Huuuh, voi tulla vähän sekavaa tekstiä, olen niin väsynyt, että pysyn tuskin jaloillani. Rankka, mutta kiva tallipäivä takana. (Ja postauksen kirjoitus jäi illalla kesken, mutta naputtelin sen aamulla loppuun..)
Suuntasin tallille iltapäivästä ja ensin hain Jästin sisälle. Harjailin sen kaikessa rauhassa, ja voi karvanlähtöajan autuutta... Karvaa irtosi julmettu keko tallin käytävälle lojumaan. Poni oli kuitenkin aiempaa kiiltävämpi, jee. Suuntasimme maneesille, siellä oli alkamassa estevalmennus. Vieraita hevosia hyppäämässä, voi kun kiva. Jästi vaatii melko paljon tilaa ja mä itse inhoan ratsastaa, kun on muita kuin tuttuja pyörimässä maneesissa. Ulkona kuitenkin tuuli ja tuiversi, joten päätin jäädä maneesiin. Tekee ihan hyvää ponin hermoillekin tottua vähän uudenlaiseen tilanteeseen.
Omaan ratsastukseen keskittyminen meni vähän muiden hyppäämistä väistellessä, mutta ihan kivasti poni suhtautui toisiin alun pörhistelyn jälkeen. Mikäli joskus menisi itsekin valmennuksiin, tunneille tai vaikka kisojen verryttelyalueelle, on ihan kiva tietää, että poni ei tule saamaan sätkyä, ja vähän itsellekin käsitystä toisten väistelystä jne. Vähän pystyin testailemaan mm. harjoitusravia pitkästä aikaa, oma istunta on kyllä ihan ruosteessa... Valmennettavilla oli tehtävänä pitkä puomisarja, ja silloin kun he eivät menneet sitä, "pujottelin" puomien ympäri käynnissä. Superhyvä tehtävä Jästille, se joutui ihan käynnissäkin keskittymään koipiinsa ja taipumaan kunnolla.
Valmennus kesti tunnin, ja loppua kohden Jästi alkoi kyllästymään muiden väistelyyn ja varovaiseen nököttelyyn. Kun muut alkoivat lähteä, tein muutaman laukannoston kumpaankin suuntaan, mutta poni oli sitä mieltä, että sille riittää ja alkoi sikailemaan omiaan. En jaksanut tapella, ja parin siistin noston jälkeen suunnattiin talliin.
Kaverini oli tullut sillä aikaa tallille ja ylipuhui minut vielä Ellinkin selkään. Tunnustetaan heti alkuun, että "hieman" kammoan Elliä, se on niin herkkä, kuuma ja vaativa ratsastaa, että mulla loppuvat taidot ihan täydellisesti. Nyt se on kuitenkin kantavana, joten heitin itsesuojeluvaiston hyllylle ja uskaltauduin pallomahan selkään. Koska maha vähän rajoittaa satulan laittoa, mutta ilmankaan en Ellin selkään uskaltanut, päädyimme tuikkaamaan sille rungottoman selkään. En ole aiemmin ratsastanut rungottomalla, mutta se oli yllättävän hauskaa :D Kuin olisi nojatuolissa istunut!
Suureksi yllärikseni Elli käppäili ihan rauhallisesti ja pysyin itse keskittymään Saran vinkeillä omaan istuntaani. Oli superhauskaa palloilla maneesissa, kun oltiin siellä keskenämme. Kun Sara oli valmis Minin kanssa, teimme vielä hevosvaihtarit: Sara meni Ellillä pienet ravipätkät ja minä Minillä loppuravit. Minille on opetettu viimeaikoina huuuuimia lisäyksiä ja pakkohan niitä oli testata. Että se osaa venyttää, vau! Ja oli kiva mennä vaihteeksi hevosella, joka ei ole joka kulmassa kaatumassa, vaan pysyy ihan itse omilla jaloillaan.
Mentiin tallille, ja päädyttiin sitten hevosen hoidon jälkeen vielä kerran takaisin maneesille, irtojuoksuttamaan uutta tulokasta, Niittiä. Se oli huvittava, normaalin irtojuoksutussinkoilun ja pukkilaukan sijaan Niitti laukkasi täydellistä kahdeksikkoa, vaihtaen hienosti laukan keskellä. Ihme tapaus. Pitkäksi venähtäneen tallipäivän päätteeksi autoimme vielä iltaruokien jakamisessa ja olin vasta yhdeksän jälkeen kotona, ei tarvinnut paljon lampaita laskea, kun pääsin nukkumaan...
