kesälaitumelle.

Keskiviikkona kävin ratsuilemassa, kolmas reippaampi liikutuspäivä putkeen, joten poni oli ihan mukavalla päällä. Mentiin isolle pellolle, kun siellä nyt vihdoin saa ratsastaa. Alkuun taas käynnissä taivutteluja ja voltteja mahdollisimman kunnollisesti jalat alla ja muoto ponin ja ratsastajan taidot huomioon ottaen mahdollisimman hyvänä. Vähän meinasi puskea lapa edellä, mutta pohkeella muistuttamalla sekin korjaantui.

Yritin ravailla vähän normaalia enemmän, kun yleensä meidän ravailut menee muutamaan ympyrään, joiden aikana poni venkoaa joka suuntaan ja haluaa laukata ja ratsastaja tappelee aikansa ja antaa sitten ponin laukata, koska onhan kaahaaminen toki kivempaa, kuin tappelu. Keskiviikkona yritin kuitenkin vähän työstää raviakin, vaatia rauhallisempaa tahtia, asetusta ja pidätteiden kuuntelua.

Muutaman hyvän pätkän jälkeen sitten laukattiin. On se vaan mahtava fiilis paahtaa isoa peltoa ihan täysiä ympäriinsä :D Kunhan poni sai pahimman hepulinsa purettua ja malttoi vähän kuunnella, joutui se laukassakin tekemään muutakin, kuin kaahottamaan. Ne hemmetin vasemman laukan nostot, voi se olla vaikeaa. Oikeaa laukkaa kyllä nousi, mutta vasenta ei vahingossakaan. Mutta, lopulta sitten onnistuttiin parissa vasemmassa nostossa niin, että ratsastaja oli hurjan tyytyväinen niin itseensä kuin poniinkin ja kotiinpäin käveli (!!!, siis todellakin käveli, eikä hipsutteluravannut!) varsin tyytyväinen duo. Tallilla huuhtelin hionneen ponin ja syöttelin jonkinaikaa.

Nyt tilanne on sitten sellainen, että J lähti eilen reiluksi kuukaudeksi jollekin tytölle kesähevoseksi ja laitumelle. Sinällään ihan kiva, poni pääsee laitsalle ja ponin omistaja on tyytyväinen järjestelyyn, toisaalta mun kannalta tietenkin kurja, kun ei ole hevosta, jolla ratsastella. Pitää ehkä uskaltautua piitkästä aikaa jonkin muun otuksen kyytiin, tai viettää kesä töissä ja muissa hevosvapaissa aktiviteeteissä, ja palata sitten syksymmällä uudella innolla tallille. Vähän olen miettinyt kesätyörahojen sijoitusta esim. puoli-ylläpitoon, mikäli sellainen J:n omistajalle sattuisi sopimaan, sillä tämä meidän nykyinen diili on pidemmässä juoksussa epäreilu ja epäkätevä... Katsotaan, mutta kivaa kesää kaikille anyway (:

ukkosta ilmassa.

Ulkomaanmatkat ja 18v. synttärit vähän rajoittivat tallilla käymistä, mutta eilen rämmin pitkästä aikaa tontille ponia katsomaan. Kyllä oli kiva fiilis, kun poni iloisesti höristen tuli portille vastaan, oon selkeästi syöttänyt sille tarpeeksi herkkuja ja normimössöjä, kun se muistaa mut :D

Juttelin J:n omistajan kanssa, vähän kurjia uutisia mun kannaltani, sillä poni lähtee todennäköisesti ainakin kuukaudeksi jollekin tytölle kesähevoseksi. Ponin näkökulmasta tietysti ihan jees päästä laitumelle ja omistajan kannalta hyvä saada ylimääräinen turpa pois rehulaareilta, mutta mua tietysti harmittaa. Pitää syksymmällä kesätyörahojen turvin yrittää neuvotella jonkinlaista vuokraus/puoliylläpitodiiliä, niin olisi vähän varmempaa, että poni pysyy jatkossakin maisemissa, sillä sen omistaja tuskin ihan hyvää hyvyyttään mun ratsastusharrastustani haluaa sponssata...

Joka tapauksessa just kun sain ponin valmiiksi ja kiipesin selkään, ilmestyivät vähemmän iloiset ukkospilvet horisonttiin ja alkoi vähän jyristä. Menin sitten tallin takana olevalle pellolle ratsastamaan, olisi ollut lyhyt matka takaisin, jos oikein kunnolla olisi alkanut myrskyämään. Poni oli eilen liikkunut reippaammin ja se oli alkuun suorastaan laiska, ihan kivaa vaihtelua normaaliin katujyrä-vauhtiin.

Käynti sujui kivasti ja poni kulki nätisti, ravissa piti jonkin aikaa työstää, ennen kuin tahti alkoi pysyä tasaisena ja asetus paremmin oikeaan suuntaan. Erityisen kauaa en jaksanut nyhertää ravin kanssa, vaikka ponista kyllä olisi parempaakin irronnut, olin itse laiskalla tuulella ja ukkospilvet lähenivät uhkaavasti. Oikea laukka sujui hurjan hyvin, nosto oli lähes siisti ja laukka melkein rauhallista, hyvä J! Laukassa yritin vähän asettaa ja vaatia vauhtia aina muutamaksi askeleeksi kerrallaan vieläkin hallitummaksi.

Vasen laukka oli vaihteeksi ongelma, J kuumui ja kun yritin kävellä rauhoittaakseni sitä, alkoi typerä possuilu ja steppailu. Muutaman yrityksen jälkeen vasen laukka nousi pätkäksi, kehuin ponia hurjasti ja se riitti. Loppuravitkin olivat ärsyttävää jyräämistä, konsepti rauhallisesti eteen-alas ei ole selkeästi mennyt poniparalle ihan perille...

Tänään olen taas menossa ratsastamaan, ajattelin jatkaa vasemman laukan nostojen treenailua ja käydä sään salliessa isommalla pellolla baanailemassa.

tiivistettynä.

Sori, sori, superlaiska päivittelijä täällä moi. Tiivistelmä viime viikoilta:

Lauantai 2.4. Maneesissa, alkuun oli hyvä, varsinkin käynnissä, mutta laukasta kuumui ihan pösilöksi. Kaveri tuli katsomaan ja vinkkasi muutaman ihan hyvän rauhoittelukeinon.

Keskiviikko 6.4. Kaveri piti mulle tuntia, lähdettiin ihan perusjutuista, mun asennosta ja ohjien kädessä pitämisestä (tuntuu olevan välillä ylivoimaista...), kunnollisista asetuksista ja sellaisesta. Käynnissä poni oli ihan supermahtava, kulki hurjan hienosti oikeinpäin ja ravissakin miljoona kertaa paremmin, kuin yleensä. Ajan puutteen vuoksi laukka jäi pariin nostoon, pitää pyytää ensiluokkaiseksi ratsastuksenohjaajaksi jo moneen kertaan todistettu kaverini huutamaan mun virheistä joku toinenkin kerta (:

Lauantai 9.4. Ratsastelin itsekseni, kävin maastossa köpöttelemässä kevättä ihmettelemässä, ponillakin tuntui olevan virtaa ja se mm. pukitti kesken ravipätkän. Sitten käytiin vielä maneesissa. Poni oli todella kiva, viime kerralla opitut jutut sujuivat hyvin ja ravi oli taas hieman parempaa. Laukkakin oli ihan siedettävää ainakin muutaman noston verran, päädyistäkin selvittiin jotenkuten.


Keskiviikko 13.4. Maastoiltiin taas alkuun, kotimatkalla tosin poni possuili minkä kerkesi, mutta rauhoittui sitten. Kenttä on nyt sulanut ja siellä pääsee menemään. Kenttä oli olevinaan hurjan pelottava, J esitteli pari hienoa pukkisarjaa. Normaalisti olen niitä ratsastajia, jotka menevät pienimmistäkin loikista ihan paniikkiin, mutta J pukittelee aika pehmeästi ja se on lähinnä huvittava yrittäessään loikkia. Kentällä oli ihan kiva pyöriä, varsinkin ravissa J kulki reippaasti, mutta pehmeästi ja nätisti myödäten. Vähän tuli kiire, joten laukkailu jäi muutamaan possunostoon.

Lauantai 16.4. Ihanan aurinkoinen päivä tänään! Menin aamupäivästä tallille, kun päivätallintekokin kuului tällä kertaa mun hommiini. Poni oli ulkona ilman loimea, nyt alkaa olemaan jo niin lämmin. Mentiin maastoon, fiilis oli ihan huippukiva. J oli rauhallinen ja mukava, sää oli täydellinen ja lumet jo monesti paikasta sulaneet. Kierrettiin ratsastusrata ja metsätie, jota pitkin pääsee isolle pellolle. Pellolla ravailtiin isoja ympyröitä, poni suorastaan yllätti kuuntelemalla, vaikka paikka oli avoin ja vieras. Laukassa vauhtia sitten riitti, mutta ei se mitään, baanailtiin peltoa ympäri niin että kura roiskui! (Pohja ei tosiaan ollut pitävin mahdollinen, mutta kun ei kääntänyt liian jyrkästi se riitti.) Välissä käveltiin pitkään, koska laukkaaminen sai vaihteeksi kierrokset nousemaan. Sitten vielä toiseenkin suuntaan laukkaa, superponi!

Takaisin tallille, poni pääsi hetkeksi sisälle, se pääsi piehtaroimaan ja muutenkin sai jäähdytellä, kun oli tullut niin hiki. Sitten vaan poni tarhaan ja päivän talliorjailut: heinät ulos, boksit, vedet jnejne. Porukat tulivatkin kisoista just kun olin lähdössä, Niitti oli käyttäytynyt ekoissa kisoissaan oikein hienosti (:

kuka pelkää pikajunaa?

Äh, kiirettä on pitänyt, joten postauksessa kooste parilta viime päivältä ja "tätä treenattava" -lista.

Keskiviikkona käytiin Saran kanssa ensin juoksuttamassa Niitti ja pallero oli ihan mukavasti. Ja siinä vaiheessa loppui kamerasta akku... Anyway haettiin sitten Mini & Jästi sisään ja lähdettiin maastoon. Alkumatka oli jo "lupaava", joka ikinen ohimenevä rekka jne. piti kytätä ja molemmat ponit olivat ihan pinkeinä. Päästiin hiekkatielle, missä meno vähän rentoutui.

Kunnes ohi rymisteli pikajuna. Siitä ehkä 5 metrin päästä. Sellainen pitkä ja luonnollisesti kovaääninen ja heppojen mielestä hurjan pelottava. Molemmat keuli & loikki omiaan, mutta onneksi mitään totaalista räjähdystä ei tullut. No, matka jatkui... Reitti kulkee vähän matkaa radasta sivussa, ja silloinkin meni junia, joten toisen ihan radan vieressä menevän pätkän olisi teoriassa voinut päästä turvallisesti ohi. No ei, tällä kertaa vähän vähemmän hurja lähijuna, mutta riitti siinäkin hevosilla pelästymisen aihetta. Ärsyttävää, kun oikein parempaakaan maastoa ei ole, mutta ei tuo ihan vieressä (siis oikeasti vieressä-vieressä, kapea oja välissä ja sitten raiteet) kulkeva junarata ei ole kovinkaan kiva...

Mentiin vielä pikkutielle, tarkoituksena laukata kunnolla loppuun. Alkuun kaikki sujui ihan ok, ravailtiin ja pystyttiin _juttelemaan_ samalla, eli J oli tosi rauhallinen ja hyvin kuulolla eikä yrittänyt Ministä ohi. Sitten laukattiin tallille päin, ja Mini sinkosi ja kompastui. Kaveri lensi kaulalle ja roikkui siinä kuin mikäkin intiaani, mutta putosi lopulta hankeen. Jästi jarrutti täydestä laukasta nätisti seis, yllätyin iloisesti (: Mitään ei sattunut, Mini laukkasi tallille ja se otettiin kiinni.  Uusi yritys ja tällä kertaa laukkailu sujui kivasti.

Torstaina kävin itsekseni, on se koeviikko kiva, kun ehtii hyvissä ajoin tallille. Maneesissa oli tyhjää ja alkuun kiertelin jumppasarjaa taivutteluksi, esteiden ympäri pujotellen. Ravissa J oli ihan kiva, reipas, mutta hallinnassa ja ympyrätkin olivat ihan ok. Menin yhden miniesteenkin pari kertaa, hih. Kyllä polttelisi kunnon estetunti piiiiitkästä aikaa.

Laukka oli alkuun vähän räjähtävää, kuten tavallista. Pitkillä sivuilla laukkailun jälkeen mentiin jopa niistä ah niin pelottavista päädyistä laukassa. Poni pysyi jaloillaan, vaikka hetkittäin tuntuikin, että sen tasapaino pettää ihan koska tahansa ja vauhti oli hurja... No, siitä on kuitenkin ratsastajan hermoilusta huolimatta selvitty, joten jatkossa voi laukkaakin työstää vähän eri tavalla. Nyt ongelmana oli törkeä ennakointi ja hosuminen nostoissa, niistä on opeteltava siistimpiä.

Suunnittelin vähän juttuja, joita haluan lähitulevaisuudessa testailla, lista näyttää tältä:

- Siistit ja rauhalliset laukannostot muualtakin kuin kulmista, tässä riittää varmasti tekemistä.

- Tasapainoa paremmaksi niin ravissa kuin laukassakin (ja sen myötä vauhtiinkin enemmän säätövaraa).

- Asetusta ja taipumista paremmaksi. Vika on lähinnä ratsastajassa, en vaadi ponilta tarpeeksi työskentelyä...

- Harjoitusravia, lisää, lisää ja lisää. Oma istunta on vaihteeksi treeniä vailla.

- Ilman satulaa olisi kiva mennä pitkästä aikaa, vaikka vähän raviakin.

- Ne esteet!!!

- Etuosakäännökset ja pohkeenväistöt, poni kuulemma osaa ne, katsotaan, miten ratsastajalta sujuu...

kuunteluoppilaana ja rungotonta menoa.

Huuuh, voi tulla vähän sekavaa tekstiä, olen niin väsynyt, että pysyn tuskin jaloillani. Rankka, mutta kiva tallipäivä takana. (Ja postauksen kirjoitus jäi illalla kesken, mutta naputtelin sen aamulla loppuun..)

Suuntasin tallille iltapäivästä ja ensin hain Jästin sisälle. Harjailin sen kaikessa rauhassa, ja voi karvanlähtöajan autuutta... Karvaa irtosi julmettu keko tallin käytävälle lojumaan. Poni oli kuitenkin aiempaa kiiltävämpi, jee. Suuntasimme maneesille, siellä oli alkamassa estevalmennus. Vieraita hevosia hyppäämässä, voi kun kiva. Jästi vaatii melko paljon tilaa ja mä itse inhoan ratsastaa, kun on muita kuin tuttuja pyörimässä maneesissa. Ulkona kuitenkin tuuli ja tuiversi, joten päätin jäädä maneesiin. Tekee ihan hyvää ponin hermoillekin tottua vähän uudenlaiseen tilanteeseen.

Omaan ratsastukseen keskittyminen meni vähän muiden hyppäämistä väistellessä, mutta ihan kivasti poni suhtautui toisiin alun pörhistelyn jälkeen. Mikäli joskus menisi itsekin valmennuksiin, tunneille tai vaikka kisojen verryttelyalueelle, on ihan kiva tietää, että poni ei tule saamaan sätkyä, ja vähän itsellekin käsitystä toisten väistelystä jne. Vähän pystyin testailemaan mm. harjoitusravia pitkästä aikaa, oma istunta on kyllä ihan ruosteessa... Valmennettavilla oli tehtävänä pitkä puomisarja, ja silloin kun he eivät menneet sitä, "pujottelin" puomien ympäri käynnissä. Superhyvä tehtävä Jästille, se joutui ihan käynnissäkin keskittymään koipiinsa ja taipumaan kunnolla.

Valmennus kesti tunnin, ja loppua kohden Jästi alkoi kyllästymään muiden väistelyyn ja varovaiseen nököttelyyn. Kun muut alkoivat lähteä, tein muutaman laukannoston kumpaankin suuntaan, mutta poni oli sitä mieltä, että sille riittää ja alkoi sikailemaan omiaan. En jaksanut tapella, ja parin siistin noston jälkeen suunnattiin talliin.

Kaverini oli tullut sillä aikaa tallille ja ylipuhui minut vielä Ellinkin selkään. Tunnustetaan heti alkuun, että "hieman" kammoan Elliä, se on niin herkkä, kuuma ja vaativa ratsastaa, että mulla loppuvat taidot ihan täydellisesti. Nyt se on kuitenkin kantavana, joten heitin itsesuojeluvaiston hyllylle ja uskaltauduin pallomahan selkään. Koska maha vähän rajoittaa satulan laittoa, mutta ilmankaan en Ellin selkään uskaltanut, päädyimme tuikkaamaan sille rungottoman selkään. En ole aiemmin ratsastanut rungottomalla, mutta se oli yllättävän hauskaa :D Kuin olisi nojatuolissa istunut!

Suureksi yllärikseni Elli käppäili ihan rauhallisesti ja pysyin itse keskittymään Saran vinkeillä omaan istuntaani. Oli superhauskaa palloilla maneesissa, kun oltiin siellä keskenämme. Kun Sara oli valmis Minin kanssa, teimme vielä hevosvaihtarit: Sara meni Ellillä pienet ravipätkät ja minä Minillä loppuravit. Minille on opetettu viimeaikoina huuuuimia lisäyksiä ja pakkohan niitä oli testata. Että se osaa venyttää, vau! Ja oli kiva mennä vaihteeksi hevosella, joka ei ole joka kulmassa kaatumassa, vaan pysyy ihan itse omilla jaloillaan.

Mentiin tallille, ja päädyttiin sitten hevosen hoidon jälkeen vielä kerran takaisin maneesille, irtojuoksuttamaan uutta tulokasta, Niittiä. Se oli huvittava, normaalin irtojuoksutussinkoilun ja pukkilaukan sijaan Niitti laukkasi täydellistä kahdeksikkoa, vaihtaen hienosti laukan keskellä. Ihme tapaus. Pitkäksi venähtäneen tallipäivän päätteeksi autoimme vielä iltaruokien jakamisessa ja olin vasta yhdeksän jälkeen kotona, ei tarvinnut paljon lampaita laskea, kun pääsin nukkumaan...

minieste ja superponi.

Voi, poni oli tänään ihan super <3

Näin J:n omistajaa ennen ratsastamaan lähtöä ja se sanoi, että poni on ollut vähän lavoistaan jumissa. Hän suositteli oikein kunnon irroittelua niin ravissa kuin laukassakin. J on rakenteeltaan vähän sellainen, että liikkuminen kootumpana kipeyttää sen helposti.

Käveltiin maneesille ja joduin vaihteeksi pomppimaan alas ja avaamaan porttia ja sitten takaisin selkään. Maneesissa oli kaksi muuta tyyppiä hevosineen, molemmat juoksuttivat. Meille jäi toinen pääty kokonaan, tosin siellä oli esterata tiellä. Alkuun taivuttelin ponia käynnissä kiemurtelemalla esteiden ympäri. Poni kääntyi ihan mukavasti, konkreettiset esteet kun tekevät aika hyvin stopin turhalle venkoilulle :D Menin pari kertaa kahden puominkin yli käynnissä, kun olivat sopivasti aseteltuina (alempana kuva).

Ravissa poni oli alkuun normaaliin tapaan köppänä, mutta annoin sen revitellä pitkät sivut puolipitkin ohjin ja ravikin alkoi paranemaan. Pätkittäin pyysin rauhallisempaa ravia ja tein ympyröitä sinne tänne, mutta muuten poni sai rymistellä melko vapaasti omaa reipasta tahtiaan. Kun se tuntui kunnolla vertyneen molempiin suuntiin, menin muutaman kerran puomit ravissakin. En ole aiemmin hypännyt J:llä mitään käyntipuomia kummallisempaa, mutta ihan mukavasti se nosteli koipiaan myös ravissa.

 

(Mustat viivat esteita, ruskeat puomeja.)

Kuten sanoin, en ole aiemmin hypänny J:llä eikä se noin muutenkaan ole mikään erityisen estetykki. Kuitenkin, puomien kanssa linjassa oli pikkuinen (max 40-50cm) ristikko, joka houkutteli kovasti ainakin ratsastajaa. Päätin sitten spontaanisti testata, josko selviäisimme ristikosta yli. Olin itse kyydissä suunnilleen kuolla kahusta/innostuksesta, kun hypäättiin pikku este ensimmäistä kertaa :D J hyppäsi kivasti, ehkä vähän tökkäävästi/ylöspäin, mutta hyppyyn oli helppo mennä mukaan. Itse olen hypännyt viimeksi ehkä 2 vuotta sitten ratsastuskoulussa, joten kaipuu esteille on ollut viime aikoina kova. Ei mitään isoja, vaan ihan maahan kaivettuja ristikoita mielenvirkistykseksi.

Hurjan estekokeilun jälkeen otin pari laukannostoa, mutta koska käytössä oli vain puoli maneesia, tuli siirtymisestä raviin kaikkea muuta kuin kaunis. Onneksi toinen maneesiin jäänyt ratsukko lähti pois, ja meillä oli koko tila käytössä. J oli laukassakin ihan super, se nosti nätisti käynnistä/pysähdyksestä, laukkasi ihanan reippaasti ja hidasti normaalia nätimmin päädyissä. Ärsyttävää, sillä vaikka J:n tasapaino on parantunut huimasti, en edelleenkään ole uskaltanut laukata koko päätyä läpi (maneesi on vain 18m leveä normaalin 20+ metrin sijaan, ja meille ne lisämetrit olisivat tarpeen, pelkään itse yli kaiken, että poni kaatuisi liian jyrkässä kaarteessa...). Niinpä nostot tulevat kulmiin ja J ennakoi ihan törkeästi, lähtee omia aikojaan ravailemaan ja yrittää laukata ihan omasta päätöksestään. Muutaman vähän äkäisemmän komennon jälkeen se kuitenkin odotti hienosti laukka-apuja. Ja ehkä ensi kerralla laukkaamme päädystäkin läpi, sillä luotto ponin tasapainoon vahvistui tänään huimasti.

Olisin voinut baanailla maneesissa vaikka koko päivän, oli ihan superhauskaa, kun poni totteli ja kulki mukavasti (: Loppuajasta siirtymisistäkin laukasta raviin tuli nätimpiä ja hypättiin me pikku estekin vielä pari kertaa lisää. Pitää pyytää J:n omistajaa joku päivä pitämään mulle estetunnintapaista, sillä vaikka yksittäisen ristikon uskallan hypätä itsekseen, en todellakaan ole niin taitava, että voisin yksinäni hypätä yhtään enemmän "tosissaan".

ensimmäinen video ikinä!

Okei, nyt jännittää. Ensimmäinen Youtubeen asti päätynyt videoni ikinä ja postaan sen nyt tänne blogiinkin. Hui. Eli rumpusoittoa ja fanfaareja, tässä tämä tekeleeni on:

Videolla on siis lyhyt pätkä tästä ratsastuskerrasta, kun kaverini Linda oli kameran kanssa mukana. Parissa kuukaudessa poni on muuttunut omasta mielestäni paljonkin, pitää katsoa, josko joku raahautuisi lähiviikkoina ottamaan uudempaa videomateriaalia. Ja hei, korostanpa vielä kerran: ensimmäinen ikinä askartelemani video. Eli laadulla tai muokkauksella ei todellakaan juhlita. Musiikki on Kwania, biisistä nimeltään I Wonder.

Tänään olin ratsastamassa taas, vasta myöhempään illalla. Ponilla oli ollut vapaapäiviä ja se oli vaihteeksi pörheänä. Tuulinen ja pimeä sää eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Pari kertaa aasi jopa oli hyppäävinään pystyyn protestiksi, kun ikävä ratsastaja halusi mennä eteenpäin. Normaalisti Jästi uskoo pienen ärjäisyn jälkeen, mutta tällä kertaa kaivattiin enemmänkin kurinpalautusta, ennen kuin se suostui liikkumaan, huoh. Metsätiellä piti kytätä kaikkea mahdollista ja mm. vastaan tulleet koirat olivat aiheuttaa sydänhalvauksen... Typerä poni :D Ravailtiin pätkiä, mutta oli inhottavan liukasta. Paluumatkalla J:llä oli vaihteeksi hurja kiire kotiin eivätkä pikku puolipidätteet menneet yhtään läpi. Tein muutamia pysähdyksiä ja lopulta poni antoi periksi ja käveli kotiin.

sunnuntain tuuppailut.

Päädyin sitten tänäänkin ratsastamaan. Oli niin supertylsä sunnuntaipäivä, että pistin Jästin omistajalle viestin, josko voisin käydä tänäänkin liikuttamassa ponia, kun ei sillä kukaan muukaan normaalisti ratsasta... Sain luvan ja junailin tallille iltapäivästä. Aamulla siellä oli ollut koulukisat, mutta kukaan "läheinen" tuttu ei osallistunut, joten en mennyt katsomaan.

Hain ponin tarhasta ja laitoin sen kuntoon. Jästi oli ollut edellisen yön ulkona ja oli rauhallinen, suorastaan laiska. Normaalin säheltäjän sijaan rauhallisuus oli kivaa vaihtelua :D Kiipesin selkään ja käveltiin maneesille, mutta siellä oli ovella lippusiima kisojen takia, joten jouduin tulemaan alas, että päästiin maneesiin sisään. Vähän jännäsin itse, miten takaisin selkään kapuaminen onnistuu, koska paikalla pysyminen on J:stä välillä haastavaa ja maneesin nurkkien kyttäily sen uusi lempiharrastus... Poni kuitenkin yllätti positiivisesti ja seisoi kiltisti paikallaan, kun nousin uudestaan kyytiin, hienoa.

Aloitimme käynnissä ihan perusjutuilla, voltteja ja pysähdyksiä. J laahusti normaalia laiskemmin., mutta toisaalta se myöskin keskittyi jalkoihinsa ja asettui kivasti ja pääkin pysyi tasaisemmassa muodossa. Herättelin sitä ravipätkillä pitkillä sivuilla. Tyypilliseen tapaan ravi oli aluksi epätasapainoista huojumista. Se kuitenkin parani ja parani, ja pystyin tekemään jopa ympyröitä. Maneesi on niin kapea, että se on tämän ponin tasapainolla aika jeejee -saavutus, varsinkin, kun se pätkittäin asettuikin nätisti sisällepäin! Toki hetkittäin se tarjosi laukkaa ja vähän kompuroi, mutta ei läheskään niin pahasti, kuin aiemmin.

Kun ravi sujui hyvin, poni oli rauhallinen ja maneesissa oli tyhjää, päätin vaihteeksi kokeilla laukaakin. Muutama ensimmäinen nosto meni kipitysraviksi... Vaihdoin suuntaa, kun tajusin toisen suunnan olevan J:lle helpompi. Siihen suuntaan laukka nousi nätisti. 85 metrin pitkällä sivulla oli aikaa saada laukka rullaamaan ja siirtyminen ravin nätisti ja se sujuikin hyvin. Poni laukkasi niiin hienosti, kehuin sitä superpaljon ja olin itse ihan Naantalin aurinkona. Osaa se ravurinkäppänäkin tehdä siistejä nostoja ja laukata kivasti :D

Toiseenkin suuntaan laukka nousi nyt helpommin ja sujui sitten ihan jees. Kertaalleen nousi ristilaukka, mutta muuten J nosti oikean ja oli toiseenkin suuntaan ihan kiva. Loppuravit olivat vähän kaahausta, J olisi vaan halunnut laukata lisää ja lisää... Käveltiin tallille ja poni vielä hetkeksi tarhaan.

tuulinen päivä.

Olen vaihteeksi ihan jäljessä kirjoitteluista, mutta keskiviikkona kävin viimeksi ratsuilemassa.

Ehdin ajoissa tallille, joten poni tarhasta sisään ja vauhdilla kuntoon, jotta pääsen maneesiin ennen tunteja. Käytöksessä käytävällä oli vaihteeksi parantamisen varaa, J kuopi ja liikkui ympäriinsä, rasittavaa. Maneesille mennessä oli vaihteeksi jännää, kun tuuli riepotteli pyöröpaaleista irronneita jättimäisiä muovisuikaleita. Jästillä on tosi harvoin tapana kyttäillä mitään pahasti, joten uskon, että se oikeasti säikkyi tuulessa kahisevaa muovia, eikä vain sikaillut.

Alkuun poni yritti pari kertaa lähteä käsistä ja keulia ja hyppiä ja loikkia, epätyypillistä J:lle. Poni kuitenkin rauhoittui, kun sen pisti töihin. Tein voltteja ja kaarteita ja pysähdyksiä käynnistä. J oli melko tahmea ja keskittyi huonosti, kun kaiken mahdollisen kyttääminen oli kiinnostavampaa. Käynti alkoi kuitenkin pätkittäin olla ihan mukavaa, pää alkoi pysyä alempana ja ponin liike olla tahdikkaampaa.

Ravi oli vaihteeksi epätasapainoista köpöttelyä alkuun. Ravailin paljon enemmän, kuin viimeksi. Ensin ravasin pitkät sivut, lyhyet sivut käynnissä ja keskellä pysäytys + peruutus. Peruuttaminenkin alkaa sujua paremmin, pää ei enää nouse kiharviksi ja poni peruuttaa suoraan taaksepäin, eikä heitä sivuttain, kuten aiemmin.

Uraa pitkin ravaaminenkin oli ihan ok, vaikka päädyissä poni edelleenkin meinaa kaatua sisään ja oikaista hurjasti. Tasapainon puutetta. Tein muutaman raviympyränkin, eivät ne mitenkään kauniita olleet, mutta ympyröitä kuitenkin. Tästä sitten vain harjoittelemaan, josko joskus onnistuisi siistit oikeinpäin asettuneet ja tasapainoiset ympyrät, ja ehkä vielä jonain päivänä ravivoltitkin...

kevättä rinnassa.

Poninkäppänällä on tällä hetkellä tarhaseurana kiimainen tamma, eli "suuren oriin" elämä tuntuu olevan aika mallillaan. (J siis ruunattiin vasta viime kesänä, eli n. 7 vuotiaana.) Aurinkokin paistaa ja tänään oli mukavan lämmintä, jee jee. Itsekin olin eilisen konsertin takia kohtalaisen euforisessa mielentilassa, joten päivä oli kokonaisuudessaan ihan loistava. Tosin kiitos keikalla hyppimisen, jalat kiljuivat vähän hallelujaa ja enemmänkin olisi voinut nukkua...

J oli jo harjaillessa normaalia rauhallisempi ja jotenkin "hyväntuulinen", jos nyt niin hevosesta voi sanoa. Laittelin sille kamat niskaan ja suuntasin maneesille. Alku oli jännä, toisessa päädyssä oli hevonen (!), joka laukkasi (!!), eli selkeästi pelottavin asia maailmassa. Toisessa päädyssä puolestaan kolisteltiin jotain rojuja, kamalaa sekin. Ja päädyssä oleva estekalusto, voi järkytys. Jästi hyppeli vähän omiaan ja pöhisi ja puhisi, mutta kun kerran päädystä kulkee ura, niin sinne myös mennään ja reippaalla ratsastuksella poni sinne lopulta kummemmin sikailematta meni.

Käynnistä tein voltteja ja volttikahdeksikkoja, vähän hain asetusta, vaihtelevalla menestyksellä. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat kivasti, poni kuunteli apuja hyvin ja pysähtyi käytännössä istunnalla. Ravipätkissä oli alkuun vähän hakemista, taipumisesta ja tasapainosta ei ollut tietoakaan. Kuitenkin, vähän lämmettyään (ja ratsastajan vähän keskityttyä) alkoi ravikin sujua pätkittäin. Tein taas paljon siirtymisiä, J vastasi ihan hyvin ja mm. ravasi suoraan peruutuksesta ja pysähtyi suoraan ravista ilman väliaskelia. 

Oli superkiva fiilis ratsastaa, kun oikeasti sujui. Varsinkin käynnissä poni kulki kauniisti niskaansa myödäten ja oikein päin, jalat ja selkä mukana. Ravissa pää nousi ja selkälihakset jäivät matkasta, mutta tempo ja tasapaino säilyivät aiempaa paremmin. J aristaa vieläkin selkäänsä, joten en viitsinyt kiusata ponia laukalla, kun ravikin tuntui epämukavalta sille. (Ja miksi ratsastan selkäkipuisella ponilla: sen lihakset tulevat kipeiksi, koska niitä ei ole. Eivätkä ne kehity, jos poni ei liiku ja työskentele lihaksillaan.)

Loppuun menin käyntipuomeja, joita oli maneesissa vähän sikinsokin yhdessä kohtaa, tein käännöksiä puomilta toiselle ja poni joutui taipumaan ja nostelemaan jalkojaan. Pari kertaa pysäytin puomin jälkeen tai puomin päällä, oli jännä keskittyä jalkojen liikeeseen niin, että sen saa pysäytettyä juuri, kun etujalat ovat puomin yli.

Takaisin tallille ja Arnikaa selkään ja loimet niskaan. J pääsi naisseuraansa tarhailemaan ja itse boksit siivottuani himaan. Ja sori, taas yksi kuvaton postaus... :(

rämpimistä.

Olen käynyt tänä vuonna maneesissa ehkä kaksi kertaa. Tai kolme. Joka tapauksessa naurettavan vähän. Ei sillä, minä nautin hampaat irvessä tuuppaamisen sijaan huomattavasti enemmän maastoköpöilyistä, mutta ponin kunnon ja tasapainon paranemisen seuraamisen kannalta sileä on helpoin. Kääntymiset ja taivuttelutkin jäävät vähemmälle maastossa.

("Rakennekuvaa" J:stä. En kehtaa julkaista pari kk aiemmin otettua kuvaa, mutta ero on selvä. Enää eivät kylkiluut paista, ponin takamus on jo pyöreämpi ja on se vähän lihaksiakin palauttanut. Tästä suunta vaan parempaan.)

Eilen olin Jästin selässä valmiina lähtöön kymmentä vaille viisi. Ratsastuskoulu valtaa koko maneesin tasan viideltä, että se siitä maneesisuunnitelmasta. Alkukävelyiksi käytiin rämpimässä eräs polunpätkä, mutta siellä alkoi suojasään takia olla melko huono mennä, joten käännyttiin takaisin. Mentiin sama vanha tienpätkä pari kertaa edes takaisin. Siinä on hyvä "ura" ja tasaista mennä.

Vaikka maastossa oltiinkin, ajattelin olla tehokas ja harjoitella vähän siirtymisiä samalla. Jästin mielestä on ollut ylivoimaista seistä maastolenkeillä paikallaan, joten käynti-seis aiheutti alkuun tuskailuja, kun poni hosui joka suuntaan. Melko nopeasti se tajusi, että kehun sen maasta taivaisiin, kun se suvaitsee tönöttää sekunninkin kaikki neljä jalkaa maassa ja homma alkoi sujua. Otin mukaan ravipätkiäkin. Alkuun jarrutusmatka venähti moneen metriin, mutta toistojen jälkeen poni alkoi kuunnella vähän paremmin.

Omalle henkiselle muistilistalle pitää naputella ääniapujen tärkeys. Poninkäppänä ei todellakaan vastaa ohjaan & pohkeeseen niin nopeasti, kuin pitäisi, joten äänellä saan apuja tehostettua siirtymisissä. Kyllä mä muutenkin juttelen ponille paaaaljon, mutta tänään huomasin miten selkeistä ääniavuista oikeasti on paljon hyötyä.

Laukkapätkä numero yksi oli positiivinen yllätys, poni nosti siististi ja meni suorastaan _rauhallisesti_. Siirtyminen raviin ei ollut mitenkään kaunis, mutta ei myöskään ihan sikailua. Toinen laukkapätkä oli vaihteeksi järjetöntä kaahausta jarrut hukassa, vasen laukka on kai ponille vaikeampi tai sitten itse sählsin jotain. Kunhan joskus saan meidät maneesiin asti, on laukka-ravi siirtymistä treenattava. Ja niitä nostoja, jotka eivät aina nekään ole mitenkään kauniita... 

J on kyllä edelleen superhuonossa kunnossa, koska kaksi laukkapätkää hiottivat sen reilusti. Kävelin tallille ja kävin vielä kentällä tekemässä pari käyntivolttia, mutta pohja siellä oli inhottavan muhku. Takaisin tallille ja kamat pois. Karvanlähtöaika alkaa olla nurkan takana, harjaillessa karvatupot vaan lentelivät. Poni tarhaan, boksit siistiksi ja uupunut ratsastelija rämpi junalle.

poikkeus kaavaan.

Jouduin tänään vaihteeksi Minin selkään, hui, epänormaalia. Lähdettiin porukalla maastoon, ja yksi Päivi tuli mukaan Jästillä, koska Jästi on hevosista kaikkein maastovarmin. Sara lähti Ellillä, tamma on niin pallo varsamahansa kanssa, että sille ei enää saa satulaa ja kukaan muu kuin Sara (ja Ellin omistaja) ei sen selässä ilman satulaa keiku. Minulle jäi siis Mini pitkästä aikaa.

(Eilistä hiihtoratsastusta, ensimmäiset metrit tallipihasta, minä suksilla. Laiska muokkaaja ei jaksanut poistaa punaisia reunoja...)

Haettiin hevoset sisälle ja kamat niskaan ja hevosletka liikkeelle. Kierrettiin taas junarata-lenkki, sellainen 7 km. Oli ihan kummallista olla Minin selässä, se on Jästiin verrattuna ihan outo. Korkea, kapea ja huojuu ja huitoo vähän joka suuntaan. Alkumatkasta mm. kaksi lasta olivat heppojen mielestä maailman jännittävimmät jutut, samoin koira oli pelottava. Kaikki kolme pönttöpäätä ottivat vuorotellen loikkia milloin mihinkin suuntaan. Mentiin radan ali ja yritettiin ottaa pikkutiellä ravipätkää, mutta Mini kuuli ääniä metsiköstä, ja pyyhälsi Jästistä laukalla ohitse. Onneksi se sitten hidasti Ellin perään, mutta jätettiin pidemmät ravipätkät suosiolla väliin.

En ole mennyt Minillä juuri yhtään ja oli vähän inhottavaa olla maastossa hevosella, joka ei ollut yhtään hallinnassa ja johon ei ollut minkäänlaista luottoa. Pitää varmaan ihan säännöllisesti alkaa köpöttelemään välillä Minilläkin, jotta ei ihan kokonaan unohdu muiden hevosten kuin Jästin ratsastus. Loppumatkasta aloin kuitenkin vähän päästä jyvälle Minin "tempuista" ja kun oivalsin pitää käsiäni vähän normaalia alempana ja avoimemmin, alkoi Mini rentoutua ja kulkea pätkittäin ihan kivaa käyntiä tuntumalla.

Tallin pihassa tehtiin Päivin kanssa vaihtarit, se hoiti Minin talliin ja minä kävin Jästillä pikku lenkin vähän reippaammin. Ravattiin sivutietä, J kulki yllättävän rauhallisesti ja kaahottamatta. Metsätiellä laukattiin, ja se pysyi laukassakin poikkeuksellisen rauhallisena, mitä nyt loppuun piti vähän leikkiä jarrutonta. U-käännös ja ravia ja käyntiä takaisin.

Tallissa juotin ponin ja lämmin vesi kyllä kelpasi. Loimittaessa J luimi ja yritti potkia normaalia happamampana, ja kokeilin painella selästä. Poni oli ihan sitruuna, raukalla taitaa vaihteeksi olla selkä jumissa. Se seisoi pahimmat paukkupakkaset eikä muutenkaan ole mitenkään hyväkuntoinen, joten pari reippaampaa liikutusta peräkkäin ja selkä kipeä. No, nyt sillä on pari vaparia ja pitää sitten keskiviikkona katsoa tilannetta uudelleen.

hiihtoratsastusta!

Toisin kuin viimeksi väitin, en sitten raahautunutkaan hirveän flunssan kourissa tallille maanantaina ja keskiviikon tallipäiväkin jäi väliin, kun olin laskettelemassa. Tänään sitten junailin itseni tallille keuhoja matkan varrella yskien ja räkä valuen, hyh mikä olo.

Hiihtoratsastus oli kuitenkin päivän ohjelmanumero. Siivosin bokseja, kun kaverini Sara viritteli Jästille hiihtoratsastusvaljaat ja muut kamat ja kävi lämmittelemässä sitä. Kiskoin monot ja sukset jalkaan ja liinat valjaisiin kiinni. Alkuun ihan vaan käveltiin. Suksilla oli yllättävän helppo pysyä pystyssä ja sopivasti mukana. Mentiin pikkutielle ja ravailtiin pätkiä, oikeastaan ravissa oli helpompi olla suksilla, kuin käynnissä. Metsätiellä S antoi ponin laukata "normaalissa" (eli J:n tapauksessa melko kaahottavassa) temmossa, ja minä roikuin mukana. Ihan superhauskaa! Osaan lasketella ihan hyvin, joten kovempikaan vauhti ei hirvittänyt. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi voinut laukata lujempaakin, mutta kiireen vuoksi ei menty kuin pikkutie kertaalleen.  Kaverin mutsi otti videonpätkää ihan alkumatkasta, kunhan saan sen nähtäväksi, voin pistää siitä tännekin kuvia (:

Palattiin tallille ja kävin vaihtamassa monot kenkiin ja kiipesin (todellakin kiipesin, voi kun olisin notkeampi...) vielä Jästin selkään kävelemään, kun Sara meni laittamaan Miniä valmennusta varten valmiiksi. Käveltiin ponin kanssa ratsastusrata ympäri ja se sai hengitystä tasoittumaan. Tallissa harjailin sen ja loimet niskaan ja poni pihalle.

J tarhaa nyt erään kohtalaisen muuliaasiääliön tamman kanssa, ja kun päästin J:n portilta irti, että se kävelisi tarhaan kuten aina, tamma yritti potkaista sitä, ja J pääsi irti. Onneksi se ei mennyt kauas ja sen omistaja auttoi ponin metsästyksessä. Uusi yritys, yritin häätää tarhakaveria kauemmas ja saada J:n kokonaan tarhan sisälle ennen irroittamista. No, J oli tarhassa, mutta idiootti tamma tuli taas uhkailemaan, ja J jäi jalastaan sähkölankaan kiinni. Se loikki paniikissa taaksepäin ja lanka sitten katkesi. Että minua ärsytti, on se ponin tarhaaminen jumalattoman vaikeaa... Pitää ensikerralla huitoa se pahuksen muuli reilusti kauemmas, niin saa poniraukan turvallisesti tarhaan.

No, onneksi mitään ei sattunut ja kävin solmimassa langan kasaan. Suututti vaan, ihan turhaa säätämistä. Seurasin vielä jonkun aikaa Centered riding -tuntia, pitää ensi kerralla maneesissa pyöriessä testailla ulko-ohjan tukea ja esim. asetusta pätkittäin ulkospäin...

maastoilua ja junia.

Ah mitä otsikoinnin riemujuhlaa, mutta käytiin tänään kaverin kanssa maastoilemassa junaradan varrella, oli kivaa ja mukavaa. Jästi ja Mini tosin olivat sitä mieltä, että vierestä ohi jyristävät junat olivat maailman pelottavin asia (vaikka talli on lähes radan varrella ja junia menee koko ajan ohi...) ja niiden piti vähän possuilla ja loikkia, mutta suuremmilta sekoiluilta vältyttiin.

Pakkasta tosin oli vähän liikaa edelleenkin, ja jätettiin laukkaamiset väliin, mutta pätkiä ravailtiin ja J tökötti menemään ihan mukavasti, vähän vauhdikkaasti, mutta toisaalta esim. jarrutus sujui eilistä paremmin. Omat varpaat olivat ihan umpijäässä, jos olisi turhaa rahaa, ostaisin muovijalustimet... Menen varmaankin taas huomenna tallille, kirjoittelen sitten lisää, mutta nyt on vähän kiire.

pakkasmaasto.

Selvisin wanhoista (ja jatkoista...) hengissä, ja tänään oli vaihteeksi ihastuttavan dagen efter -fiiliksen kanssa suuntana talli. No, raikas ilma auttoi saatanalliseen pääsärkyyn ja loppujen lopuksi oli ihan mukavaa, vaikka aamusta kyllä harkitsin sängynpohjalle jäämistä ratsuilun sijaan.

Ulkotallin hevosille oli laitettu pakkasen takia olkea karsinoihin, koska turve on näillä keleillä vähän kova ja epämukava. Siivoilin boksit vähän koomassa... Hain Jästin sisälle, se oli vaihteeksi vaihtanut tarhaa, tällä kertaa isompaan tarhaan, jossa langatkin ovat suunnilleen paikoillaan. Hain ponin sisään ja kaivoin sen esiin loimien alta. Harjaus, kamat ja liikkeelle. Aurinko oli lämmittänyt säätä sen verran, että normaali ratsastus onnistui, hevosten omistaja kun kertoi, että alkuviikon ne olivat lähinnä kököttäneet tarhoissaan pakkasen takia.

J oli reippaana ja mentiin vaihteeksi vakio-tienpätkää takapellolle. Ravailtiin alkuun pidempi pätkä, että saatiin niin poni kuin ratsastajakin lämpimäksi. Pellolla ensin käveltiin sen ympäri menevää polkua, poni joutui huolehtimaan jaloistaan epätasaisemmalla pohjalla. Sitten ravailtiin samaa kierrosta pari kertaa, ja muutama pieni laukkapätkä väliin. Vaikka olisi ollut kivaa baanata aurinkoisella pellolla lujempaakin, ei tällä kelillä oikein voinut hiottaa ponia märäksi, joten jätettiin väliin. J olisi kyllä ollut menossa täysillä, pakkasista johtuva "loma" kerryttänyt siihen ylimääräistä energiaa...

Käveltiin vielä mutka pienen mäen ja ratsastusradan kautta, ja ilmeisesti poni oli saanut pahimman kaahotusintonsa kulutettua, sillä se käveli kotiinpäinkin rauhallisesti. Hoidin ponin pois ja valloitin sille uuden harjalaatikon. J:n entinen harjaboksi oli onnettoman pieni ja vaaleanpunainen, uusi on sininen ja sinne mahtuvat myös suojat, eli niitä ei tarvitse metsästää ympäri tallia. Luksusta. 

Luksusta olisi myös se, että joku lähtisi mukaan tallille kuvaamaan, nämä kuvattomat jaarittelut ovat varmasti tylsiä ja raskaita. Ehkä talvilomalla raahaan jonkun vapaaehtoisen jäätymään tallille kameran kanssa.

tähtien loisteessa.

