Keskiviikkona käytiin Saran kanssa ensin juoksuttamassa Niitti ja pallero oli ihan mukavasti. Ja siinä vaiheessa loppui kamerasta akku... Anyway haettiin sitten Mini & Jästi sisään ja lähdettiin maastoon. Alkumatka oli jo "lupaava", joka ikinen ohimenevä rekka jne. piti kytätä ja molemmat ponit olivat ihan pinkeinä. Päästiin hiekkatielle, missä meno vähän rentoutui.
Kunnes ohi rymisteli pikajuna. Siitä ehkä 5 metrin päästä. Sellainen pitkä ja luonnollisesti kovaääninen ja heppojen mielestä hurjan pelottava. Molemmat keuli & loikki omiaan, mutta onneksi mitään totaalista räjähdystä ei tullut. No, matka jatkui... Reitti kulkee vähän matkaa radasta sivussa, ja silloinkin meni junia, joten toisen ihan radan vieressä menevän pätkän olisi teoriassa voinut päästä turvallisesti ohi. No ei, tällä kertaa vähän vähemmän hurja lähijuna, mutta riitti siinäkin hevosilla pelästymisen aihetta. Ärsyttävää, kun oikein parempaakaan maastoa ei ole, mutta ei tuo ihan vieressä (siis oikeasti vieressä-vieressä, kapea oja välissä ja sitten raiteet) kulkeva junarata ei ole kovinkaan kiva...
Mentiin vielä pikkutielle, tarkoituksena laukata kunnolla loppuun. Alkuun kaikki sujui ihan ok, ravailtiin ja pystyttiin _juttelemaan_ samalla, eli J oli tosi rauhallinen ja hyvin kuulolla eikä yrittänyt Ministä ohi. Sitten laukattiin tallille päin, ja Mini sinkosi ja kompastui. Kaveri lensi kaulalle ja roikkui siinä kuin mikäkin intiaani, mutta putosi lopulta hankeen. Jästi jarrutti täydestä laukasta nätisti seis, yllätyin iloisesti (: Mitään ei sattunut, Mini laukkasi tallille ja se otettiin kiinni. Uusi yritys ja tällä kertaa laukkailu sujui kivasti.
Torstaina kävin itsekseni, on se koeviikko kiva, kun ehtii hyvissä ajoin tallille. Maneesissa oli tyhjää ja alkuun kiertelin jumppasarjaa taivutteluksi, esteiden ympäri pujotellen. Ravissa J oli ihan kiva, reipas, mutta hallinnassa ja ympyrätkin olivat ihan ok. Menin yhden miniesteenkin pari kertaa, hih. Kyllä polttelisi kunnon estetunti piiiiitkästä aikaa.
Laukka oli alkuun vähän räjähtävää, kuten tavallista. Pitkillä sivuilla laukkailun jälkeen mentiin jopa niistä ah niin pelottavista päädyistä laukassa. Poni pysyi jaloillaan, vaikka hetkittäin tuntuikin, että sen tasapaino pettää ihan koska tahansa ja vauhti oli hurja... No, siitä on kuitenkin ratsastajan hermoilusta huolimatta selvitty, joten jatkossa voi laukkaakin työstää vähän eri tavalla. Nyt ongelmana oli törkeä ennakointi ja hosuminen nostoissa, niistä on opeteltava siistimpiä.
Suunnittelin vähän juttuja, joita haluan lähitulevaisuudessa testailla, lista näyttää tältä:
- Siistit ja rauhalliset laukannostot muualtakin kuin kulmista, tässä riittää varmasti tekemistä.
- Tasapainoa paremmaksi niin ravissa kuin laukassakin (ja sen myötä vauhtiinkin enemmän säätövaraa).
- Asetusta ja taipumista paremmaksi. Vika on lähinnä ratsastajassa, en vaadi ponilta tarpeeksi työskentelyä...
- Harjoitusravia, lisää, lisää ja lisää. Oma istunta on vaihteeksi treeniä vailla.
- Ilman satulaa olisi kiva mennä pitkästä aikaa, vaikka vähän raviakin.
- Ne esteet!!!
- Etuosakäännökset ja pohkeenväistöt, poni kuulemma osaa ne, katsotaan, miten ratsastajalta sujuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti