myöhästelyjä.

Sorry, ollut vähän hiljaisuutta täällä, kamala kiire mm. koulujuttujen kanssa: wanhojentanssit ja koeviikko aiheuttavat stressiä ja hermojenmenetystä. Nyt kuitenkin myöhäinen paluu keskiviikon tunnelmiin, jolloin viimeksi olin tallilla.

Keskiviikko 26.1.11:

Kiitos iki-ihanan VR:n, odottelin junaa yli puoli tuntia hytisten pakkasessa ja kun lopulta onnistuin pääsemään junaan ja kävelemään tallille, oli jo ihan pimeää. Hieno strategiani singota heti koulun jälkeen tallille edes vähän valoisassa oli totaalistesti failannut. Joka tapauksessa, tallin pitäjä oli paikalla ja esitteli minulle Niitin, uuden hevosensa. Niitti on 5v, tuleva kenttähevonen todennäköisesti. Mukava ja utelias heppa. Vähän kurjaa tosin, kun Niitti saapui Demi lähti siitoskäyttöön muualle...

Kävin hakemassa J:n tarhasta ja harjailin sen kunnolla. J:n mielestä oli ylivoimaisen haastavaa pysyä paikoillaan harjatessa. Varmuuden vuoksi sidoin sen kiinni satuloinnin ajaksi, ja poni pysyi sitten ihan kiltisi paikoillaan. Lähdimme vaihteeksi maastoilemaan, sillä maneesi oli ratsastuskoulun käytössä. Harmi, pitäisi päästä joko paljon aiemmin tai vasta jokus 9 jälkeen ratsastamaan, niin pääsisi maneesille. Olisi ollut kiva jatkaa sileällä tuuppailua sunnuntaisen ei-niin-hyvin sujuneen maneesivierailun jälkeen.

No, pystyy sitä maastossakin. Paremmalla tiellä pidin paremmin tuntumaa ja tein pysähdyksiä yms. Poni oli ihan hyvin kuulolla ja reagoi mukavasti apuihin. Huonommalla tiellä annoin sitten pidemmän ohjan, sillä siisti ravi säkkipimeässä, lumisella ja kapealla ja epätasaisella polulla on mielestäni liikaa vaadittu, ja poni saa sitten enemmän tilaa tasapainottaa itseään. Ravailtiin tietä pitkin, ihan rauhallisesti ja mukavasti. Käännyttiin kotiinpäin ja vauhti alkoi kiihtyä, joten mentiin lyhyempiä ravipätkiä ja väliin käyntiä rauhoittamaan tahtia.

Oikaistiin metsäpolun kautta ratsastusradalle. Ensimmäinen laukkapätkä meni vähän kaahailuksi, hups :D J:llä tosiaan virtaa riittää, ja varmasti sen korvienvälille tekee ihan hyvää päästä vähän irroittelemaan. Lumiset oksat olivat inhottavia, niitä ei pimeässä ja kovassa vauhdissa erottanut, ennen kuin oksa lumineen oli jo naamalla. Lisäksi radalla oli osa kohdista ihan umpihankea. Laukan jälkeen ravailtiin vielä muutama kierros, välissä käyntipätkiä, jotta poni kuuntelisi paremmin ja saisi hengityksen muuttumaan puuskutuksesta normaaliksi - huonokuntoisena hangessa laukkailu voi toki hengästyttää...

Palattiin tallille ja oltiin molemmat umpilumisia. Ponille oli tullut kevyt hiki, laitoin sille loimen ja annoin porkkanat palkinnoksi. Poni käväisi heti piehtaroimassa, joten harjailin pahimmat turpeet kaulalta ja jaloista pois. Kävelin junalle ja hytisin taas puolisen tuntia myöhästynyttä junaa odottamassa, great.

Viikonlopuksi suuntaan landelle, joten tänne palailen vasta ensi viikolla (:

epätoivoista kaahotusta maneesissa.