Ah miten viehättävä otsikko taas vaihteeksi, mutta hei, menkööt.

Ehdin tallille vasta seitsämäksi, iltatallin tekijäkin oli jo siellä. Aikataulutuskyky tänne, kiitos. Siivosin boksit vauhdilla ja hain J:n sisään. Vähän meni hutiloinniksi ponin laitto, pikapikaharjaus, suojat, satula, suitset ja ratsuilemaan. Teoriassa poni olisi voinut pitää vapaapäivän, mutta ehdin tallille seuraavan kerran vasta ensi viikonloppuna, joten omien aivojen tuuletuksen kannalta pieni köpöttely oli hyvä juttu.

Ratsastuslenkki oli kuin kliseisimmästä ponikirjasta: kuu ja tähdet loistivat, pakkasta ja lunta ja maailman kivoin poni. Pikkutiellä ravailin pätkän, mutta en sitten pimeässä ja kylmässä mitenkään erityisemmin lähteä revittemään. Käveltiin kotiinpäin ja J alkoi kiirehtiä ja hipsutella nököravia eteenpäin. Juttelin sille rauhoittavasti ja tein puolipidätteitä ja yritin istua mahdollisimman rauhassa jne., mutta kävin silti vielä kentällä pyörimässä muutaman kierroksen rauhallista käyntiä pitkin ohjin, ettei poni opi pahaa tapaa sinkoilla kotiinpäin.

Palattiin tallille, kamat pois ja loimet tilalle. Oli hassua olla ihan yksinään ainoana ihmisenä tallilla iltamyöhään. Vein J:n omaan boksiinsa ja sille ja S:lle iltaruuat. Valot kiinni ja talli lukkoon. Tulee jotenkin tosi vastuuntuntoinen olo, kun saa huolehtia kaikista tuollaisista jutuista.

siperia.

Olen näköjään ottanut tavaksi avata joka toisen postauksen jonkinlaisella säätiedotteella... Mutta kun voi jumalauta mikä helvetillinen viima tuolla on tänään ollut! Ihme ja kumma VR oli ajoissa, mutta junalta tallille kävellessä ehti kyllä tuuli puhaltaa luut ja ytimet umpijäähän.

Siivoilin J:n ja S:n boksit, tosin taisin kerätä kärryt täyteen jäistä turvetta lannan sijaan... Ulkotallissa on siis vähän viileä tähän aikaan vuodesta. Hain J:n tarhasta, se oli heti ensimmäisestä askeleesta ihan täpinöissään, mutta palautin kaverin maanpinnalle parilla pysäytyksellä.

Harjailin ponin, eikä käytös käytävällä luvannut kovin hyvää: J steppaili ja söi naruja ja sohelsi vähän joka suuntaan, raivostuttavaa. Kaikki vinkit aiheesta "kuinka opettaa hevonen seisomaan hoitotoimenpiteiden kaikki neljä jalkaa maassa" ovat tervetulleita. Satula selkään ja suitset päähän ja menoksi.

Olin sen verran ajoissa (kiitos koeviikko), että pääsin maneesiin. Onneksi näin, sillä jäinen helvetti ei oikein houkutellut maastoilemaan. Maneesissa ei ollut ketään muita. Kävelin alkuun, J viipotti eteenpäin vauhdikkaasti. Alkuun tein käynnissä pysähdyksiä ja peruutuksia, poni oli jännittynyt ja kaikkea muuta kuin avuilla. Peruutuksia en aiemmin ole edes kokeillut ja alkuun poni heitti itsensä lähes poikittain. Muutaman toiston jälkeen sain sen menemään suorempaan, mutta pää nousi peruuttaessa vielä normaaliakin ylemmäs, joten tästä jatketaan.

Alkuun ravailin muutaman kierroksen ihan vain uralla, jotta poni saa itsensä lämpimäksi. Alkuun se köpötti tavallistakin jäykemmin, mutta alkoi sitten vertyä. Tein alkuun paljon siirtymisiä, käynti-ravi, ravi-seis, pysähdys-käynti-ravi ja pari kertaa suoraan peruutus-ravi. Poni oli mukavasti kuulolla siirtymisten suhteen ja kulki varsinkin käynnissä rennommin. Kokeilin pätkiä harjoitusravia: Jästin ravi ei ole mikään erityisen ihana, eikä kyllä erityisen kamalakaan, ja pätkiä keikuin siellä ihan mukavasti. Ensi kerralla voisin keskittyä harjoitusraviin, sillä nyt kun Elli mammalomailee, on minun istuntatreenini jääneet vähemmälle.

Laukkaaminen oli tällä kertaa varsinainen ohjelmanumero, ensimmäinen nosto meni vähän pitkäksi ja poni oli päädyssä lähes nurin, kun tasapaino ei yllätys yllätys riittänytkään laukassa kaahottamiseen. Pari kertaa meni kipittelyraviksi, kun J ennakoi nostoa kulmasta. Muutama parin askeleen pätkä lopuksi oli vähemmän kamala, enkä sitten jaksanut enää tapella. (Teen tätä usein. Joku asia ei suju, minulla menee hermot ja luovutan. Inhottava tapa ja näin jälkiviisaasti voin todeta, että niitä nostoja olisi pitänyt tehdä vielä lisää ja lisää, kunnes olisi sujunut paremmin.)

Ravailin loppuun isoja ympyröitä ja vaikka asetus ja taipuminen olivatkin vähän hukassa, J kulki muutaman asekeleen pätkiä ihan kivasti selkä ja takajalat tosissaan mukana. Olin jo lopettelemassa, kun eräs tallilainen hevosineen saapui maneesiin. Tyyppi asuu samalla suunnalla kuin minä, joten kyydin toivossa jäin niille seuraksi ja J sai superpidennetyt loppukäynnit. Otin jalustimet pois ja ajattelin istuinluitani ja sellaista.

Kävelimme tallille, otin kamat pois, harjailin ponin, loimi niskaan ja piti sille pari porkkanaakin kiitokseksi antaa (: Säätilan ollessa mitä oli, jätin ponin sisälle, koska se oli vähän hionnut eikä viimassa kökätys varmasti senkään mielestä erityisen mahtavaa ole.

(Hah, postaukseni vaan pitenevät ja pitenevät, kun jaarittelen ja jaarittelen vaikka mitä... Hups.)

ostostelua ja baanailua.

Aamupäivästä kävin ostamassa ponille vähän uusia harjoja. Sen vanhat ovat todellakin wanhoja ja kohtalaisen räjähtäneitä. Tai sitten ne pitäisi vaan pestä... No, joka tapauksessa mukaan lähti ihan perusjuttuja, eli piiki- ja kumisuka, kaviokoukku ja pehmeä harja. Kuten kuvasta voi päätellä, tumma sininen olisi minun mielestäni paras mahdollinen väri J:lle. Onneksi omistaja on suurin piirtein samaa mieltä, ponin loimetkin ovat pääosin sinisiä jne.

Mentiin tallille vasta illemmalla ja lähdettiin maastoilemaan. Suunnitelmana oli mennä reippaammin, ja etukäteen kaveri varoitteli, että J voisi ottaa Ministä vähän kipinää, sillä niillä on ihan tarkotuksella otettu "laukkakisaa" monesti aiemmin. En ole maailman uhkarohkein ratsastaja, mutta tutulla ja turvallisella ponilla uskaltaa vaikka mitä, joten normaalista poiketen en heittäytynyt ennakko-pelotteluista hysteeriseksi.

Käveltiin ensin n. 400 m pitkä metsätie toiseen päähän, ja tultiin sieltä ravilla takaisin. J oli kovaa vauhtia menossa ja sinkoilemassa joka suuntaan ja puuskutti ihan vaan innostuneisuuttaan. Tien toisessa päädyssä hämmensimme poneja tekemällä U-käännöksen ja suuntaamalla uudestaan samalle pätkälle. Kaveri otti Minillä ravin kautta laukan ja annoin sille reilusti etumatkaa ja turvaväliä.

