lisää vierailevia tähtiä.

Maanantaina testasin tosiaan kaverin vuokraponia ja päädyin kenttään, tänään laahustin tallille selkä jumissa ja muuten vaan ihan koomassa. Ongin ponin mutatarhasta ja harjailin sen nopeasti. Poni oli maanantaina sen verran köppänä ja itseäni laiskotti, joten nappasin ponin liinaan ja suunnattiin maneesille. Jästi oli ihan apina, se ei millään voinut kävellä rauhassa, vaan kohelsi ja sähläsi koko ajan. Sama jatkui maneesissa, kun virittelin ohjia kiinni.

Juoksuttaessa poni oli ihan lahna, se ei meinannut liikkua yhtään eteenpäin, selkä on yhä kipeä ja se on muutenkin ihan jumissa. Laukkuutin sitä vähän molempiin suuntiin, laukkaaminen ympyrällä on ponille tosi vaikeaa, mutta ihan kohtalaisesti se loikki eteenpäin. Laukkaa pitäisi nyt vaan saada enemmän treenattua, joten on ihan hyvä, että se saa ensin ilman ratsastajaa pyöriä laukkaa ympyrällä, sitten vasta selästä käsin.

Lopuksi kiipesin vielä ilman satulaa selkään, oman tasapainon treenaamiseksi ja muuten, se on hurjan kivaa. Poni tallusteli ihan rauhassa, mutta kun yritin ravailla, se lähinnä peitsasi ja oli tosi kökkö. Ärsyttävää ja turhauttavaa, kun en todellakaan tiedä, mitä ponille kannattaisi tehdä. Selkä kipeytyy, jos sitä liikuttaa, toisaalta ponin omistaja on sitä mieltä, että liikunta vaan tekee sille hyvää... Tuntuu vaan aika ikävältä väkisin liikuttaa, jos poni selkeästi ei halua liikkua askeltakaan eteenpäin... Maneesissa junnaaminenkin tympii, mutta ei säkkipimeässä oikein huvita maastoillakaan.

Mentiin takaisin tallille ja olin juuri lähdössä kotiin, kun J:n omistaja ilmestyi paikalle. Se kysyi, josko minua huvittaisi liikkuttaa toinenkin hevonen, Minin, ja suostuin sitten, kun ei mikään kiirekään ollut. Mini on pv, jolla kisataan lähinnä kenttää, sellainen kapea kuikelo, jonka selässä olen käynyt viimeksi varmaan helmikuussa. Maneesissa oli ratsastuskoulun tunnit alkamassa, mutta meille jätettiin toiseen päähän reilu ympyrä tilaa. 

Alkuun peloteltiin ponituntilaisia, Mini pukitti ja possuili ja minä kiroilin selässä vähän turhankin suureen ääneen, hups. Junnattiin aika kauan käynnissä, yritin saada Minin jotenkuten tuntumalle, mutta joo, ei se kovinkaan kehuttavaa ollut. Vähitellen käynti alkoi olla hetkittäin siedettävää, sitten ravailtiin. Mini keikkui eteenpäin kuin kameli, askel oli niin pitkä ja kummallinen Jästin tikitykseen verrattuna.

Ravattiin molemmat suunnat, ei todellakaan sujunut yhtään. Käveltiin hetki pitkin ohjin ja olin jo vähällä luovuttaa kokonaan, mutta keräilin sitten ohjat ja jatkoin ravailua. Mini oli rauhoittunut alun possuiluista ja kulki muutaman askeleen pätkiä kohtalaisesti, itse en vaan millään saanut pidettyä tuntumaa tarpeeksi tasaisena.

Vaikka vähän epäilyttikin, halusin kokeilla laukkaamista, joten muutama pomppu harjoitusravia ja epämääräinen nosto. Minin laukka oli joko aivan ihanaa tai aivan kamalaa, paha sanoa. Se oli ISOA ja keinuttavaa, keikuin selässä ihan järkyttyneenä :D Toisaalta se oli myöskin tasapainoista ja rauhallista, oikeaa ratsulaukkaa lv-nelitahtibaanaukseen verrattuna. Tehtiin pari siirtymää ravi-laukka -välillä ja viimeinen laukkapätkä oli huippukiva, laukka pyöri ja Mini vähän rentoutui ja ratsastajakin unohti olla ihan paniikissa. Minin omistaja vaan nauroi, kun palasin tallille ihan pöllämystyneenä, oli aika hurja kokemus mennä pitkästä aikaa kunnollisella hevosella.

kuunteluoppilaana ja rungotonta menoa.

