Ärsyttävää, kun tallille ehtii just ja just kerran viikkoon, kun kaikki aika menee töissä ja yo-kirjoituksiin valmistautuessa. Parin viikon päästä ylppärit ovat kuitenkin ohi, ja silloin pitäisi kiireen helpottaa...
Eilen kävin ratsuilemassa ja Jästi oli ihan poikkeuksellisen superhyvä. Käveltiin alkuun ratsastusrataa pari kierrosta, menin ilman jalustimia ja poni pysyi aika rauhallisena koko ajan. Alkukäyntien jälkeen mentiin maneesiin ja aloin keräillä ohjia ja hakea J:tä kuulolle. Hyvä käynti löytyi nopeasti, tosin välillä piti muistuttaa, että vaikka muodossa onkin hyvä kulkea, ei pään todellakaan kuulu olla rullailtuna liian alas/ryntäisiin.
Ravi ei sujunut ilman jalustimia, en itse istu tarpeeksi rauhassa, jotta muutenkin epätasapainoinen poni pystyisi kulkemaan kunnolla, joten jalustimet alas ja uusi yritys. Jästi yllätti ratsastajan, sillä se oli rauhallinen ja haki varsinkin vasempaan kierrokseen hurjan hienosti muotoa ravissakin, aina pieni pätkä kerrallaan, varsinkin ympyröillä. Ravi oli muutenkin rauhallisempaa kuin yleensä, ja poni tarjosi paljon vähemmän passia jne, hyvä Jästi! Myös oikeaan, eli vaikeampaan suuntaan, tuli muutamia nättejä askelia, tästä on hyvä jatkaa (:
En viitsinyt pyöriä maneesissa kauaa, kun kerran poni toimi hyvin. Ajattelin mennä takapellolle laukkaamaan vielä loppuun. Matkalla tehtiin siirtymisiä, sillä maastossa J osaa aina välillä olla kuuro pienille ja siisteille pidätteille. No, eräs ravista käyntiin siirtyminen ei sitten mennyt ihan suunnitelman mukaan, ja poni onnistui koheltaessaan astumaan vähän tien sivuun kääntyvä polun puolelle ja sateesta märkä ruoho oli tietysti liukas. Lopputuloksena poni kompastuu ihan polvilleen ja minähän mätkähdän alas, eipäs olekaan vähään aikaan tullut lennettyä... Onneksi ei sattunut, poni pysähtyi metrin päähän syömään ja antoi nätisti kiinni. Talutin sitä kuitenkin vähän matkaa, jotta saatiin molemmat itsemme rauhallisiksi.
Kiipesin takaisin selkään ja jatkoin ihan normaalisti, mikä yllätti itsenikin. Olen selkeästi löytänyt jonkinlaista itsevarmuutta ratsastajana, kun en saakaan hermoromahdusta joka kerta, kun kaikki ei menekään suunnitelman mukaan. J tuntui ihan normaalilta kompuroinnista huolimatta, joten mentiin pellolle laukkaamaan. Pätkät molempiin suuntiin, laukkakin sujui tavallista paremmin, eli vauhti ei ollut mielipuolista paahtamista ja jarrutkin löytyivät, lisäksi myös nosto vaikeampaan suuntaan onnistui. Takaisin tallille ja poni boksiin.
(Kuvat ovat yhdestä videonpätkästä viime viikolta, pitää katsoa, josko saisin tällä viikolla kuvaajan raahattua tallille mukaan (: )