Heti kun annoin mennä, J pyyhälsi reipasta laukkaa eteenpäin. Alkumatkasta kaveri edessä himmaili tahtia ja vauhti pysyi suunnilleen järkevänä. Sitten kaveri antoi Minin mennä lujempaa, ja minä Jästin. En varmaan ikinä ole laukannut niin lujaa. J otti tosiaan tilanteen kilpailuna ja antoi ihan kaikkensa, ei se normaalisti mene laukkapätkiä ihan noin turbona. Puut vaan vilistivät silmissä, otin harjasta tukea ja menin kevyessä istunnassa. Hyvissä ajoin ennen tien loppua istuin alas ja aloin hidastamaan, ja jarrutusmatkaa kannattikin varata reilusti... Nauroin ääneen satulassa, ihan mielettömän hauskaa päästellä täysiä lumisella tiellä!

Käännyimme kotiin päin ja kävelimme hetken, niin hevoset saivat tasoittaa hengistystään - tai siis, puuskuttava Jästi tasoitti hengitystään, kenttähevos-Minillä ei varmaan ollut siinä vaiheessa edes lämmin... Otettiin toinen laukkapätkä, ja taas mentiin lujaa. Tällä kertaa J alkoi jo väsyä, ei se vielä ole saanut kuntoaan täysin palautettua. Vaikka vauhtia oli, jäimme Minin tahdista ihan nallit kalliolla -tyyliin ja kertaalleen poni jo kompuroikin.

Kävelimme takaisin tallin suuntaan, J nökötti menemään hipsutteluravia eikä millään halunnut ottaa käyntiaskeltakaan. Käytiin vielä kentällä ravailemassa hetki, ettei suoraan laukan jälkeen laiteta heppoja talliin seisomaan. Kaveri teki mutsinsa kanssa iltatallia, ja auttelin sitten hevosten sisälle haussa ja ruokkimisessa. Hevoset jäivät tyytyväisinä syömään iltamössöjään.

tämä on fiasko.

Ah, raflaavista otsikoista kiitokset Skandinavian Music Groupille, mitenkään aiheeseen liittymättä suosittelen kys. yhtyeeseen tutustumista lämpimästä.

Ja on tuolla otsikolla todellisuuspohjaakin, sillä eilinen päivä oli suurimmaksi osaksi kohtalaisen kamala. Pääsin tallille vasta puoli kuuden aikaan, kun ensin olin kököttänyt tihkusateessa junaa odottamassa ja kävellyt sen parikymmentä minuuttia samasssa sateessa tallille. Siivosin J:n ja sen naapurin Sallyn boksit ja sitten kaveri jo ilmestyikin paikalle.

Ongittiin ponit talliin ja litimärät loimet kuivumaan. Kamat niskaan, minä yllätys yllätys Jästille ja kaveri meni Ellillä. (En muuten vieläkään muista, miten päin J:n suojat menevät, ruskeat vai mustat eteen... Lahopää mikä lahopää) J oli satuloidessa kiltisti paikallaan ja sitten eikun menoksi. Kiipeän aina penkiltä selkään, ja tällä kertaa J tönötti siinäkin kiltisi paikallaan selkäännousun ajan, vaikka sillä on ollut taipumuksia lähteä hiihtelemään itsekseen eteenpäin.

Tarkoitus oli suunnata maneesille, mutta kappas kappas, ratsastuskoulun tunneissa oli jonkinlainen muutos, ja niillä oli koko maneesi käytössä. Ja tästä luonnollisesti oli tiedotettu tosi hyvin... Päädyimme siis kentälle, joka oli varsin ihastuttavaa lumista perunapeltoa. Käveltiin melko kauan, ja sitten vähän ravailin. Epätasaisesta alustasta johtuen ei mennyt mitenkään erityisen mahtavasti, tein muutamia siirtymisiä ja J kipitteli menemään vähän miten sattui. Se keräsi massiiviset tilsat ja tihkusade alkoi käydä hienohelmaratsastajien hermoille, joten muutaman ravikierroksen jälkeen olikin jo loppukäyntien vuoro. J otti taas muutaman askeleen pätkiä paremmalla tuntumalla, jalat alla ja pää alempana.

Tallissa hoidimme ponit vauhdilla ja sitten lähdettiin mukaan katsomaan hevosten omistajan ja Minin estevalmennusta, samalla tavalla kuin pari viikkoa sitten. Valmennus oli edelleen mielenkiintoista katsottaavaa, ainakin erästä pujotteluharjoitusta haluan kokeilla joskus J:llä kotona. Ja hyppäämistä katsellessa tulee itselläkin hirveä into päästä esteille. Ehkä voisin joskus mennä J:llä puomeja ja pikkuesteitä?

kuvia, kuvia, kuvia!

Ihme on tapahtunut. Minä, ö-luokan pikselimössön erikoisosaaja, olen saanut ihan kivoja kuvia ratsastelustani, ja nyt aion spämmätä niillä blogini täyteen. Tästä ihmeteosta saa jokainen blogiini eksyvä kiittää kaveriani Lindaa (myöskin hän bloggailee!), joka raahautui mukaani tallille. Toinen erikoiskiitos menee faijalle, valitettavasti se ei taida nähdä uutta videokameraansa tämän päivän jälkeen...

Ahkera opiskelija ottaa koeviikosta ilon irti, ja häipyy tallille jo iltapäivästä. Oli valoisaa, ja pääsi maneesiin, jee. Tänään oli tosiaan toinen kerta J:n kanssa maneesissa yli vuoteen. Käveltiin alkuun ja poni tuntui yllättävän rauhalliselta. Ensimmäiset ravipätkät menivät tyypilliseen tapaan pää taivaissa köpötellen.

Ravailin melko kauan, tein siirtymisiä, pysähdyksiä ja ympyröitä. Muutaman askeleen pätkät olivat ravissa ihan okei, positiivista. Tosin voisin mm. opetella pitämään ohjat käsissäni, enkä antaa niiden valahtaa pyykkinaruiksi.

Poni tuntui kohtalaisen rauhalliselta, joten päätin kokeilla laukkaamista. J:n laukka ei ole mitenkään erityisen hyvää, se on nelitahtista, sen tasapaino on huono ja vauhtiakin riittää. Itse en yksinkertaisesti uskalla laukata sillä maneesin päädyistä, maneesi on melko kapea enkä luota ponin tasapainoon tarpeeksi. Kunnollinen laukkatyöskkentely on siis melko mahdotonta ja J:n maailmanmatkan/sairasloman jälkeen en ole edes yrittänyt laukata sillä maneesissa.

Tehtiin muutama nosto, osa meni kipittelyraviksi ja pari kertaa se sitten laukkasi pitkää sivua. Tästä sitten parantamaan, ja kunhan lumet sulavat ja pääsee kentälle, on helpompi harjoitella isommassa tilassa. Loppuravit poni kulki pätkittäin ihan kivasti, pysyi paremmin tuntumalla ja haki päätään kirahvi-tyylistä alemmaksi.

Kävelin loppukäynnit pellolla, tarkoitus oli ottaa siinäkin vähän isompaa laukkaa ja pidempää pätkää, mutta suojasään takia en viitsinyt, kun lumi oli liukkaan oloista. Poni oli jopa aavistuksen hionnut, hah. Normaalisti nysvään niin rauhallisesti ja pienellä vaatimustasolla, ettei sille tule edes lämmin.

Ponille loimet niskaan ja se takaisin tarhaan. J oli vaihtanut karsinapaikkaa, nyt se on pikkutallissa, mikä ei näin pullamössöratsastelijan näkökulmasta ole erityisen mahtavaa, siellä on pimeää ja se on vähän syrjässä. Mutta, siellä poni nyt sitten on. Huomennakin olen menossa tallille, postailen sitten lisää (: