Viime torstaina joulukuun 1. päivä se päivä sitten vihdoin koitti: Jästille on löytynyt uusi koti. Joensuusta. Eli suomeksi ihan helvetin kaukaa. Meikä oli juuri lähdössä ratsastamaan ja eihän siitä mitään tullut, kunhan vaan vollotin ponin selässä ja lahnailtiin ympäri kenttää. Niin epäreilua ja niin väärin.
Kirsikkana kakun päällä se houkutteleva mahdollisuus, että voisin ottaa ponin itselleni, omaksi. Idea on nyt hyllytetty, mutta pari päivää sitä tuli todella, todella vakavasti harkittua... En nyt taida tähän enää jaksaa avata koko pohdintaketjua, mutta pari itkettyä yötä ja monta viisasta sanaa se vaati... Maailman paras, kiltein, ihanin, kultaisin ja rakkain hevoseläin ansaitsee paremman kodin, kuin köyhä ja kiireinen opiskelija sille voi tarjota. Ja se menee vain ylläpitoon, eli teoriassa on olemassa mahdollisuus hakea mun hevonen kotiin, jos satun esim. voittamaan lotossa, pääsemään yliopistoon ja/tai saamaan paremman duunin.
Perjantaina 2.12: Kaveri lähti mukaan tallille, otti kuvia ja videoita yms. Mentiin maneesissa, poni oli ihan ok, laukattiinkin vähän ja hypättiin pari kertaa pikku ristikkoa. Loppuraveissa sujui taas niitä muutaman askeleen pätkiä oikein päin.
Lauantai 3.12: Menin tallille aamupäivästä ennen töitä, ensin juoksutin, mm. pyöritin laukkaa liinassa. Poni oli jotekin omituisen tönkkö ja könkkä, edellisen päivän reilumpi liikunta ehkä vaikuttaa. Kiipesin ilman satulaa kyytiin ja köpöteltiin käyntiä ja ravia, kerta kerralta tuntuu, että pysyn paremmin kyydissä. Itse asiassa ratsastelu vähän venähti niin, että tämä ajantajuton matkustelija myöhästyi töistäkin, hups... Töissä oli kuitenkin monta tuntia aikaa pohtia poniasiaa, ja illalla vedin sitten pään puhki pohtimisen lisäksi pään täyteen, voi ilmainen skumppa...
Sunnuntai 4.12: Vuosimiljoonan pahin krapula, laahustin tallille vasta illemmalla. Maneesissa oli kamala ruuhka, ainakin 6 heppaa pyöri puolikkaassa maneesissa. Normaalisti junnaan silloin lähinnä paikallani, mutta nykyään J on kehittynyt sen verran, että muiden väistely on paljon sujuvampaa ja omaankin ratsastukseen voi keskittyä.
Ensiksi käynti läpi, poni vähän kyttäili toisen päädyn estetreenejä ja muita hevosia. Ravailtiin, vähän tönkköä pujottelua. Laukannostoja tehotreenissä, tällä kertaa laukka nousi jopa käynnistä. Ei se kovin kaunista tai sujuvaa ollut, mutta muutaman askeleen poni könötti jotakin laukkaa muistuttavaa aina pitkää sivua. Loppuraveissa taas hienoja pätkiä, suunta eteen-alas alkaa vähitellen löytymään.
Poni lähtee perjantaiaamuna, sitä ennen pitää vielä tehdä kaikkea kivaa ja ihanaa. Ilman satulaa menemistä, pikku esteitä, irtojuoksutusta, maastoilua. Ja ponille akuutti porkkanaliannostus. Ja joulupipari. Ja tonttulakki-kuva. Sekä paljon, paljon kuvia ja videoita muistoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti