Poninkäppänällä on tällä hetkellä tarhaseurana kiimainen tamma, eli "suuren oriin" elämä tuntuu olevan aika mallillaan. (J siis ruunattiin vasta viime kesänä, eli n. 7 vuotiaana.) Aurinkokin paistaa ja tänään oli mukavan lämmintä, jee jee. Itsekin olin eilisen konsertin takia kohtalaisen euforisessa mielentilassa, joten päivä oli kokonaisuudessaan ihan loistava. Tosin kiitos keikalla hyppimisen, jalat kiljuivat vähän hallelujaa ja enemmänkin olisi voinut nukkua...
J oli jo harjaillessa normaalia rauhallisempi ja jotenkin "hyväntuulinen", jos nyt niin hevosesta voi sanoa. Laittelin sille kamat niskaan ja suuntasin maneesille. Alku oli jännä, toisessa päädyssä oli hevonen (!), joka laukkasi (!!), eli selkeästi pelottavin asia maailmassa. Toisessa päädyssä puolestaan kolisteltiin jotain rojuja, kamalaa sekin. Ja päädyssä oleva estekalusto, voi järkytys. Jästi hyppeli vähän omiaan ja pöhisi ja puhisi, mutta kun kerran päädystä kulkee ura, niin sinne myös mennään ja reippaalla ratsastuksella poni sinne lopulta kummemmin sikailematta meni.
Käynnistä tein voltteja ja volttikahdeksikkoja, vähän hain asetusta, vaihtelevalla menestyksellä. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat kivasti, poni kuunteli apuja hyvin ja pysähtyi käytännössä istunnalla. Ravipätkissä oli alkuun vähän hakemista, taipumisesta ja tasapainosta ei ollut tietoakaan. Kuitenkin, vähän lämmettyään (ja ratsastajan vähän keskityttyä) alkoi ravikin sujua pätkittäin. Tein taas paljon siirtymisiä, J vastasi ihan hyvin ja mm. ravasi suoraan peruutuksesta ja pysähtyi suoraan ravista ilman väliaskelia.
Oli superkiva fiilis ratsastaa, kun oikeasti sujui. Varsinkin käynnissä poni kulki kauniisti niskaansa myödäten ja oikein päin, jalat ja selkä mukana. Ravissa pää nousi ja selkälihakset jäivät matkasta, mutta tempo ja tasapaino säilyivät aiempaa paremmin. J aristaa vieläkin selkäänsä, joten en viitsinyt kiusata ponia laukalla, kun ravikin tuntui epämukavalta sille. (Ja miksi ratsastan selkäkipuisella ponilla: sen lihakset tulevat kipeiksi, koska niitä ei ole. Eivätkä ne kehity, jos poni ei liiku ja työskentele lihaksillaan.)
Loppuun menin käyntipuomeja, joita oli maneesissa vähän sikinsokin yhdessä kohtaa, tein käännöksiä puomilta toiselle ja poni joutui taipumaan ja nostelemaan jalkojaan. Pari kertaa pysäytin puomin jälkeen tai puomin päällä, oli jännä keskittyä jalkojen liikeeseen niin, että sen saa pysäytettyä juuri, kun etujalat ovat puomin yli.
Takaisin tallille ja Arnikaa selkään ja loimet niskaan. J pääsi naisseuraansa tarhailemaan ja itse boksit siivottuani himaan. Ja sori, taas yksi kuvaton postaus... :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti