Aamupäivällä tallilla oli rauhallista, joten onnistuin toteuttamaan suunnitelman irtojuoksutus. Ponille suitset päähän, uudet suojat (olivat muuten sopivat!) jalkaan ja varmuuden vuoksi liina mukaan ja maneesille. Alkuun virittelin ovet kiinni ja kävelytin ponia useamman kierroksen, sitten päästin sen irti. Alkuun J seurasi yhä mukana, kääntyi molempiin suuntiin ja muuta sellaista irtona, olisi joskus kiva kokeilla vähän monipuolisempia maastakäsin-juttuja joskus.
Loppuun vielä pakollinen kamera-angst, tuo laatu on ihan järkyttävää. Pitää ehkä sosialisoida faijan videokamera... Mutta iMovie on kiva, ehkä muokkaustaitoni kehittyvät tästä paremmiksi...
Kun poni lopulta hiffasi, että revittelykin on ihan sallittua, se baanasi varsin tyytyiväisen oloisena pukkilaukkaa ympäri maneesia. Kovin kauaa poni ei jaksanut riehua, ennen kuin se hidasti raviin ja siitä sitten ihme kyllä minun pyynnöstäni käyntiin. Nappasin ponin kiinni ja se tuhisi hengästyneenä, joten suunnattiin ulos kävelemään vielä lopuksi. Harmitti, että en tajunnut napata kypärää mukaan, olisin voinut kävellä lopuksi ilman satulaa selästä käsin, mutta en sitten jaksanut lähteä tallista hakemaan...
Vähän koostetta viimepäivistä ja tee-se-itse -periaatteella kuvattu aivan käsittämättömön huippuhieno video, tuollaisella setillä voitetaan takuulla Oscareita...
Keskiviikko 16.11: Ponin omistaja kaivoi jostakin ponin vanhan kengän sen kadonneen tilalle ja laittoi sen ihan itse paikalleen. Mentiin maneesiin köpöttelemään ja sujui huomattavasti paremmin, kuin ilman kenkää. Ratsastelin ihan perusjuttuja, tilaa oli vähän rajallisesti kun toisella puolella maneesia oli tunti menossa ja toisella puolella sitten meidän lisäksi toinenkin ratsukko. Pyörittiin lähinnä ympyrällä, pätkittäin poni kulki ihan kohtalaisessa tahdissa ja vähän taipuikin, pätkittäin piti tikittää menemään kuin päätön kana ja pukitella matkalla...
Torstai 17.11: Kaverini lähti mukaan tallille. Poni oli yhden sen omistajan tutun kanssa maastokävelyllä ja sainkin valmiiksi lämmitellyn ratsun alleni :D Ilmeiseti niiden käyntimaasto oli mennyt vähän hosumiseksi, kuinka yllättävää... Ratsastelin itse ensin molempiin suuntiin vähän käynti ja ravia, poni oli vähän pinkeä, mutta muuten ihan kohtalainen. Kaveri kiipesi kyytiin ja toiseen suuntaan meno oli ihan kivan oloista, poni vähän jännitti, toiseen suuntaan se sitten esitti parhaat temppunsa peitsauksen ja omien ristilaukkasöhellyksien muodossa... Kävin vielä loppuun itse selässä ravailemassa vähän.
Perjantai 18.11: Vaikka autoni onkin ihan järkyttävä rohjake, helpottaa se kyllä elämää ihan hurjasti. Mitä useampana peräkkäisenä päivänä poni liikkuu, sitä mukavampi se on ratsastaa.
Suuntasin tallille jo aamupäivästä, kiitos koeviikon. Käveltiin alkukäynnit maastossa, sitten mentiin maneesiin. Alkuun poni tuntui vähän jäykältä, joten ravailtiin pitkät sivut reippaasti ja rennosti eteenpäin irroitellen, lyhyillä sivuilla vähän hallitummin. Sitten jäätiin ympyröille pyörimään molempiin suuntiin, muutaman askeleen pätkät olivat ihan kohtalaisia, nakkasin kameran estetolpan nokkaan ja videoin pätkän. Tosin laukannostoyritys meni edelleen päin helvettiä, ja siitähän poni otti iloisesti kierroksia, joten hetkittäin tikitetään menemään päätä viuhtoen, meidän tapauksessa ikävä kyllä aika normaalia...
Ärsyttävää, sillä nyt ulkona on liian liukasta pellolla laukkailuun ja suoralla tiellä tai radalla jarrujen puute pelottaa liikaa, jotta laukkaaminen olisi mahdollista. Maneesi on ponille (tai ratsastajan taidoille ja itsesuojeluvaistolle) liian ahdas ja kenttäkin vähän epäilyttää, joten laukkatyöskentely on jäänyt ihan nollaan... Minä, talvenvihaaja numero yksi, melkein odotan lunta, jotta pääsisi baanailemaan hangessa.
Loppuun käveltiin vielä maastossa ja sitten minun pitikin alkaa suuntaamaan duuniin. Lauantaikin menee töissä ja muissa jutuissa, mutta sunnuntaina palailen poniasioihin.
Okei, nyt jännittää. Ensimmäinen Youtubeen asti päätynyt videoni ikinä ja postaan sen nyt tänne blogiinkin. Hui. Eli rumpusoittoa ja fanfaareja, tässä tämä tekeleeni on:
Videolla on siis lyhyt pätkä tästä ratsastuskerrasta, kun kaverini Linda oli kameran kanssa mukana. Parissa kuukaudessa poni on muuttunut omasta mielestäni paljonkin, pitää katsoa, josko joku raahautuisi lähiviikkoina ottamaan uudempaa videomateriaalia. Ja hei, korostanpa vielä kerran: ensimmäinen ikinä askartelemani video. Eli laadulla tai muokkauksella ei todellakaan juhlita. Musiikki on Kwania, biisistä nimeltään I Wonder.
Tänään olin ratsastamassa taas, vasta myöhempään illalla. Ponilla oli ollut vapaapäiviä ja se oli vaihteeksi pörheänä. Tuulinen ja pimeä sää eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Pari kertaa aasi jopa oli hyppäävinään pystyyn protestiksi, kun ikävä ratsastaja halusi mennä eteenpäin. Normaalisti Jästi uskoo pienen ärjäisyn jälkeen, mutta tällä kertaa kaivattiin enemmänkin kurinpalautusta, ennen kuin se suostui liikkumaan, huoh. Metsätiellä piti kytätä kaikkea mahdollista ja mm. vastaan tulleet koirat olivat aiheuttaa sydänhalvauksen... Typerä poni :D Ravailtiin pätkiä, mutta oli inhottavan liukasta. Paluumatkalla J:llä oli vaihteeksi hurja kiire kotiin eivätkä pikku puolipidätteet menneet yhtään läpi. Tein muutamia pysähdyksiä ja lopulta poni antoi periksi ja käveli kotiin.
