Maanantaina testasin tosiaan kaverin vuokraponia ja päädyin kenttään, tänään laahustin tallille selkä jumissa ja muuten vaan ihan koomassa. Ongin ponin mutatarhasta ja harjailin sen nopeasti. Poni oli maanantaina sen verran köppänä ja itseäni laiskotti, joten nappasin ponin liinaan ja suunnattiin maneesille. Jästi oli ihan apina, se ei millään voinut kävellä rauhassa, vaan kohelsi ja sähläsi koko ajan. Sama jatkui maneesissa, kun virittelin ohjia kiinni.
Juoksuttaessa poni oli ihan lahna, se ei meinannut liikkua yhtään eteenpäin, selkä on yhä kipeä ja se on muutenkin ihan jumissa. Laukkuutin sitä vähän molempiin suuntiin, laukkaaminen ympyrällä on ponille tosi vaikeaa, mutta ihan kohtalaisesti se loikki eteenpäin. Laukkaa pitäisi nyt vaan saada enemmän treenattua, joten on ihan hyvä, että se saa ensin ilman ratsastajaa pyöriä laukkaa ympyrällä, sitten vasta selästä käsin.
Lopuksi kiipesin vielä ilman satulaa selkään, oman tasapainon treenaamiseksi ja muuten, se on hurjan kivaa. Poni tallusteli ihan rauhassa, mutta kun yritin ravailla, se lähinnä peitsasi ja oli tosi kökkö. Ärsyttävää ja turhauttavaa, kun en todellakaan tiedä, mitä ponille kannattaisi tehdä. Selkä kipeytyy, jos sitä liikuttaa, toisaalta ponin omistaja on sitä mieltä, että liikunta vaan tekee sille hyvää... Tuntuu vaan aika ikävältä väkisin liikuttaa, jos poni selkeästi ei halua liikkua askeltakaan eteenpäin... Maneesissa junnaaminenkin tympii, mutta ei säkkipimeässä oikein huvita maastoillakaan.
Mentiin takaisin tallille ja olin juuri lähdössä kotiin, kun J:n omistaja ilmestyi paikalle. Se kysyi, josko minua huvittaisi liikkuttaa toinenkin hevonen, Minin, ja suostuin sitten, kun ei mikään kiirekään ollut. Mini on pv, jolla kisataan lähinnä kenttää, sellainen kapea kuikelo, jonka selässä olen käynyt viimeksi varmaan helmikuussa. Maneesissa oli ratsastuskoulun tunnit alkamassa, mutta meille jätettiin toiseen päähän reilu ympyrä tilaa.
Alkuun peloteltiin ponituntilaisia, Mini pukitti ja possuili ja minä kiroilin selässä vähän turhankin suureen ääneen, hups. Junnattiin aika kauan käynnissä, yritin saada Minin jotenkuten tuntumalle, mutta joo, ei se kovinkaan kehuttavaa ollut. Vähitellen käynti alkoi olla hetkittäin siedettävää, sitten ravailtiin. Mini keikkui eteenpäin kuin kameli, askel oli niin pitkä ja kummallinen Jästin tikitykseen verrattuna.
Ravattiin molemmat suunnat, ei todellakaan sujunut yhtään. Käveltiin hetki pitkin ohjin ja olin jo vähällä luovuttaa kokonaan, mutta keräilin sitten ohjat ja jatkoin ravailua. Mini oli rauhoittunut alun possuiluista ja kulki muutaman askeleen pätkiä kohtalaisesti, itse en vaan millään saanut pidettyä tuntumaa tarpeeksi tasaisena.
Vaikka vähän epäilyttikin, halusin kokeilla laukkaamista, joten muutama pomppu harjoitusravia ja epämääräinen nosto. Minin laukka oli joko aivan ihanaa tai aivan kamalaa, paha sanoa. Se oli ISOA ja keinuttavaa, keikuin selässä ihan järkyttyneenä :D Toisaalta se oli myöskin tasapainoista ja rauhallista, oikeaa ratsulaukkaa lv-nelitahtibaanaukseen verrattuna. Tehtiin pari siirtymää ravi-laukka -välillä ja viimeinen laukkapätkä oli huippukiva, laukka pyöri ja Mini vähän rentoutui ja ratsastajakin unohti olla ihan paniikissa. Minin omistaja vaan nauroi, kun palasin tallille ihan pöllämystyneenä, oli aika hurja kokemus mennä pitkästä aikaa kunnollisella hevosella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti