentälläkin, mutta rauhoittui sitten. Mm. pysähdyksissä se malttoi hyvin seista paikallaan pidempiäkin aikoja.

Käyntijuttujen jälkeen ravailin uraa pitkin, kentälle muodostunut ura on melko epäsäännöllinen ja J teki sen tasapainoon ja huonoon alustaan nähden yllättävän siistejä kulmia. Ravasin muutenkin paria viime kertaa enemmän, ja pätkittäin poni kulki ihan kivasti. Mentiin jopa pari keskiympyrää, kun tilaa oli ihan mukavasti. Vähän J meinasi kaatua sisälle päin, mutta huomattavasti vähemmän, kuin ahtaassa maneesissa ja se jopa asettui hieman.

Eipä varmaan erikoisempaa, loppukäynnit ja pois.

tuulinen päivä.

Olen vaihteeksi ihan jäljessä kirjoitteluista, mutta keskiviikkona kävin viimeksi ratsuilemassa.

Ehdin ajoissa tallille, joten poni tarhasta sisään ja vauhdilla kuntoon, jotta pääsen maneesiin ennen tunteja. Käytöksessä käytävällä oli vaihteeksi parantamisen varaa, J kuopi ja liikkui ympäriinsä, rasittavaa. Maneesille mennessä oli vaihteeksi jännää, kun tuuli riepotteli pyöröpaaleista irronneita jättimäisiä muovisuikaleita. Jästillä on tosi harvoin tapana kyttäillä mitään pahasti, joten uskon, että se oikeasti säikkyi tuulessa kahisevaa muovia, eikä vain sikaillut.

Alkuun poni yritti pari kertaa lähteä käsistä ja keulia ja hyppiä ja loikkia, epätyypillistä J:lle. Poni kuitenkin rauhoittui, kun sen pisti töihin. Tein voltteja ja kaarteita ja pysähdyksiä käynnistä. J oli melko tahmea ja keskittyi huonosti, kun kaiken mahdollisen kyttääminen oli kiinnostavampaa. Käynti alkoi kuitenkin pätkittäin olla ihan mukavaa, pää alkoi pysyä alempana ja ponin liike olla tahdikkaampaa.

Ravi oli vaihteeksi epätasapainoista köpöttelyä alkuun. Ravailin paljon enemmän, kuin viimeksi. Ensin ravasin pitkät sivut, lyhyet sivut käynnissä ja keskellä pysäytys + peruutus. Peruuttaminenkin alkaa sujua paremmin, pää ei enää nouse kiharviksi ja poni peruuttaa suoraan taaksepäin, eikä heitä sivuttain, kuten aiemmin.

Uraa pitkin ravaaminenkin oli ihan ok, vaikka päädyissä poni edelleenkin meinaa kaatua sisään ja oikaista hurjasti. Tasapainon puutetta. Tein muutaman raviympyränkin, eivät ne mitenkään kauniita olleet, mutta ympyröitä kuitenkin. Tästä sitten vain harjoittelemaan, josko joskus onnistuisi siistit oikeinpäin asettuneet ja tasapainoiset ympyrät, ja ehkä vielä jonain päivänä ravivoltitkin...

kevättä rinnassa.

Poninkäppänällä on tällä hetkellä tarhaseurana kiimainen tamma, eli "suuren oriin" elämä tuntuu olevan aika mallillaan. (J siis ruunattiin vasta viime kesänä, eli n. 7 vuotiaana.) Aurinkokin paistaa ja tänään oli mukavan lämmintä, jee jee. Itsekin olin eilisen konsertin takia kohtalaisen euforisessa mielentilassa, joten päivä oli kokonaisuudessaan ihan loistava. Tosin kiitos keikalla hyppimisen, jalat kiljuivat vähän hallelujaa ja enemmänkin olisi voinut nukkua...

J oli jo harjaillessa normaalia rauhallisempi ja jotenkin "hyväntuulinen", jos nyt niin hevosesta voi sanoa. Laittelin sille kamat niskaan ja suuntasin maneesille. Alku oli jännä, toisessa päädyssä oli hevonen (!), joka laukkasi (!!), eli selkeästi pelottavin asia maailmassa. Toisessa päädyssä puolestaan kolisteltiin jotain rojuja, kamalaa sekin. Ja päädyssä oleva estekalusto, voi järkytys. Jästi hyppeli vähän omiaan ja pöhisi ja puhisi, mutta kun kerran päädystä kulkee ura, niin sinne myös mennään ja reippaalla ratsastuksella poni sinne lopulta kummemmin sikailematta meni.

Käynnistä tein voltteja ja volttikahdeksikkoja, vähän hain asetusta, vaihtelevalla menestyksellä. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat kivasti, poni kuunteli apuja hyvin ja pysähtyi käytännössä istunnalla. Ravipätkissä oli alkuun vähän hakemista, taipumisesta ja tasapainosta ei ollut tietoakaan. Kuitenkin, vähän lämmettyään (ja ratsastajan vähän keskityttyä) alkoi ravikin sujua pätkittäin. Tein taas paljon siirtymisiä, J vastasi ihan hyvin ja mm. ravasi suoraan peruutuksesta ja pysähtyi suoraan ravista ilman väliaskelia. 

Oli superkiva fiilis ratsastaa, kun oikeasti sujui. Varsinkin käynnissä poni kulki kauniisti niskaansa myödäten ja oikein päin, jalat ja selkä mukana. Ravissa pää nousi ja selkälihakset jäivät matkasta, mutta tempo ja tasapaino säilyivät aiempaa paremmin. J aristaa vieläkin selkäänsä, joten en viitsinyt kiusata ponia laukalla, kun ravikin tuntui epämukavalta sille. (Ja miksi ratsastan selkäkipuisella ponilla: sen lihakset tulevat kipeiksi, koska niitä ei ole. Eivätkä ne kehity, jos poni ei liiku ja työskentele lihaksillaan.)

Loppuun menin käyntipuomeja, joita oli maneesissa vähän sikinsokin yhdessä kohtaa, tein käännöksiä puomilta toiselle ja poni joutui taipumaan ja nostelemaan jalkojaan. Pari kertaa pysäytin puomin jälkeen tai puomin päällä, oli jännä keskittyä jalkojen liikeeseen niin, että sen saa pysäytettyä juuri, kun etujalat ovat puomin yli.

Takaisin tallille ja Arnikaa selkään ja loimet niskaan. J pääsi naisseuraansa tarhailemaan ja itse boksit siivottuani himaan. Ja sori, taas yksi kuvaton postaus... :(

rämpimistä.

Olen käynyt tänä vuonna maneesissa ehkä kaksi kertaa. Tai kolme. Joka tapauksessa naurettavan vähän. Ei sillä, minä nautin hampaat irvessä tuuppaamisen sijaan huomattavasti enemmän maastoköpöilyistä, mutta ponin kunnon ja tasapainon paranemisen seuraamisen kannalta sileä on helpoin. Kääntymiset ja taivuttelutkin jäävät vähemmälle maastossa.

("Rakennekuvaa" J:stä. En kehtaa julkaista pari kk aiemmin otettua kuvaa, mutta ero on selvä. Enää eivät kylkiluut paista, ponin takamus on jo pyöreämpi ja on se vähän lihaksiakin palauttanut. Tästä suunta vaan parempaan.)

Eilen olin Jästin selässä valmiina lähtöön kymmentä vaille viisi. Ratsastuskoulu valtaa koko maneesin tasan viideltä, että se siitä maneesisuunnitelmasta. Alkukävelyiksi käytiin rämpimässä eräs polunpätkä, mutta siellä alkoi suojasään takia olla melko huono mennä, joten käännyttiin takaisin. Mentiin sama vanha tienpätkä pari kertaa edes takaisin. Siinä on hyvä "ura" ja tasaista mennä.

Vaikka maastossa oltiinkin, ajattelin olla tehokas ja harjoitella vähän siirtymisiä samalla. Jästin mielestä on ollut ylivoimaista seistä maastolenkeillä paikallaan, joten käynti-seis aiheutti alkuun tuskailuja, kun poni hosui joka suuntaan. Melko nopeasti se tajusi, että kehun sen maasta taivaisiin, kun se suvaitsee tönöttää sekunninkin kaikki neljä jalkaa maassa ja homma alkoi sujua. Otin mukaan ravipätkiäkin. Alkuun jarrutusmatka venähti moneen metriin, mutta toistojen jälkeen poni alkoi kuunnella vähän paremmin.

Omalle henkiselle muistilistalle pitää naputella ääniapujen tärkeys. Poninkäppänä ei todellakaan vastaa ohjaan & pohkeeseen niin nopeasti, kuin pitäisi, joten äänellä saan apuja tehostettua siirtymisissä. Kyllä mä muutenkin juttelen ponille paaaaljon, mutta tänään huomasin miten selkeistä ääniavuista oikeasti on paljon hyötyä.

Laukkapätkä numero yksi oli positiivinen yllätys, poni nosti siististi ja meni suorastaan _rauhallisesti_. Siirtyminen raviin ei ollut mitenkään kaunis, mutta ei myöskään ihan sikailua. Toinen laukkapätkä oli vaihteeksi järjetöntä kaahausta jarrut hukassa, vasen laukka on kai ponille vaikeampi tai sitten itse sählsin jotain. Kunhan joskus saan meidät maneesiin asti, on laukka-ravi siirtymistä treenattava. Ja niitä nostoja, jotka eivät aina nekään ole mitenkään kauniita... 

J on kyllä edelleen superhuonossa kunnossa, koska kaksi laukkapätkää hiottivat sen reilusti. Kävelin tallille ja kävin vielä kentällä tekemässä pari käyntivolttia, mutta pohja siellä oli inhottavan muhku. Takaisin tallille ja kamat pois. Karvanlähtöaika alkaa olla nurkan takana, harjaillessa karvatupot vaan lentelivät. Poni tarhaan, boksit siistiksi ja uupunut ratsastelija rämpi junalle.

poikkeus kaavaan.

Jouduin tänään vaihteeksi Minin selkään, hui, epänormaalia. Lähdettiin porukalla maastoon, ja yksi Päivi tuli mukaan Jästillä, koska Jästi on hevosista kaikkein maastovarmin. Sara lähti Ellillä, tamma on niin pallo varsamahansa kanssa, että sille ei enää saa satulaa ja kukaan muu kuin Sara (ja Ellin omistaja) ei sen selässä ilman satulaa keiku. Minulle jäi siis Mini pitkästä aikaa.

(Eilistä hiihtoratsastusta, ensimmäiset metrit tallipihasta, minä suksilla. Laiska muokkaaja ei jaksanut poistaa punaisia reunoja...)

Haettiin hevoset sisälle ja kamat niskaan ja hevosletka liikkeelle. Kierrettiin taas junarata-lenkki, sellainen 7 km. Oli ihan kummallista olla Minin selässä, se on Jästiin verrattuna ihan outo. Korkea, kapea ja huojuu ja huitoo vähän joka suuntaan. Alkumatkasta mm. kaksi lasta olivat heppojen mielestä maailman jännittävimmät jutut, samoin koira oli pelottava. Kaikki kolme pönttöpäätä ottivat vuorotellen loikkia milloin mihinkin suuntaan. Mentiin radan ali ja yritettiin ottaa pikkutiellä ravipätkää, mutta Mini kuuli ääniä metsiköstä, ja pyyhälsi Jästistä laukalla ohitse. Onneksi se sitten hidasti Ellin perään, mutta jätettiin pidemmät ravipätkät suosiolla väliin.

En ole mennyt Minillä juuri yhtään ja oli vähän inhottavaa olla maastossa hevosella, joka ei ollut yhtään hallinnassa ja johon ei ollut minkäänlaista luottoa. Pitää varmaan ihan säännöllisesti alkaa köpöttelemään välillä Minilläkin, jotta ei ihan kokonaan unohdu muiden hevosten kuin Jästin ratsastus. Loppumatkasta aloin kuitenkin vähän päästä jyvälle Minin "tempuista" ja kun oivalsin pitää käsiäni vähän normaalia alempana ja avoimemmin, alkoi Mini rentoutua ja kulkea pätkittäin ihan kivaa käyntiä tuntumalla.

Tallin pihassa tehtiin Päivin kanssa vaihtarit, se hoiti Minin talliin ja minä kävin Jästillä pikku lenkin vähän reippaammin. Ravattiin sivutietä, J kulki yllättävän rauhallisesti ja kaahottamatta. Metsätiellä laukattiin, ja se pysyi laukassakin poikkeuksellisen rauhallisena, mitä nyt loppuun piti vähän leikkiä jarrutonta. U-käännös ja ravia ja käyntiä takaisin.

Tallissa juotin ponin ja lämmin vesi kyllä kelpasi. Loimittaessa J luimi ja yritti potkia normaalia happamampana, ja kokeilin painella selästä. Poni oli ihan sitruuna, raukalla taitaa vaihteeksi olla selkä jumissa. Se seisoi pahimmat paukkupakkaset eikä muutenkaan ole mitenkään hyväkuntoinen, joten pari reippaampaa liikutusta peräkkäin ja selkä kipeä. No, nyt sillä on pari vaparia ja pitää sitten keskiviikkona katsoa tilannetta uudelleen.