kuunteluoppilaana ja rungotonta menoa.

Huuuh, voi tulla vähän sekavaa tekstiä, olen niin väsynyt, että pysyn tuskin jaloillani. Rankka, mutta kiva tallipäivä takana. (Ja postauksen kirjoitus jäi illalla kesken, mutta naputtelin sen aamulla loppuun..)

Suuntasin tallille iltapäivästä ja ensin hain Jästin sisälle. Harjailin sen kaikessa rauhassa, ja voi karvanlähtöajan autuutta... Karvaa irtosi julmettu keko tallin käytävälle lojumaan. Poni oli kuitenkin aiempaa kiiltävämpi, jee. Suuntasimme maneesille, siellä oli alkamassa estevalmennus. Vieraita hevosia hyppäämässä, voi kun kiva. Jästi vaatii melko paljon tilaa ja mä itse inhoan ratsastaa, kun on muita kuin tuttuja pyörimässä maneesissa. Ulkona kuitenkin tuuli ja tuiversi, joten päätin jäädä maneesiin. Tekee ihan hyvää ponin hermoillekin tottua vähän uudenlaiseen tilanteeseen.

Omaan ratsastukseen keskittyminen meni vähän muiden hyppäämistä väistellessä, mutta ihan kivasti poni suhtautui toisiin alun pörhistelyn jälkeen. Mikäli joskus menisi itsekin valmennuksiin, tunneille tai vaikka kisojen verryttelyalueelle, on ihan kiva tietää, että poni ei tule saamaan sätkyä, ja vähän itsellekin käsitystä toisten väistelystä jne. Vähän pystyin testailemaan mm. harjoitusravia pitkästä aikaa, oma istunta on kyllä ihan ruosteessa... Valmennettavilla oli tehtävänä pitkä puomisarja, ja silloin kun he eivät menneet sitä, "pujottelin" puomien ympäri käynnissä. Superhyvä tehtävä Jästille, se joutui ihan käynnissäkin keskittymään koipiinsa ja taipumaan kunnolla.

Valmennus kesti tunnin, ja loppua kohden Jästi alkoi kyllästymään muiden väistelyyn ja varovaiseen nököttelyyn. Kun muut alkoivat lähteä, tein muutaman laukannoston kumpaankin suuntaan, mutta poni oli sitä mieltä, että sille riittää ja alkoi sikailemaan omiaan. En jaksanut tapella, ja parin siistin noston jälkeen suunnattiin talliin.

Kaverini oli tullut sillä aikaa tallille ja ylipuhui minut vielä Ellinkin selkään. Tunnustetaan heti alkuun, että "hieman" kammoan Elliä, se on niin herkkä, kuuma ja vaativa ratsastaa, että mulla loppuvat taidot ihan täydellisesti. Nyt se on kuitenkin kantavana, joten heitin itsesuojeluvaiston hyllylle ja uskaltauduin pallomahan selkään. Koska maha vähän rajoittaa satulan laittoa, mutta ilmankaan en Ellin selkään uskaltanut, päädyimme tuikkaamaan sille rungottoman selkään. En ole aiemmin ratsastanut rungottomalla, mutta se oli yllättävän hauskaa :D Kuin olisi nojatuolissa istunut!

Suureksi yllärikseni Elli käppäili ihan rauhallisesti ja pysyin itse keskittymään Saran vinkeillä omaan istuntaani. Oli superhauskaa palloilla maneesissa, kun oltiin siellä keskenämme. Kun Sara oli valmis Minin kanssa, teimme vielä hevosvaihtarit: Sara meni Ellillä pienet ravipätkät ja minä Minillä loppuravit. Minille on opetettu viimeaikoina huuuuimia lisäyksiä ja pakkohan niitä oli testata. Että se osaa venyttää, vau! Ja oli kiva mennä vaihteeksi hevosella, joka ei ole joka kulmassa kaatumassa, vaan pysyy ihan itse omilla jaloillaan.

Mentiin tallille, ja päädyttiin sitten hevosen hoidon jälkeen vielä kerran takaisin maneesille, irtojuoksuttamaan uutta tulokasta, Niittiä. Se oli huvittava, normaalin irtojuoksutussinkoilun ja pukkilaukan sijaan Niitti laukkasi täydellistä kahdeksikkoa, vaihtaen hienosti laukan keskellä. Ihme tapaus. Pitkäksi venähtäneen tallipäivän päätteeksi autoimme vielä iltaruokien jakamisessa ja olin vasta yhdeksän jälkeen kotona, ei tarvinnut paljon lampaita laskea, kun pääsin nukkumaan...

tämä on fiasko.

Ah, raflaavista otsikoista kiitokset Skandinavian Music Groupille, mitenkään aiheeseen liittymättä suosittelen kys. yhtyeeseen tutustumista lämpimästä.

Ja on tuolla otsikolla todellisuuspohjaakin, sillä eilinen päivä oli suurimmaksi osaksi kohtalaisen kamala. Pääsin tallille vasta puoli kuuden aikaan, kun ensin olin kököttänyt tihkusateessa junaa odottamassa ja kävellyt sen parikymmentä minuuttia samasssa sateessa tallille. Siivosin J:n ja sen naapurin Sallyn boksit ja sitten kaveri jo ilmestyikin paikalle.

Ongittiin ponit talliin ja litimärät loimet kuivumaan. Kamat niskaan, minä yllätys yllätys Jästille ja kaveri meni Ellillä. (En muuten vieläkään muista, miten päin J:n suojat menevät, ruskeat vai mustat eteen... Lahopää mikä lahopää) J oli satuloidessa kiltisti paikallaan ja sitten eikun menoksi. Kiipeän aina penkiltä selkään, ja tällä kertaa J tönötti siinäkin kiltisi paikallaan selkäännousun ajan, vaikka sillä on ollut taipumuksia lähteä hiihtelemään itsekseen eteenpäin.

Tarkoitus oli suunnata maneesille, mutta kappas kappas, ratsastuskoulun tunneissa oli jonkinlainen muutos, ja niillä oli koko maneesi käytössä. Ja tästä luonnollisesti oli tiedotettu tosi hyvin... Päädyimme siis kentälle, joka oli varsin ihastuttavaa lumista perunapeltoa. Käveltiin melko kauan, ja sitten vähän ravailin. Epätasaisesta alustasta johtuen ei mennyt mitenkään erityisen mahtavasti, tein muutamia siirtymisiä ja J kipitteli menemään vähän miten sattui. Se keräsi massiiviset tilsat ja tihkusade alkoi käydä hienohelmaratsastajien hermoille, joten muutaman ravikierroksen jälkeen olikin jo loppukäyntien vuoro. J otti taas muutaman askeleen pätkiä paremmalla tuntumalla, jalat alla ja pää alempana.

Tallissa hoidimme ponit vauhdilla ja sitten lähdettiin mukaan katsomaan hevosten omistajan ja Minin estevalmennusta, samalla tavalla kuin pari viikkoa sitten. Valmennus oli edelleen mielenkiintoista katsottaavaa, ainakin erästä pujotteluharjoitusta haluan kokeilla joskus J:llä kotona. Ja hyppäämistä katsellessa tulee itselläkin hirveä into päästä esteille. Ehkä voisin joskus mennä J:llä puomeja ja pikkuesteitä?

maneesinpohjatutkimus.

J:llä oli tänään aamupäivästä käynyt hevoshieroja (ja siinä sivussa jtn muitakin vaihtoehtoishoitoja harjoittava tyyppi tai joku) ja sillä oli vapaapäivä. No, minut tuikattiin sitten E:n selkään. E on lähemmäs parikymppinen tammamamma, tiineenä ja kaikkea muuta kuin rauhallinen kaveri.

(E laitumella viime kesänä)

Päästiin maneesille, ja kappas, siellä oli estetunti meneillään, sähellystä riitti. Ihme, sain E:n pidettyä ihan käynnissä ja melkein rauhallisena. Ilmeisesti mun istunnalleni on todellakin tapahtunut jotain, sillä E:llä en voi ohjista ottaa yhtään kiinni, vaan sain sen istunnalla rauhoitettua.

Meidät ongittiin sitten liinaan ja vähän kevenneltiin ja harjoitusravailtiin molempiin suuntiin, selkä- ja vatsalihakset huutavat armoa. Rauhallisen alun jälkeen E otti vähän kierroksia, ja varsa-masun ympärille vähän hellävaraisemmin kiristetty satula lähti luisumaan. Kyljeltä ei ollut pitkä matka maahan ja untuvatakki pehmensi laskeutumista :D

Satula kyljeltä takaisin selkään ja minä myös, ja vielä muutama kierros liinassa ravailua ja istuntaharjoitusta. Sitten takaisin tallille, kamat pois ja iltaruuat E:lle. Kello taisi olla jotain 9, mutta mitä myöhemmin menee ratsastamaan, sitä paremmin tilaa maneesissa...

kesäkuun lopusta.

Olen ollut kesäkuun kesätöissä tallilla, eli ratsastettuakin on tullut. Kysessä on yksityistalli, ja tallin pitäjän kolmea hevosta ollaan kaverin kanssa saatu liikuttaa.

Maanantai 28.6.:

Aamulla maastoilua D:llä, perus käyntilenkki. Illalla liinassa E:llä. Liinatyöskentely on ihan mahtavaa, suosittelen kaikille joilla on siihen mahdollisuus. Kun toinen huolehtii sunnasta ja vauhdista, pystyy itse keskittymään istuntaan ja omaan asentoon. Ja juoksuttaja pystyy myös keskeltä kommentoimaan hyvin. Mulla on tapana olla liioitellusti ryhdikkäänä, ollaan ristitty mun istunta tinasotilas-tyyliksi. Ristiselän rentouttaminen on mulle ihan älyttömän vaikeaa. Liinassa ilman ohjia & jalustimia pyöriessä on ihan pakko istua oikein ja tasapainokin kehittyy.

Tiistai 29.6.:

Ilman satulaa D:llä, se säpsähti heti alussa jotain ja putosin :D Heppa kiinni ja hain sitten ylpeys ja alaselkä kolahtaneena satulan ja sitten jatkettiin maastoilua.

Keskiviikko 306.:

Käyntitunti D:llä, kaveri neuvoi. On ihan mahtavaa kun on joku, joka osaa ratsastaa kys. hevosella ja kertoa mullekin, mitä siellä selässä pitää tehdä :D Suuria havaintoja ulko-ohjan tuesta ja puolipidätteistä ja lopetellessa virkkuukoukku-D kulki hienosti oikeassa muodossa. Voi sitä onnistumisen iloa, kun heppa kulki todellakin oikein päin.