kuka pelkää pikajunaa?

Äh, kiirettä on pitänyt, joten postauksessa kooste parilta viime päivältä ja "tätä treenattava" -lista.

Keskiviikkona käytiin Saran kanssa ensin juoksuttamassa Niitti ja pallero oli ihan mukavasti. Ja siinä vaiheessa loppui kamerasta akku... Anyway haettiin sitten Mini & Jästi sisään ja lähdettiin maastoon. Alkumatka oli jo "lupaava", joka ikinen ohimenevä rekka jne. piti kytätä ja molemmat ponit olivat ihan pinkeinä. Päästiin hiekkatielle, missä meno vähän rentoutui.

Kunnes ohi rymisteli pikajuna. Siitä ehkä 5 metrin päästä. Sellainen pitkä ja luonnollisesti kovaääninen ja heppojen mielestä hurjan pelottava. Molemmat keuli & loikki omiaan, mutta onneksi mitään totaalista räjähdystä ei tullut. No, matka jatkui... Reitti kulkee vähän matkaa radasta sivussa, ja silloinkin meni junia, joten toisen ihan radan vieressä menevän pätkän olisi teoriassa voinut päästä turvallisesti ohi. No ei, tällä kertaa vähän vähemmän hurja lähijuna, mutta riitti siinäkin hevosilla pelästymisen aihetta. Ärsyttävää, kun oikein parempaakaan maastoa ei ole, mutta ei tuo ihan vieressä (siis oikeasti vieressä-vieressä, kapea oja välissä ja sitten raiteet) kulkeva junarata ei ole kovinkaan kiva...

Mentiin vielä pikkutielle, tarkoituksena laukata kunnolla loppuun. Alkuun kaikki sujui ihan ok, ravailtiin ja pystyttiin _juttelemaan_ samalla, eli J oli tosi rauhallinen ja hyvin kuulolla eikä yrittänyt Ministä ohi. Sitten laukattiin tallille päin, ja Mini sinkosi ja kompastui. Kaveri lensi kaulalle ja roikkui siinä kuin mikäkin intiaani, mutta putosi lopulta hankeen. Jästi jarrutti täydestä laukasta nätisti seis, yllätyin iloisesti (: Mitään ei sattunut, Mini laukkasi tallille ja se otettiin kiinni.  Uusi yritys ja tällä kertaa laukkailu sujui kivasti.

Torstaina kävin itsekseni, on se koeviikko kiva, kun ehtii hyvissä ajoin tallille. Maneesissa oli tyhjää ja alkuun kiertelin jumppasarjaa taivutteluksi, esteiden ympäri pujotellen. Ravissa J oli ihan kiva, reipas, mutta hallinnassa ja ympyrätkin olivat ihan ok. Menin yhden miniesteenkin pari kertaa, hih. Kyllä polttelisi kunnon estetunti piiiiitkästä aikaa.

Laukka oli alkuun vähän räjähtävää, kuten tavallista. Pitkillä sivuilla laukkailun jälkeen mentiin jopa niistä ah niin pelottavista päädyistä laukassa. Poni pysyi jaloillaan, vaikka hetkittäin tuntuikin, että sen tasapaino pettää ihan koska tahansa ja vauhti oli hurja... No, siitä on kuitenkin ratsastajan hermoilusta huolimatta selvitty, joten jatkossa voi laukkaakin työstää vähän eri tavalla. Nyt ongelmana oli törkeä ennakointi ja hosuminen nostoissa, niistä on opeteltava siistimpiä.

Suunnittelin vähän juttuja, joita haluan lähitulevaisuudessa testailla, lista näyttää tältä:

- Siistit ja rauhalliset laukannostot muualtakin kuin kulmista, tässä riittää varmasti tekemistä.

- Tasapainoa paremmaksi niin ravissa kuin laukassakin (ja sen myötä vauhtiinkin enemmän säätövaraa).

- Asetusta ja taipumista paremmaksi. Vika on lähinnä ratsastajassa, en vaadi ponilta tarpeeksi työskentelyä...

- Harjoitusravia, lisää, lisää ja lisää. Oma istunta on vaihteeksi treeniä vailla.

- Ilman satulaa olisi kiva mennä pitkästä aikaa, vaikka vähän raviakin.

- Ne esteet!!!

- Etuosakäännökset ja pohkeenväistöt, poni kuulemma osaa ne, katsotaan, miten ratsastajalta sujuu...

kuunteluoppilaana ja rungotonta menoa.

Huuuh, voi tulla vähän sekavaa tekstiä, olen niin väsynyt, että pysyn tuskin jaloillani. Rankka, mutta kiva tallipäivä takana. (Ja postauksen kirjoitus jäi illalla kesken, mutta naputtelin sen aamulla loppuun..)

Suuntasin tallille iltapäivästä ja ensin hain Jästin sisälle. Harjailin sen kaikessa rauhassa, ja voi karvanlähtöajan autuutta... Karvaa irtosi julmettu keko tallin käytävälle lojumaan. Poni oli kuitenkin aiempaa kiiltävämpi, jee. Suuntasimme maneesille, siellä oli alkamassa estevalmennus. Vieraita hevosia hyppäämässä, voi kun kiva. Jästi vaatii melko paljon tilaa ja mä itse inhoan ratsastaa, kun on muita kuin tuttuja pyörimässä maneesissa. Ulkona kuitenkin tuuli ja tuiversi, joten päätin jäädä maneesiin. Tekee ihan hyvää ponin hermoillekin tottua vähän uudenlaiseen tilanteeseen.

Omaan ratsastukseen keskittyminen meni vähän muiden hyppäämistä väistellessä, mutta ihan kivasti poni suhtautui toisiin alun pörhistelyn jälkeen. Mikäli joskus menisi itsekin valmennuksiin, tunneille tai vaikka kisojen verryttelyalueelle, on ihan kiva tietää, että poni ei tule saamaan sätkyä, ja vähän itsellekin käsitystä toisten väistelystä jne. Vähän pystyin testailemaan mm. harjoitusravia pitkästä aikaa, oma istunta on kyllä ihan ruosteessa... Valmennettavilla oli tehtävänä pitkä puomisarja, ja silloin kun he eivät menneet sitä, "pujottelin" puomien ympäri käynnissä. Superhyvä tehtävä Jästille, se joutui ihan käynnissäkin keskittymään koipiinsa ja taipumaan kunnolla.

Valmennus kesti tunnin, ja loppua kohden Jästi alkoi kyllästymään muiden väistelyyn ja varovaiseen nököttelyyn. Kun muut alkoivat lähteä, tein muutaman laukannoston kumpaankin suuntaan, mutta poni oli sitä mieltä, että sille riittää ja alkoi sikailemaan omiaan. En jaksanut tapella, ja parin siistin noston jälkeen suunnattiin talliin.

Kaverini oli tullut sillä aikaa tallille ja ylipuhui minut vielä Ellinkin selkään. Tunnustetaan heti alkuun, että "hieman" kammoan Elliä, se on niin herkkä, kuuma ja vaativa ratsastaa, että mulla loppuvat taidot ihan täydellisesti. Nyt se on kuitenkin kantavana, joten heitin itsesuojeluvaiston hyllylle ja uskaltauduin pallomahan selkään. Koska maha vähän rajoittaa satulan laittoa, mutta ilmankaan en Ellin selkään uskaltanut, päädyimme tuikkaamaan sille rungottoman selkään. En ole aiemmin ratsastanut rungottomalla, mutta se oli yllättävän hauskaa :D Kuin olisi nojatuolissa istunut!

Suureksi yllärikseni Elli käppäili ihan rauhallisesti ja pysyin itse keskittymään Saran vinkeillä omaan istuntaani. Oli superhauskaa palloilla maneesissa, kun oltiin siellä keskenämme. Kun Sara oli valmis Minin kanssa, teimme vielä hevosvaihtarit: Sara meni Ellillä pienet ravipätkät ja minä Minillä loppuravit. Minille on opetettu viimeaikoina huuuuimia lisäyksiä ja pakkohan niitä oli testata. Että se osaa venyttää, vau! Ja oli kiva mennä vaihteeksi hevosella, joka ei ole joka kulmassa kaatumassa, vaan pysyy ihan itse omilla jaloillaan.

Mentiin tallille, ja päädyttiin sitten hevosen hoidon jälkeen vielä kerran takaisin maneesille, irtojuoksuttamaan uutta tulokasta, Niittiä. Se oli huvittava, normaalin irtojuoksutussinkoilun ja pukkilaukan sijaan Niitti laukkasi täydellistä kahdeksikkoa, vaihtaen hienosti laukan keskellä. Ihme tapaus. Pitkäksi venähtäneen tallipäivän päätteeksi autoimme vielä iltaruokien jakamisessa ja olin vasta yhdeksän jälkeen kotona, ei tarvinnut paljon lampaita laskea, kun pääsin nukkumaan...

minieste ja superponi.

Voi, poni oli tänään ihan super <3

Näin J:n omistajaa ennen ratsastamaan lähtöä ja se sanoi, että poni on ollut vähän lavoistaan jumissa. Hän suositteli oikein kunnon irroittelua niin ravissa kuin laukassakin. J on rakenteeltaan vähän sellainen, että liikkuminen kootumpana kipeyttää sen helposti.

Käveltiin maneesille ja joduin vaihteeksi pomppimaan alas ja avaamaan porttia ja sitten takaisin selkään. Maneesissa oli kaksi muuta tyyppiä hevosineen, molemmat juoksuttivat. Meille jäi toinen pääty kokonaan, tosin siellä oli esterata tiellä. Alkuun taivuttelin ponia käynnissä kiemurtelemalla esteiden ympäri. Poni kääntyi ihan mukavasti, konkreettiset esteet kun tekevät aika hyvin stopin turhalle venkoilulle :D Menin pari kertaa kahden puominkin yli käynnissä, kun olivat sopivasti aseteltuina (alempana kuva).

Ravissa poni oli alkuun normaaliin tapaan köppänä, mutta annoin sen revitellä pitkät sivut puolipitkin ohjin ja ravikin alkoi paranemaan. Pätkittäin pyysin rauhallisempaa ravia ja tein ympyröitä sinne tänne, mutta muuten poni sai rymistellä melko vapaasti omaa reipasta tahtiaan. Kun se tuntui kunnolla vertyneen molempiin suuntiin, menin muutaman kerran puomit ravissakin. En ole aiemmin hypännyt J:llä mitään käyntipuomia kummallisempaa, mutta ihan mukavasti se nosteli koipiaan myös ravissa.

 

(Mustat viivat esteita, ruskeat puomeja.)

Kuten sanoin, en ole aiemmin hypänny J:llä eikä se noin muutenkaan ole mikään erityisen estetykki. Kuitenkin, puomien kanssa linjassa oli pikkuinen (max 40-50cm) ristikko, joka houkutteli kovasti ainakin ratsastajaa. Päätin sitten spontaanisti testata, josko selviäisimme ristikosta yli. Olin itse kyydissä suunnilleen kuolla kahusta/innostuksesta, kun hypäättiin pikku este ensimmäistä kertaa :D J hyppäsi kivasti, ehkä vähän tökkäävästi/ylöspäin, mutta hyppyyn oli helppo mennä mukaan. Itse olen hypännyt viimeksi ehkä 2 vuotta sitten ratsastuskoulussa, joten kaipuu esteille on ollut viime aikoina kova. Ei mitään isoja, vaan ihan maahan kaivettuja ristikoita mielenvirkistykseksi.

Hurjan estekokeilun jälkeen otin pari laukannostoa, mutta koska käytössä oli vain puoli maneesia, tuli siirtymisestä raviin kaikkea muuta kuin kaunis. Onneksi toinen maneesiin jäänyt ratsukko lähti pois, ja meillä oli koko tila käytössä. J oli laukassakin ihan super, se nosti nätisti käynnistä/pysähdyksestä, laukkasi ihanan reippaasti ja hidasti normaalia nätimmin päädyissä. Ärsyttävää, sillä vaikka J:n tasapaino on parantunut huimasti, en edelleenkään ole uskaltanut laukata koko päätyä läpi (maneesi on vain 18m leveä normaalin 20+ metrin sijaan, ja meille ne lisämetrit olisivat tarpeen, pelkään itse yli kaiken, että poni kaatuisi liian jyrkässä kaarteessa...). Niinpä nostot tulevat kulmiin ja J ennakoi ihan törkeästi, lähtee omia aikojaan ravailemaan ja yrittää laukata ihan omasta päätöksestään. Muutaman vähän äkäisemmän komennon jälkeen se kuitenkin odotti hienosti laukka-apuja. Ja ehkä ensi kerralla laukkaamme päädystäkin läpi, sillä luotto ponin tasapainoon vahvistui tänään huimasti.

Olisin voinut baanailla maneesissa vaikka koko päivän, oli ihan superhauskaa, kun poni totteli ja kulki mukavasti (: Loppuajasta siirtymisistäkin laukasta raviin tuli nätimpiä ja hypättiin me pikku estekin vielä pari kertaa lisää. Pitää pyytää J:n omistajaa joku päivä pitämään mulle estetunnintapaista, sillä vaikka yksittäisen ristikon uskallan hypätä itsekseen, en todellakaan ole niin taitava, että voisin yksinäni hypätä yhtään enemmän "tosissaan".

ensimmäinen video ikinä!

Okei, nyt jännittää. Ensimmäinen Youtubeen asti päätynyt videoni ikinä ja postaan sen nyt tänne blogiinkin. Hui. Eli rumpusoittoa ja fanfaareja, tässä tämä tekeleeni on:

Videolla on siis lyhyt pätkä tästä ratsastuskerrasta, kun kaverini Linda oli kameran kanssa mukana. Parissa kuukaudessa poni on muuttunut omasta mielestäni paljonkin, pitää katsoa, josko joku raahautuisi lähiviikkoina ottamaan uudempaa videomateriaalia. Ja hei, korostanpa vielä kerran: ensimmäinen ikinä askartelemani video. Eli laadulla tai muokkauksella ei todellakaan juhlita. Musiikki on Kwania, biisistä nimeltään I Wonder.

Tänään olin ratsastamassa taas, vasta myöhempään illalla. Ponilla oli ollut vapaapäiviä ja se oli vaihteeksi pörheänä. Tuulinen ja pimeä sää eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Pari kertaa aasi jopa oli hyppäävinään pystyyn protestiksi, kun ikävä ratsastaja halusi mennä eteenpäin. Normaalisti Jästi uskoo pienen ärjäisyn jälkeen, mutta tällä kertaa kaivattiin enemmänkin kurinpalautusta, ennen kuin se suostui liikkumaan, huoh. Metsätiellä piti kytätä kaikkea mahdollista ja mm. vastaan tulleet koirat olivat aiheuttaa sydänhalvauksen... Typerä poni :D Ravailtiin pätkiä, mutta oli inhottavan liukasta. Paluumatkalla J:llä oli vaihteeksi hurja kiire kotiin eivätkä pikku puolipidätteet menneet yhtään läpi. Tein muutamia pysähdyksiä ja lopulta poni antoi periksi ja käveli kotiin.

sunnuntain tuuppailut.

Päädyin sitten tänäänkin ratsastamaan. Oli niin supertylsä sunnuntaipäivä, että pistin Jästin omistajalle viestin, josko voisin käydä tänäänkin liikuttamassa ponia, kun ei sillä kukaan muukaan normaalisti ratsasta... Sain luvan ja junailin tallille iltapäivästä. Aamulla siellä oli ollut koulukisat, mutta kukaan "läheinen" tuttu ei osallistunut, joten en mennyt katsomaan.

Hain ponin tarhasta ja laitoin sen kuntoon. Jästi oli ollut edellisen yön ulkona ja oli rauhallinen, suorastaan laiska. Normaalin säheltäjän sijaan rauhallisuus oli kivaa vaihtelua :D Kiipesin selkään ja käveltiin maneesille, mutta siellä oli ovella lippusiima kisojen takia, joten jouduin tulemaan alas, että päästiin maneesiin sisään. Vähän jännäsin itse, miten takaisin selkään kapuaminen onnistuu, koska paikalla pysyminen on J:stä välillä haastavaa ja maneesin nurkkien kyttäily sen uusi lempiharrastus... Poni kuitenkin yllätti positiivisesti ja seisoi kiltisti paikallaan, kun nousin uudestaan kyytiin, hienoa.

Aloitimme käynnissä ihan perusjutuilla, voltteja ja pysähdyksiä. J laahusti normaalia laiskemmin., mutta toisaalta se myöskin keskittyi jalkoihinsa ja asettui kivasti ja pääkin pysyi tasaisemmassa muodossa. Herättelin sitä ravipätkillä pitkillä sivuilla. Tyypilliseen tapaan ravi oli aluksi epätasapainoista huojumista. Se kuitenkin parani ja parani, ja pystyin tekemään jopa ympyröitä. Maneesi on niin kapea, että se on tämän ponin tasapainolla aika jeejee -saavutus, varsinkin, kun se pätkittäin asettuikin nätisti sisällepäin! Toki hetkittäin se tarjosi laukkaa ja vähän kompuroi, mutta ei läheskään niin pahasti, kuin aiemmin.

Kun ravi sujui hyvin, poni oli rauhallinen ja maneesissa oli tyhjää, päätin vaihteeksi kokeilla laukaakin. Muutama ensimmäinen nosto meni kipitysraviksi... Vaihdoin suuntaa, kun tajusin toisen suunnan olevan J:lle helpompi. Siihen suuntaan laukka nousi nätisti. 85 metrin pitkällä sivulla oli aikaa saada laukka rullaamaan ja siirtyminen ravin nätisti ja se sujuikin hyvin. Poni laukkasi niiin hienosti, kehuin sitä superpaljon ja olin itse ihan Naantalin aurinkona. Osaa se ravurinkäppänäkin tehdä siistejä nostoja ja laukata kivasti :D

Toiseenkin suuntaan laukka nousi nyt helpommin ja sujui sitten ihan jees. Kertaalleen nousi ristilaukka, mutta muuten J nosti oikean ja oli toiseenkin suuntaan ihan kiva. Loppuravit olivat vähän kaahausta, J olisi vaan halunnut laukata lisää ja lisää... Käveltiin tallille ja poni vielä hetkeksi tarhaan.

että sellanen welsh-poni?

Argh, mikä on vaihteeksi vuodenaikojen suunnittelijalla mennyt pieleen? Maaliskuussa ei kuulu pyryttää lunta, piste. Tallilla oli tänään estekisat, joten jouduin maastoilemaan, ja kyllä ärsytti. Pienen hetken mietin, josko jättäisin ratsastuksen kokonaan väliin tai kävisin vaikka maasta käsin taluttelemassa.

Hain kuitenkin ponin sisälle ja aloin harjailemaan sitä. Yksi hevosenomistaja esitteli tallissa paikkoja ja kaverilleen, ja Jästin kohdalla pyysi häntä arvaamaan sen rodun. Veikkaus oli, että welsh -poni.... Joo ei, ihan lv tämä on, hih. Vähän epätyypillisen näköinen lv vaan.

Jästi käyttäytyi vaihteeksi hyvin, pysyi paikallaan jopa satuloidessa ja sellaista. Kiipesin kyytiin ja tarvottiin lumisateessa. Maneesin nurkalla J pomppi vähän omiaan, olihan kisapaikka toki vieraita hevosia ja autoja, voi kuinka pelottavaa... Ei pikku possuilut muuten mitään, mutta poikittain jäisellä tiellä auton eteen pomppiminen ei oikein ratsastajaa innostanut.

Poni sai jalkansa ojennukseen ja liikesuunnan eteenpäin ja päästiin pelottavasta kohdasta ohi. Vähän se silti kyttäili puskia, typerä otus. Jäinen ja liukas tie oli todella inhottava alusta, poni luisteli käynnissäkin edestakaisin. Päästiin pikkutielle, jossa puut suojasivat lumisateelta ja alsuta oli pitävämpi. Ravailtiin ja vaihteeksi siirtymisiä ja pysähdyksiä.

Kierrettiin pelto käynnissä, ja takaisinpäin laukkapätkä. Pelto oli todella huono ja upottava, mutta tiellä oli helpompi laukata. J pääsi purkamaan energiaansa ja ratsastajallakin oli ihan kivaa kun kaahattiin menemään. Tosin laukan jälkeen Jästi olisi mielellään sinkoillut vielä vaan lisää ja käynti oli ylivoimaista. Pysähdykset noin kolmen askeleen välein saivat kuitenkin ponin kuulolle ja palasimme tallille rauhallista käyntiä. Vau, edistystä :D

Katselin hetken kisoja, yksi tyttö kaatui poninsa kanssa ja ratsastajan jalka jäi alle. Auts, ambulanssireissu siitä ilmeisesti tuli, pahan näköistä. Päivän puunkoputus sille, että en ole onnistunut kovinkaan pahasti itseäni hevostellessa telomaan, onneksi.

kenttätoimintaa.

Huuh, olen ihan naatti... Mutta yritänpä nyt kuitenkin naputella jotain.

Olin vaihteeksi ajoissa tallilla, tosin odottelin kaveria ja siivoilin bokseja yms oheistoimintaa, eli eipä siitä paljoa iloa ollut esim. maneesin suhteen. Anyway seurattiin mm. satulansovitusta muutamalle tallin asukille, mielenkiintoista.

Kun sovittaja häipyi, haettiin hepat sisään ja laiteltiin ne rauhassa kuntoon. J:llä oli kai ollut vaihteeksi viikon loma, tai ainakin useampi vapaapäivä... Ei hyvä, mutta en vain mitenkään pystynyt viikonloppuna repeämään vielä tallillekin. Ponilla oli siis virtaa ja se sähelsi omiaan. Lähdettiin liikkeelle ja käytiin maneesilla katsomassa, josko toiseen päähän sopisi ratsastamaan tunneista huolimatta.

Käveltiin pari ympyrää, J mm. keuli ja sikaili.  Pitäisi todellakin käydä useammin maneesissa, sillä ei J maastossa mitään kyttäile, mutta maneesin nurkissa kyllä näkyy mörköjä... Joka tapauksessa, tuntilaiset häätivät meidät pihalle ja päädyimme kentälle pyörimään. Alkuun J kyttäili vähän kentälläkin, mutta rauhoittui sitten. Mm. pysähdyksissä se malttoi hyvin seista paikallaan pidempiäkin aikoja.

Käyntijuttujen jälkeen ravailin uraa pitkin, kentälle muodostunut ura on melko epäsäännöllinen ja J teki sen tasapainoon ja huonoon alustaan nähden yllättävän siistejä kulmia. Ravasin muutenkin paria viime kertaa enemmän, ja pätkittäin poni kulki ihan kivasti. Mentiin jopa pari keskiympyrää, kun tilaa oli ihan mukavasti. Vähän J meinasi kaatua sisälle päin, mutta huomattavasti vähemmän, kuin ahtaassa maneesissa ja se jopa asettui hieman.

Eipä varmaan erikoisempaa, loppukäynnit ja pois.

tuulinen päivä.

Olen vaihteeksi ihan jäljessä kirjoitteluista, mutta keskiviikkona kävin viimeksi ratsuilemassa.

Ehdin ajoissa tallille, joten poni tarhasta sisään ja vauhdilla kuntoon, jotta pääsen maneesiin ennen tunteja. Käytöksessä käytävällä oli vaihteeksi parantamisen varaa, J kuopi ja liikkui ympäriinsä, rasittavaa. Maneesille mennessä oli vaihteeksi jännää, kun tuuli riepotteli pyöröpaaleista irronneita jättimäisiä muovisuikaleita. Jästillä on tosi harvoin tapana kyttäillä mitään pahasti, joten uskon, että se oikeasti säikkyi tuulessa kahisevaa muovia, eikä vain sikaillut.

Alkuun poni yritti pari kertaa lähteä käsistä ja keulia ja hyppiä ja loikkia, epätyypillistä J:lle. Poni kuitenkin rauhoittui, kun sen pisti töihin. Tein voltteja ja kaarteita ja pysähdyksiä käynnistä. J oli melko tahmea ja keskittyi huonosti, kun kaiken mahdollisen kyttääminen oli kiinnostavampaa. Käynti alkoi kuitenkin pätkittäin olla ihan mukavaa, pää alkoi pysyä alempana ja ponin liike olla tahdikkaampaa.

Ravi oli vaihteeksi epätasapainoista köpöttelyä alkuun. Ravailin paljon enemmän, kuin viimeksi. Ensin ravasin pitkät sivut, lyhyet sivut käynnissä ja keskellä pysäytys + peruutus. Peruuttaminenkin alkaa sujua paremmin, pää ei enää nouse kiharviksi ja poni peruuttaa suoraan taaksepäin, eikä heitä sivuttain, kuten aiemmin.

Uraa pitkin ravaaminenkin oli ihan ok, vaikka päädyissä poni edelleenkin meinaa kaatua sisään ja oikaista hurjasti. Tasapainon puutetta. Tein muutaman raviympyränkin, eivät ne mitenkään kauniita olleet, mutta ympyröitä kuitenkin. Tästä sitten vain harjoittelemaan, josko joskus onnistuisi siistit oikeinpäin asettuneet ja tasapainoiset ympyrät, ja ehkä vielä jonain päivänä ravivoltitkin...

kevättä rinnassa.

Poninkäppänällä on tällä hetkellä tarhaseurana kiimainen tamma, eli "suuren oriin" elämä tuntuu olevan aika mallillaan. (J siis ruunattiin vasta viime kesänä, eli n. 7 vuotiaana.) Aurinkokin paistaa ja tänään oli mukavan lämmintä, jee jee. Itsekin olin eilisen konsertin takia kohtalaisen euforisessa mielentilassa, joten päivä oli kokonaisuudessaan ihan loistava. Tosin kiitos keikalla hyppimisen, jalat kiljuivat vähän hallelujaa ja enemmänkin olisi voinut nukkua...

J oli jo harjaillessa normaalia rauhallisempi ja jotenkin "hyväntuulinen", jos nyt niin hevosesta voi sanoa. Laittelin sille kamat niskaan ja suuntasin maneesille. Alku oli jännä, toisessa päädyssä oli hevonen (!), joka laukkasi (!!), eli selkeästi pelottavin asia maailmassa. Toisessa päädyssä puolestaan kolisteltiin jotain rojuja, kamalaa sekin. Ja päädyssä oleva estekalusto, voi järkytys. Jästi hyppeli vähän omiaan ja pöhisi ja puhisi, mutta kun kerran päädystä kulkee ura, niin sinne myös mennään ja reippaalla ratsastuksella poni sinne lopulta kummemmin sikailematta meni.

Käynnistä tein voltteja ja volttikahdeksikkoja, vähän hain asetusta, vaihtelevalla menestyksellä. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat kivasti, poni kuunteli apuja hyvin ja pysähtyi käytännössä istunnalla. Ravipätkissä oli alkuun vähän hakemista, taipumisesta ja tasapainosta ei ollut tietoakaan. Kuitenkin, vähän lämmettyään (ja ratsastajan vähän keskityttyä) alkoi ravikin sujua pätkittäin. Tein taas paljon siirtymisiä, J vastasi ihan hyvin ja mm. ravasi suoraan peruutuksesta ja pysähtyi suoraan ravista ilman väliaskelia. 

Oli superkiva fiilis ratsastaa, kun oikeasti sujui. Varsinkin käynnissä poni kulki kauniisti niskaansa myödäten ja oikein päin, jalat ja selkä mukana. Ravissa pää nousi ja selkälihakset jäivät matkasta, mutta tempo ja tasapaino säilyivät aiempaa paremmin. J aristaa vieläkin selkäänsä, joten en viitsinyt kiusata ponia laukalla, kun ravikin tuntui epämukavalta sille. (Ja miksi ratsastan selkäkipuisella ponilla: sen lihakset tulevat kipeiksi, koska niitä ei ole. Eivätkä ne kehity, jos poni ei liiku ja työskentele lihaksillaan.)

Loppuun menin käyntipuomeja, joita oli maneesissa vähän sikinsokin yhdessä kohtaa, tein käännöksiä puomilta toiselle ja poni joutui taipumaan ja nostelemaan jalkojaan. Pari kertaa pysäytin puomin jälkeen tai puomin päällä, oli jännä keskittyä jalkojen liikeeseen niin, että sen saa pysäytettyä juuri, kun etujalat ovat puomin yli.

Takaisin tallille ja Arnikaa selkään ja loimet niskaan. J pääsi naisseuraansa tarhailemaan ja itse boksit siivottuani himaan. Ja sori, taas yksi kuvaton postaus... :(

rämpimistä.

Olen käynyt tänä vuonna maneesissa ehkä kaksi kertaa. Tai kolme. Joka tapauksessa naurettavan vähän. Ei sillä, minä nautin hampaat irvessä tuuppaamisen sijaan huomattavasti enemmän maastoköpöilyistä, mutta ponin kunnon ja tasapainon paranemisen seuraamisen kannalta sileä on helpoin. Kääntymiset ja taivuttelutkin jäävät vähemmälle maastossa.

("Rakennekuvaa" J:stä. En kehtaa julkaista pari kk aiemmin otettua kuvaa, mutta ero on selvä. Enää eivät kylkiluut paista, ponin takamus on jo pyöreämpi ja on se vähän lihaksiakin palauttanut. Tästä suunta vaan parempaan.)

Eilen olin Jästin selässä valmiina lähtöön kymmentä vaille viisi. Ratsastuskoulu valtaa koko maneesin tasan viideltä, että se siitä maneesisuunnitelmasta. Alkukävelyiksi käytiin rämpimässä eräs polunpätkä, mutta siellä alkoi suojasään takia olla melko huono mennä, joten käännyttiin takaisin. Mentiin sama vanha tienpätkä pari kertaa edes takaisin. Siinä on hyvä "ura" ja tasaista mennä.

Vaikka maastossa oltiinkin, ajattelin olla tehokas ja harjoitella vähän siirtymisiä samalla. Jästin mielestä on ollut ylivoimaista seistä maastolenkeillä paikallaan, joten käynti-seis aiheutti alkuun tuskailuja, kun poni hosui joka suuntaan. Melko nopeasti se tajusi, että kehun sen maasta taivaisiin, kun se suvaitsee tönöttää sekunninkin kaikki neljä jalkaa maassa ja homma alkoi sujua. Otin mukaan ravipätkiäkin. Alkuun jarrutusmatka venähti moneen metriin, mutta toistojen jälkeen poni alkoi kuunnella vähän paremmin.

Omalle henkiselle muistilistalle pitää naputella ääniapujen tärkeys. Poninkäppänä ei todellakaan vastaa ohjaan & pohkeeseen niin nopeasti, kuin pitäisi, joten äänellä saan apuja tehostettua siirtymisissä. Kyllä mä muutenkin juttelen ponille paaaaljon, mutta tänään huomasin miten selkeistä ääniavuista oikeasti on paljon hyötyä.

Laukkapätkä numero yksi oli positiivinen yllätys, poni nosti siististi ja meni suorastaan _rauhallisesti_. Siirtyminen raviin ei ollut mitenkään kaunis, mutta ei myöskään ihan sikailua. Toinen laukkapätkä oli vaihteeksi järjetöntä kaahausta jarrut hukassa, vasen laukka on kai ponille vaikeampi tai sitten itse sählsin jotain. Kunhan joskus saan meidät maneesiin asti, on laukka-ravi siirtymistä treenattava. Ja niitä nostoja, jotka eivät aina nekään ole mitenkään kauniita... 

J on kyllä edelleen superhuonossa kunnossa, koska kaksi laukkapätkää hiottivat sen reilusti. Kävelin tallille ja kävin vielä kentällä tekemässä pari käyntivolttia, mutta pohja siellä oli inhottavan muhku. Takaisin tallille ja kamat pois. Karvanlähtöaika alkaa olla nurkan takana, harjaillessa karvatupot vaan lentelivät. Poni tarhaan, boksit siistiksi ja uupunut ratsastelija rämpi junalle.