Jännä juttu, minun "viralliset" tallipäiväni ovat keskiviikko ja lauantai, mutta jotenkin kummallisesti päädyin sitten tänäänkin ratsastamaan. Neljäs kerta tällä viikolla. Tosin kamalan darran takia meinasin jättää väliin, mutta raikas ulkoilma onneksi auttoikin vuosisadan hedariin.

Arvottiin hetki kaverin kanssa, menenkö Jästillä vai Minillä. J:tä kun pitäisi alkaa sileälläkin työstämään, ja kaverin taidot ovat siinä paremmat. Päädyin kuitenkin J:n kyytiin. Ennen ratsastamaan lähtöä harrastimme tapakasvatusta. Kuten jo aiemmin valitin, poni on karsinassa satuloidessa alkanut sikailemaan, tarjoaa takakaviota ja jyrää jne. Kaverin mutsi piti ponista kiinni ja pienen testailun jälkeen se asettuikin ihan kiltisti satuloitavaksi.

Käytiin alkuun kävelemässä ratsastusrata. Maneesille tullessa J otti oman ravipätkän, ja kaveri sanoi sen testanneen samaa jo perjantaina. Pitää muistaa olla siinä kohtaa erityisen tarkkana. Maneesissa ei alkuun ollut ketään, mutta sitten sinne ilmestyikin useampi ratsukko. Ruuhkassa pujottelin vähän käyntityöskentelyä, hain tuntumaa ja ponin jalkoja alle. Tahmeaa ja vaikeaa, lähinnä omien taitojeni puutteen takia, mutta oli käynnissä hyviäkin hetkiä, ja loppua kohden parani.

Ravi oli alkuun ihan kamalaa, J kipitti ihan omaa tahtiaan ja vastusti pidätteitä pää taivaissa, tarjosi laukkaa ja venkoili. Itsellä on tapana luovuttaa vähän liiankin nopeaan, ja muutama katastrofaalinen kierros molempiin suuntiin riitti ennen käyntiin siirtymistä. Kaveri antoi muutaman vinkin, ja keräilin itseni vielä uuteen yritykseen. Kunnollisella ulko-ohjan tuella poni kulki hieman paremmin ja alkoi vähän taipua. Mutta tahti aiheutti ongelmia, jos yhtään yritti hidastaa, tuloksena oli passia ja tikitystä ja kaikkea muuta, paitsi ravia. Annoin sitten ponin mennä loppuun vielä vapaammin ja reippaammin, vähän venyttää jne.

Lopuksi tehtiin vielä vaihtarit, minä siirryin Minin kyytiin loppuravien ajaksi ja kaveri tuuppasi Jästiä. Tarjosi poni sillekin sikailuvaihdetta, mutta pätkittäin se kulki todella nätistikin. Oli kiva nähdä parin askeleen pätkiä, jolloin poni kantoi itseään ja kulki oikein päin ja rauhallisesti ja tahdikkaasti. On itselle tavoitetta, josko sen joskus saisi kulkemaan niin hyvin ja pidempiäkin pätkiä. Kunhan poni alkaa olemaan paremmassa kunnossa, voisin harkita tunneillekin menemistä, niin saisi vinkkejä vähän molemmille.

jarrujen etsintää.

Poikkeuksellista, sain kyydin tallille eikä tarvinnut alkaa junalla sotkemaan. Tallilla ei ollut juuri ketään aamupäivästä, ja hain Jästin tarhasta käytävälle. Harjailin sen oikein huolella korvista kavioihin. Kun poni palasi tallille, se oli ihan harmaa ja takkuinen, mutta nyt muun kunnon palaillessa alkaa karvakin parantua ja jopa hieman kiiltää, hyvä hyvä.

(Mitä iloisin ilme ja laadukkain kuva...)

Satula selkään, ponin piti tietenkin vähän protestoida asiaa. Sitten suitset, ratsastusloimi ja ratsastajalle kypärä päähän, ja menoksi. Käveltiin ratsastusradalle ja rämmittiin vähän hangessa, siihenkin kohtaan olisi kiva saada parempi polku ja ponille tekee hyvää kävellä lumessa. Radalla kaveri tuli ratsain vastaan, se oli ollut hyppäämässä, ja me teimme J:n kannsa u-käännöksen ja ratsastettiin yhtä matkaa takaisin tallille.

Kaveri meni jo talliin, mutta me jatkoimme vielä pellolle. Ensimmäisestä ravipätkästä J ottikin laukkaspurtin, virtaa todellakin riittää. Okei, ryöstäminen on paha tapa, mutta toisaalta en viitsinyt alkaa pahemmin repimäänkään. J:ltä kyllä löytyy jarrut, jos pakko on, mutta annoin sen silti laukata jonkin matkaa, ja sitten ympyrällä hidastettiin raviin. Poni ravasi sitten ihan kivasti, molemmat suunnat. Otettiin loppuun vielä pieni laukkapätkä toiseenkin suuntaan, tällä kertaa ihan minun luvallani... Harmi, ettei poni vielä ole sellaisessa kunnossa, että pellolla voisi kunnolla baanata, se oli viime talvena ihan mahtavaa.

Loppukäynnit, ja poni talliin. Kamat pois, vähän porkkanoita kiitokseksi, pikainen harjaus, loimet niskaan ja poni ulos. Omistaja oli kaivanut ponille suojat jostain, nyt saa sitten nekin laitettua, mikä on varsinkin hokkiaikaan hyvä. Menen sitten varmaaan huomennakin liikuttamaan J:n, kirjoittelen sitten lisää (:

lunta.

Tänäänkin tallilla, ja vaihteeksi maastoilemassa. Puskaratsastaja mikä puskaratsastaja... Jästin tarhakaverin omistaja kysyi minua mukaansa maastoon, näyttämään vähän reittiä ja seuraksi, ja mentiin sitten.

Ennen Jästi oli aina "pakko" laittaa käytävällä kuntoon, koska sen karsinakäytös oli varsin sikamaista. Nyt takaisin tallille palattuaan sen käytös on muuttunut todella hyvään suuntaan, varmaan ruunauksen takia tai jotain. Ainut murheenkryyni on ollut satulointi, J on jyrännyt päältä ja yrittänyt potkia jne. Ihan kiusallanikin olen nyt varustanut ponin karsinassa, ja kaipa se käytös satulankin suhteen vielä paranee.

Käytiin maastossa ihan perus lenkki käynnissä. Ponilla oli virtaa vaikka muille jakaa, ja melko reippaasti tuli harpottua. Ja metsäpolulta kerättiin kaikki lumet niskaan... Ehkä minun olisi aika hankkia kunnon talviratsastushousut? Loppumatkasta kaveri suuntasi jo talliin, mutta me kävimme vielä pellolla ravaamassa vähän. Vauhtia kyllä riitti, mutta hanki oli aika hyvä vastus ja molempien suuntien jälkeen käveltiin tallille.

late night show.

Meni eilen sen verran myöhään, että en jaksanut illalla edes postailla... Tarkoitus oli lähteä heti koulun jälkeent tallille, ja käydä nopeasti pieni maastolenkki. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että tulin kotiin klo 23:00. Hups. Kiitokset mm. VR:lle. Odotan kesää ja ajokorttia kuin kuuta nousevaa, juna-aikataulujen (ja myöhästymisten...) mukaan on raivostuttava elää.

Joka tapauksessa ohjelmassa oli maastoilua, kaveri lähti mukaan ja minä siis Jästillä. Käytiin ensin pellolla kävelemässä, poni rämpi hangessa ihan asiallisesti. Sitten mentiin pari kierrosta ratsastuspolulla. Jästi on tosiaan ollut ontumisen jne. jälkeen pelkästään käyntikuurilla, ja tänään mentiin sitten ensimmäiset ravipätkät. Ponilla oli vauhtia enemmän kuin tarpeeksi, ja ravin sijaan se tarjosi laukkaa ja sivuloikkia ja yritti juosta edellä menneestä Ellisitä läpi/ohi.

Poni on edelleen tosi huonossa kunnossa ja on hangessa liikkuminenkin toki raskaampaa, ja pienen ravipätkän jälkeen se puuskutti jo. Käveltiin pätkä, ja sitten vielä pvähän ravia, sitten alkoivat jarrutkin jo löytymään. Kävellen takaisin tallille ja kamat pois jne.

Lähdettiin sitten vielä loppuillaksi seuraamaan hevosten omsitajan estevalmennusta, jännää. Oli taas mielenkiintoista seurata valmennusta ja tuli itsellekin hirveä hinku päästä hyppäämään. Viime kerrasta on varmaan pari vuotta, joskus muinoin ratsastuskoulussa...

watch and learn.

Okei, tästä lähtien minä rupean virallisesti Centered Riding- faniksi. Kaveri ja yksi toinen tallilainen olivat tänään CR-tunnilla, ja minä seurasin kentän laidalta, hieman skeptisenä alkuun. Epäluuloiset mielikuvani CR:stä muuttuivat kuitenkin täydellisesti. Tunti oli tiivistetysti nerokas. Opettaja kertoi selkokielellä ja yksityiskohtaisesti, mitä hevonen teki väärin ja miksi, ja mitä ratsastajan piti tehdä saadakseen se menemään paremmin. Opettaja keskittyi istuntaan ja asentoon ja yksinkertaisesti kaikkeen olennaiseen, ilman tuhraa puljausta ja vääntelyä. Pelkästään kentän laidalla nököttämällä sain noin miljoona hyvää vinkkiä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Google, oi google, tätä tutkitaan lisää.

Mutta joo, minulle jäi erityisesti mieleen:

- Kaulan asento ei kerro, mitä rungossa tapahtuu, eli siihen ei pidä tarketua.

- Ei saa taivuttaa liikaa.

- Oman katseen suunnan hallinta on tärkeää, pää vaikuttaa koko kropan asentoon.

(J:n uusi hieno, sininen riimu.)

Tallilla tapahtui muutenkin tänään vaikka mitä, paikalla oli hevoshieroja hoitamassa heppoja ja myöhemmin luennoimassa. Sen kuitenkin missasin, sillä lähdin Jästin kanssa maastoilemaan. Ponin selkä tuntui ennen ratsastusta hyvältä, se ei aristanut pahemmin mistään. Ilmeisesti kunto alkaa palailla, sillä maastossa löytyi possuiluvaihdekin: pihasta ei millään olisi voinut lähteä, kun kaverit jäivät tarhoihin, metsää piti kytätä ja säpsyä mörköjen varalta jne. No, ihan hauskaa kuitenkin oli, heppa köpötteli iloisesti ja sää oli valoisa ja nätti.

maneesinpohjatutkimus.

J:llä oli tänään aamupäivästä käynyt hevoshieroja (ja siinä sivussa jtn muitakin vaihtoehtoishoitoja harjoittava tyyppi tai joku) ja sillä oli vapaapäivä. No, minut tuikattiin sitten E:n selkään. E on lähemmäs parikymppinen tammamamma, tiineenä ja kaikkea muuta kuin rauhallinen kaveri.

(E laitumella viime kesänä)

Päästiin maneesille, ja kappas, siellä oli estetunti meneillään, sähellystä riitti. Ihme, sain E:n pidettyä ihan käynnissä ja melkein rauhallisena. Ilmeisesti mun istunnalleni on todellakin tapahtunut jotain, sillä E:llä en voi ohjista ottaa yhtään kiinni, vaan sain sen istunnalla rauhoitettua.

Meidät ongittiin sitten liinaan ja vähän kevenneltiin ja harjoitusravailtiin molempiin suuntiin, selkä- ja vatsalihakset huutavat armoa. Rauhallisen alun jälkeen E otti vähän kierroksia, ja varsa-masun ympärille vähän hellävaraisemmin kiristetty satula lähti luisumaan. Kyljeltä ei ollut pitkä matka maahan ja untuvatakki pehmensi laskeutumista :D

Satula kyljeltä takaisin selkään ja minä myös, ja vielä muutama kierros liinassa ravailua ja istuntaharjoitusta. Sitten takaisin tallille, kamat pois ja iltaruuat E:lle. Kello taisi olla jotain 9, mutta mitä myöhemmin menee ratsastamaan, sitä paremmin tilaa maneesissa...

kompurointia.

Vuoden ensimmäinen ratsuilu takana ja jännää oli. Tosin, minun jännäni on keskivertotyypin kuolettavan tylsä, mutta ihan miten vaan :D

Lähdettiin kolmen hevosen voimin ensin pienelle maastolenkille, minä yllätys yllätys J:n kyydissä. Vaikka normaalisti kuulunkin talvenvihaajien leiriin, on hevosharrastuksen kannalta lumipeitteestä iloa. Iltamyöhälläkin näkee ratsastaa maastossa ja lumessa on mukava rämpiä. Pieni käyntilenkki on kiva alkuverryttely, jonka jälkeen maneesissa tuuppailukin on kivempaa.

Tänään tein J:llä voltteja ja ympyröitä, poni kun on jäykkääkin jäykempi. Taivuttelu tuntui alkuun ihan toivottomalta, mutta muutama lähes siedettävä pikkukahdeksikko saatiin aikaan. Omistaja sanoi, että J:llä voi alkaa vähän ravailemaankin, ja minä sitten yritän vähän ravata. No, kahden askeleen kulmassa jälkeen poni on ihan polvillaan, lähes kaatui. Minä kuulun siihen onnelliseen ratsastajaryhmään, joka ei ole koskaan kaatunut hevosen kanssa, joten tuollainen kompastelu riitti tuomaan jännitysmomenttia ihan tarpeeksi ja jatkoimme käynnissä.

Päivän opetus, älä ahnehdi. Käyntikuuri jatkukoon, ennen kuin lihaksia löytyy enemmän ja tasapainoa on parannettava ennen maneesin kulmien ravausta. Ja omalle henkiselle muistilistalle: jalkojen lisäksi myös ponin selkä on tunnusteltava läpi ennen ja jälkeen ratsastuksen.

pitkästä aikaa.

Kuten otsikossa jo lukeekin, pitkästä aikaa eloa tässä osoitteessa! Loppukesä ja syksy ovat menneet sellaisessa kaaoksessa, että ei pahemmin ole tänne ollut aikaa eikä mielenkiintoa naputella yhtään mitään. Uuden vuoden kunniaksi aion kuitenkin alkaa taas postailemaan tänne. Tavoitteena tästä eteenpäin saada edes jonkinlainen raapustus joka ikisestä ratsastuskerrasta v. 2011 kirjoitettua, ja kuviakin mahdollisimman paljon.

Mulla on tällä hetkellä hevostilanne ihan huippu. Vuosi sitten talvella tallista lähtenyt Jästi (lv-ruuna, joka lähti kun omistajalla ei ollut sillä käyttöä eikä turhanpäiten viitsinyt tallissa seisottaa), palasi marraskuussa kotiin. Kymmenessä kuukaudessa poni oli muuttunut kuin varjoksi entisestään: kaikki lihakset kadonneet, kylkiluut paistoivat, ontui ja niin edelleen... Mitä helvettiä liikkuu ihmisten päässä kun päästävät hevosen tuohon kuntoon?

Joka tapauksessa, J on nyt kotona ja ontuminen on hoidettu kuntoon ja poni on kerännyt massaa kunnolla. Olen päässyt ratsastelemaan sillä ja nyt onkin käynnissä lihaskunnon palautusprojekti. Ennen kauniisti sanottuna itsepäinen poni on muuttunut ruunauksen myötä suorastaan lammasmaisen kiltiksi, ja meillä on ollut tosi kivaa (: Toistaiseksi ohjelmassa on vain ja ainoastaan käyntilenkkejä, kiipeilyä ja hangessa rämpimistä. 

Comeback tänne on nyt sitten virallisesti tehty, ja lomaakin on, joten tallilla on aikaa pyöriä (: