Tämä viikko meni lähinnä itkeskellessä ja tallilla tuli notkuttua joka ikinen liikenevä sekunti, niin kamalaa. Kun koko ajan tiesi, että päivät kuluivat ja perjantai vaan lähestyi ja lähestyi... Mulla on paljon kuvia ja videoita, kunhan saan itseni keräiltyä niiden katseluun, postailen niitä tänne...
Maanantai 5.12: Kävin aamupäivällä itsekseni ratsuilemassa, maneesi on tyhjä pystyi hyvin työskentelemään, kun sai keskittyä vain ja ainoastaan omaan ratsastukseen. Normaalit alkuverkat, käynnissä voltteja ja ravissa ympyröitä, sitten monta laukannostoa. Poni hosui välillä vähän, mutta toisaalta oikea laukka nousi molempiin suuntiin todella kivasti. Loppuraveissa Jästi kulki ihan oikeasti ja rehellisesti oikein päin, muoto pysyi tasaisena, vaikka tahti hetkittäin olikin vähän turhan reipas. Hieno, hieno Jästi!
Tiistai 6.12: Kummityttöni Jenna 3v. tuli mukaan katsomaan tädin ponia, suunnitelmanani on aivopestä tädin kullanmurusta pikku ponityttö tulevaisuudessa. Jästi oli kiukkuisella päällä, sen selkä oli eilisestä raskaammasta liikutuksesta jumissa, mutta porkkanat sentään kelpasivat. Maneesissa oli ruuhkaa, Jästi kyttäili katsomoa ja kenkutteli muutenkin. Ravailin vähän, ei oikein sujunut, kun poni oli niin jumissa selästään, jolloin sen liikkeet muuttuvat muutenkin ihan kököiksi jne...
Keskiviikko 7.12: Kaverini Linda lähti kameran kanssa mukaan, ponin selkä oli vieläkin kipeä. Kokeilumielessä heitin kuitenkin satulan selkään ja hipsittiin maneesille, J:llä ei ollut vielä hokkeja alla, joten se liukasteli pahasti eikä tuhra hosuminen ainakaan parantanut asiaa. Maneesissa kävelin ja ravailin vähän, poni tuntui yhä huonolta, tavallaan ylienergiseltä ja toisaalta ihan köpöltä. Satula pois ja poni liinaan, se laukkaili yllättävän sujuvasti ja nätisti, pukitteli pikkuisen tietysti, mutta joo. Varsinkin oikeaan, Jästin parempaan kierrokseen laukka melkein sujui.
Kiipesin hetkeksi ilman satulaa selkään, taivuttelin vähän ja käynnissä parin puomin yli. Pikku pätkiä ravia, poni oli varsinkin kaarteissa tosi huono, peitsasi tavallista enemmän. Ravailinkin puomit pari kertaa, ottaen huomioon yhdistelmän minä + ei satulaa + puomit, oli aika ninja olo pysyä kyydissä :D
Torstai 8.12: Jäähyväiset. En mennyt kouluun, vaan suuntasin aamupäivällä tallille. Jästi oli juuri kengitettävänä. Meikä tietysti vollotti minkä kerkesi... Kengityksen jälkeen virittelin ponille hokkeja pienen ikuisuuden, olen maailman hitain niiden kanssa, eikä itkeminen tietenkään ainakaan nopeuttanut. Syötin ponille porkkanoita ja halailin sitä ja harjailin ja niin. Suitset päähän ja loimi päälle ja maneesille, siellä oli tyhjää, mikä oli ihan loistavaa, sain kaikessa rauhassa pillittää kuin vesiputous... Poni vaan katseli ihan hölmistyneenä, että mitä se hullu tyyppi parkuu koko ajan.
Päästin Jästin irti, se seurasi ensin nätisti vierellä, sitten ravaili vähän, hetkittäin lähes hallittua ympyrää mun ympärilläni. Ei mitään huimaa baanausta, selkä oli vieläkin vähän arka. Se piehtaroi ja tuli sitten kiehnäämään viereen, mokomakin ahne possu kerjäsi tietenkin porkkanoita. Kiipesin selkään ilman satulaa ja käveltiin pitkään, minä vollotin tietysti puolet ajasta. Ravailtiin pätkiä, sujui taas vähän paremmin, vaikka en todellakaan mikään istuntaihme olekaan, tyyli oli lähinnä perunasäkkiä muistuttava. Poni oli rauhallinen ja hyvä, joten kun kerran oli viimeinen tilaisuus, kokeilin laukkaamistakin.
Se tunne oli aika mahtava. Poni laukkasi ihan oikeasti kunnolla, ja selässä oli ihanan lentävä olo olla ilman satulaa. Sellainen "yhtä hevosen kanssa" -fiilis, aivan ihanaa. Jästi rakas superponi, oli niin hieno ja paras. Parin mielettömän kivan laukkapätkän jälkeen tulin alas ja päästin ponin irti, se seurasi vierellä, käveltiin pitkään, halailin vaan ponia ja niiskutin. Laahustettiin tallille, siellä itkin vähän lisää, kun yksi kaveri tuli lohduttamaan. Oikeasti, jos on jo valmiiksi ihan itkun partaalla ja joku tulee halaamaan, se ei ainakaan auta asiaa...
Käytävällä vielä lässytin ponille aikani, sitten piti alkaa lähtemään töihin. Vein sen ulos, annoin heinää. Sinne mun rakas hevoseni jäi, lumisateeseen seisomaan ja kun mä lähdin, traikku ajatettiin pihaan lähtövalmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti