Ehdin ihme kyllä kahtena päivänä peräkkäin tallille, hurjaa... Lisää vapaa-aikaa, kiitos. Eilen olin ihan rättiväsynyt tallille vihdoin ja viimein päästyäni (koulupäivä, lisäksi kävin katsomassa kaverin uutta ylläpitohevosta jne.) ja ratsastelut menivät lähinnä perseelleen. Kaverikin oli mukana, ja poni esitteli sujuvasti kaikki surkeimmat puolensa, enkä itse enää jaksanut alkaa tappelemaan sen kanssa...
Tänään sujui paremmin, sateesta huolimatta käveltiin alkukäynnit maastossa, sitten kentälle tuuppailemaan. Alkuun käynti oli kamalaa hosumista, mutta lopulta poni rauhoittui. Kohellus jatkui ensimmäiset ravipätkät ja olin jo vähällä antaa periksi ja painella sänkkärille laukkaamaan, mutta sisuunnuin sitten, ja jatkettiin tuuppailua. Niin ratsastajan kuin hevosenkin hermot olivat koetuksella, mutta viimein possupassi-pomppuloikkien sijaan löytyi rauhallinen ravi, jes. Työskenneltiin ravissa molempiin suuntiin tavallista pidempään, vähän siirtymisiä ja paljon ympyröitä. Mun pitäisi vain itse malttaa pysyä tyynenä ja rauhallisena, vaikka poni sikailisikin, niin sekin rauhoittuu... Helpommin sanottu, kuin tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti