Okei, tästä lähtien minä rupean virallisesti Centered Riding- faniksi. Kaveri ja yksi toinen tallilainen olivat tänään CR-tunnilla, ja minä seurasin kentän laidalta, hieman skeptisenä alkuun. Epäluuloiset mielikuvani CR:stä muuttuivat kuitenkin täydellisesti. Tunti oli tiivistetysti nerokas. Opettaja kertoi selkokielellä ja yksityiskohtaisesti, mitä hevonen teki väärin ja miksi, ja mitä ratsastajan piti tehdä saadakseen se menemään paremmin. Opettaja keskittyi istuntaan ja asentoon ja yksinkertaisesti kaikkeen olennaiseen, ilman tuhraa puljausta ja vääntelyä. Pelkästään kentän laidalla nököttämällä sain noin miljoona hyvää vinkkiä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Google, oi google, tätä tutkitaan lisää.
Mutta joo, minulle jäi erityisesti mieleen:
- Kaulan asento ei kerro, mitä rungossa tapahtuu, eli siihen ei pidä tarketua.
- Ei saa taivuttaa liikaa.
- Oman katseen suunnan hallinta on tärkeää, pää vaikuttaa koko kropan asentoon.
(J:n uusi hieno, sininen riimu.)
Tallilla tapahtui muutenkin tänään vaikka mitä, paikalla oli hevoshieroja hoitamassa heppoja ja myöhemmin luennoimassa. Sen kuitenkin missasin, sillä lähdin Jästin kanssa maastoilemaan. Ponin selkä tuntui ennen ratsastusta hyvältä, se ei aristanut pahemmin mistään. Ilmeisesti kunto alkaa palailla, sillä maastossa löytyi possuiluvaihdekin: pihasta ei millään olisi voinut lähteä, kun kaverit jäivät tarhoihin, metsää piti kytätä ja säpsyä mörköjen varalta jne. No, ihan hauskaa kuitenkin oli, heppa köpötteli iloisesti ja sää oli valoisa ja nätti.