Huuuh, voi tulla vähän sekavaa tekstiä, olen niin väsynyt, että pysyn tuskin jaloillani. Rankka, mutta kiva tallipäivä takana. (Ja postauksen kirjoitus jäi illalla kesken, mutta naputtelin sen aamulla loppuun..)

Suuntasin tallille iltapäivästä ja ensin hain Jästin sisälle. Harjailin sen kaikessa rauhassa, ja voi karvanlähtöajan autuutta... Karvaa irtosi julmettu keko tallin käytävälle lojumaan. Poni oli kuitenkin aiempaa kiiltävämpi, jee. Suuntasimme maneesille, siellä oli alkamassa estevalmennus. Vieraita hevosia hyppäämässä, voi kun kiva. Jästi vaatii melko paljon tilaa ja mä itse inhoan ratsastaa, kun on muita kuin tuttuja pyörimässä maneesissa. Ulkona kuitenkin tuuli ja tuiversi, joten päätin jäädä maneesiin. Tekee ihan hyvää ponin hermoillekin tottua vähän uudenlaiseen tilanteeseen.

Omaan ratsastukseen keskittyminen meni vähän muiden hyppäämistä väistellessä, mutta ihan kivasti poni suhtautui toisiin alun pörhistelyn jälkeen. Mikäli joskus menisi itsekin valmennuksiin, tunneille tai vaikka kisojen verryttelyalueelle, on ihan kiva tietää, että poni ei tule saamaan sätkyä, ja vähän itsellekin käsitystä toisten väistelystä jne. Vähän pystyin testailemaan mm. harjoitusravia pitkästä aikaa, oma istunta on kyllä ihan ruosteessa... Valmennettavilla oli tehtävänä pitkä puomisarja, ja silloin kun he eivät menneet sitä, "pujottelin" puomien ympäri käynnissä. Superhyvä tehtävä Jästille, se joutui ihan käynnissäkin keskittymään koipiinsa ja taipumaan kunnolla.

Valmennus kesti tunnin, ja loppua kohden Jästi alkoi kyllästymään muiden väistelyyn ja varovaiseen nököttelyyn. Kun muut alkoivat lähteä, tein muutaman laukannoston kumpaankin suuntaan, mutta poni oli sitä mieltä, että sille riittää ja alkoi sikailemaan omiaan. En jaksanut tapella, ja parin siistin noston jälkeen suunnattiin talliin.

Kaverini oli tullut sillä aikaa tallille ja ylipuhui minut vielä Ellinkin selkään. Tunnustetaan heti alkuun, että "hieman" kammoan Elliä, se on niin herkkä, kuuma ja vaativa ratsastaa, että mulla loppuvat taidot ihan täydellisesti. Nyt se on kuitenkin kantavana, joten heitin itsesuojeluvaiston hyllylle ja uskaltauduin pallomahan selkään. Koska maha vähän rajoittaa satulan laittoa, mutta ilmankaan en Ellin selkään uskaltanut, päädyimme tuikkaamaan sille rungottoman selkään. En ole aiemmin ratsastanut rungottomalla, mutta se oli yllättävän hauskaa :D Kuin olisi nojatuolissa istunut!

Suureksi yllärikseni Elli käppäili ihan rauhallisesti ja pysyin itse keskittymään Saran vinkeillä omaan istuntaani. Oli superhauskaa palloilla maneesissa, kun oltiin siellä keskenämme. Kun Sara oli valmis Minin kanssa, teimme vielä hevosvaihtarit: Sara meni Ellillä pienet ravipätkät ja minä Minillä loppuravit. Minille on opetettu viimeaikoina huuuuimia lisäyksiä ja pakkohan niitä oli testata. Että se osaa venyttää, vau! Ja oli kiva mennä vaihteeksi hevosella, joka ei ole joka kulmassa kaatumassa, vaan pysyy ihan itse omilla jaloillaan.

Mentiin tallille, ja päädyttiin sitten hevosen hoidon jälkeen vielä kerran takaisin maneesille, irtojuoksuttamaan uutta tulokasta, Niittiä. Se oli huvittava, normaalin irtojuoksutussinkoilun ja pukkilaukan sijaan Niitti laukkasi täydellistä kahdeksikkoa, vaihtaen hienosti laukan keskellä. Ihme tapaus. Pitkäksi venähtäneen tallipäivän päätteeksi autoimme vielä iltaruokien jakamisessa ja olin vasta yhdeksän jälkeen kotona, ei tarvinnut paljon lampaita laskea, kun pääsin nukkumaan...

poikkeus kaavaan.

Jouduin tänään vaihteeksi Minin selkään, hui, epänormaalia. Lähdettiin porukalla maastoon, ja yksi Päivi tuli mukaan Jästillä, koska Jästi on hevosista kaikkein maastovarmin. Sara lähti Ellillä, tamma on niin pallo varsamahansa kanssa, että sille ei enää saa satulaa ja kukaan muu kuin Sara (ja Ellin omistaja) ei sen selässä ilman satulaa keiku. Minulle jäi siis Mini pitkästä aikaa.

(Eilistä hiihtoratsastusta, ensimmäiset metrit tallipihasta, minä suksilla. Laiska muokkaaja ei jaksanut poistaa punaisia reunoja...)

Haettiin hevoset sisälle ja kamat niskaan ja hevosletka liikkeelle. Kierrettiin taas junarata-lenkki, sellainen 7 km. Oli ihan kummallista olla Minin selässä, se on Jästiin verrattuna ihan outo. Korkea, kapea ja huojuu ja huitoo vähän joka suuntaan. Alkumatkasta mm. kaksi lasta olivat heppojen mielestä maailman jännittävimmät jutut, samoin koira oli pelottava. Kaikki kolme pönttöpäätä ottivat vuorotellen loikkia milloin mihinkin suuntaan. Mentiin radan ali ja yritettiin ottaa pikkutiellä ravipätkää, mutta Mini kuuli ääniä metsiköstä, ja pyyhälsi Jästistä laukalla ohitse. Onneksi se sitten hidasti Ellin perään, mutta jätettiin pidemmät ravipätkät suosiolla väliin.

En ole mennyt Minillä juuri yhtään ja oli vähän inhottavaa olla maastossa hevosella, joka ei ollut yhtään hallinnassa ja johon ei ollut minkäänlaista luottoa. Pitää varmaan ihan säännöllisesti alkaa köpöttelemään välillä Minilläkin, jotta ei ihan kokonaan unohdu muiden hevosten kuin Jästin ratsastus. Loppumatkasta aloin kuitenkin vähän päästä jyvälle Minin "tempuista" ja kun oivalsin pitää käsiäni vähän normaalia alempana ja avoimemmin, alkoi Mini rentoutua ja kulkea pätkittäin ihan kivaa käyntiä tuntumalla.

Tallin pihassa tehtiin Päivin kanssa vaihtarit, se hoiti Minin talliin ja minä kävin Jästillä pikku lenkin vähän reippaammin. Ravattiin sivutietä, J kulki yllättävän rauhallisesti ja kaahottamatta. Metsätiellä laukattiin, ja se pysyi laukassakin poikkeuksellisen rauhallisena, mitä nyt loppuun piti vähän leikkiä jarrutonta. U-käännös ja ravia ja käyntiä takaisin.

Tallissa juotin ponin ja lämmin vesi kyllä kelpasi. Loimittaessa J luimi ja yritti potkia normaalia happamampana, ja kokeilin painella selästä. Poni oli ihan sitruuna, raukalla taitaa vaihteeksi olla selkä jumissa. Se seisoi pahimmat paukkupakkaset eikä muutenkaan ole mitenkään hyväkuntoinen, joten pari reippaampaa liikutusta peräkkäin ja selkä kipeä. No, nyt sillä on pari vaparia ja pitää sitten keskiviikkona katsoa tilannetta uudelleen.

maastoilua ja junia.

Ah mitä otsikoinnin riemujuhlaa, mutta käytiin tänään kaverin kanssa maastoilemassa junaradan varrella, oli kivaa ja mukavaa. Jästi ja Mini tosin olivat sitä mieltä, että vierestä ohi jyristävät junat olivat maailman pelottavin asia (vaikka talli on lähes radan varrella ja junia menee koko ajan ohi...) ja niiden piti vähän possuilla ja loikkia, mutta suuremmilta sekoiluilta vältyttiin.

Pakkasta tosin oli vähän liikaa edelleenkin, ja jätettiin laukkaamiset väliin, mutta pätkiä ravailtiin ja J tökötti menemään ihan mukavasti, vähän vauhdikkaasti, mutta toisaalta esim. jarrutus sujui eilistä paremmin. Omat varpaat olivat ihan umpijäässä, jos olisi turhaa rahaa, ostaisin muovijalustimet... Menen varmaankin taas huomenna tallille, kirjoittelen sitten lisää, mutta nyt on vähän kiire.

ostostelua ja baanailua.

Aamupäivästä kävin ostamassa ponille vähän uusia harjoja. Sen vanhat ovat todellakin wanhoja ja kohtalaisen räjähtäneitä. Tai sitten ne pitäisi vaan pestä... No, joka tapauksessa mukaan lähti ihan perusjuttuja, eli piiki- ja kumisuka, kaviokoukku ja pehmeä harja. Kuten kuvasta voi päätellä, tumma sininen olisi minun mielestäni paras mahdollinen väri J:lle. Onneksi omistaja on suurin piirtein samaa mieltä, ponin loimetkin ovat pääosin sinisiä jne.

Mentiin tallille vasta illemmalla ja lähdettiin maastoilemaan. Suunnitelmana oli mennä reippaammin, ja etukäteen kaveri varoitteli, että J voisi ottaa Ministä vähän kipinää, sillä niillä on ihan tarkotuksella otettu "laukkakisaa" monesti aiemmin. En ole maailman uhkarohkein ratsastaja, mutta tutulla ja turvallisella ponilla uskaltaa vaikka mitä, joten normaalista poiketen en heittäytynyt ennakko-pelotteluista hysteeriseksi.

Käveltiin ensin n. 400 m pitkä metsätie toiseen päähän, ja tultiin sieltä ravilla takaisin. J oli kovaa vauhtia menossa ja sinkoilemassa joka suuntaan ja puuskutti ihan vaan innostuneisuuttaan. Tien toisessa päädyssä hämmensimme poneja tekemällä U-käännöksen ja suuntaamalla uudestaan samalle pätkälle. Kaveri otti Minillä ravin kautta laukan ja annoin sille reilusti etumatkaa ja turvaväliä.

Heti kun annoin mennä, J pyyhälsi reipasta laukkaa eteenpäin. Alkumatkasta kaveri edessä himmaili tahtia ja vauhti pysyi suunnilleen järkevänä. Sitten kaveri antoi Minin mennä lujempaa, ja minä Jästin. En varmaan ikinä ole laukannut niin lujaa. J otti tosiaan tilanteen kilpailuna ja antoi ihan kaikkensa, ei se normaalisti mene laukkapätkiä ihan noin turbona. Puut vaan vilistivät silmissä, otin harjasta tukea ja menin kevyessä istunnassa. Hyvissä ajoin ennen tien loppua istuin alas ja aloin hidastamaan, ja jarrutusmatkaa kannattikin varata reilusti... Nauroin ääneen satulassa, ihan mielettömän hauskaa päästellä täysiä lumisella tiellä!

Käännyimme kotiin päin ja kävelimme hetken, niin hevoset saivat tasoittaa hengistystään - tai siis, puuskuttava Jästi tasoitti hengitystään, kenttähevos-Minillä ei varmaan ollut siinä vaiheessa edes lämmin... Otettiin toinen laukkapätkä, ja taas mentiin lujaa. Tällä kertaa J alkoi jo väsyä, ei se vielä ole saanut kuntoaan täysin palautettua. Vaikka vauhtia oli, jäimme Minin tahdista ihan nallit kalliolla -tyyliin ja kertaalleen poni jo kompuroikin.

Kävelimme takaisin tallin suuntaan, J nökötti menemään hipsutteluravia eikä millään halunnut ottaa käyntiaskeltakaan. Käytiin vielä kentällä ravailemassa hetki, ettei suoraan laukan jälkeen laiteta heppoja talliin seisomaan. Kaveri teki mutsinsa kanssa iltatallia, ja auttelin sitten hevosten sisälle haussa ja ruokkimisessa. Hevoset jäivät tyytyväisinä syömään iltamössöjään.

tämä on fiasko.

Ah, raflaavista otsikoista kiitokset Skandinavian Music Groupille, mitenkään aiheeseen liittymättä suosittelen kys. yhtyeeseen tutustumista lämpimästä.

Ja on tuolla otsikolla todellisuuspohjaakin, sillä eilinen päivä oli suurimmaksi osaksi kohtalaisen kamala. Pääsin tallille vasta puoli kuuden aikaan, kun ensin olin kököttänyt tihkusateessa junaa odottamassa ja kävellyt sen parikymmentä minuuttia samasssa sateessa tallille. Siivosin J:n ja sen naapurin Sallyn boksit ja sitten kaveri jo ilmestyikin paikalle.

Ongittiin ponit talliin ja litimärät loimet kuivumaan. Kamat niskaan, minä yllätys yllätys Jästille ja kaveri meni Ellillä. (En muuten vieläkään muista, miten päin J:n suojat menevät, ruskeat vai mustat eteen... Lahopää mikä lahopää) J oli satuloidessa kiltisti paikallaan ja sitten eikun menoksi. Kiipeän aina penkiltä selkään, ja tällä kertaa J tönötti siinäkin kiltisi paikallaan selkäännousun ajan, vaikka sillä on ollut taipumuksia lähteä hiihtelemään itsekseen eteenpäin.

Tarkoitus oli suunnata maneesille, mutta kappas kappas, ratsastuskoulun tunneissa oli jonkinlainen muutos, ja niillä oli koko maneesi käytössä. Ja tästä luonnollisesti oli tiedotettu tosi hyvin... Päädyimme siis kentälle, joka oli varsin ihastuttavaa lumista perunapeltoa. Käveltiin melko kauan, ja sitten vähän ravailin. Epätasaisesta alustasta johtuen ei mennyt mitenkään erityisen mahtavasti, tein muutamia siirtymisiä ja J kipitteli menemään vähän miten sattui. Se keräsi massiiviset tilsat ja tihkusade alkoi käydä hienohelmaratsastajien hermoille, joten muutaman ravikierroksen jälkeen olikin jo loppukäyntien vuoro. J otti taas muutaman askeleen pätkiä paremmalla tuntumalla, jalat alla ja pää alempana.

Tallissa hoidimme ponit vauhdilla ja sitten lähdettiin mukaan katsomaan hevosten omistajan ja Minin estevalmennusta, samalla tavalla kuin pari viikkoa sitten. Valmennus oli edelleen mielenkiintoista katsottaavaa, ainakin erästä pujotteluharjoitusta haluan kokeilla joskus J:llä kotona. Ja hyppäämistä katsellessa tulee itselläkin hirveä into päästä esteille. Ehkä voisin joskus mennä J:llä puomeja ja pikkuesteitä?

epätoivoista kaahotusta maneesissa.

Jännä juttu, minun "viralliset" tallipäiväni ovat keskiviikko ja lauantai, mutta jotenkin kummallisesti päädyin sitten tänäänkin ratsastamaan. Neljäs kerta tällä viikolla. Tosin kamalan darran takia meinasin jättää väliin, mutta raikas ulkoilma onneksi auttoikin vuosisadan hedariin.

Arvottiin hetki kaverin kanssa, menenkö Jästillä vai Minillä. J:tä kun pitäisi alkaa sileälläkin työstämään, ja kaverin taidot ovat siinä paremmat. Päädyin kuitenkin J:n kyytiin. Ennen ratsastamaan lähtöä harrastimme tapakasvatusta. Kuten jo aiemmin valitin, poni on karsinassa satuloidessa alkanut sikailemaan, tarjoaa takakaviota ja jyrää jne. Kaverin mutsi piti ponista kiinni ja pienen testailun jälkeen se asettuikin ihan kiltisti satuloitavaksi.

Käytiin alkuun kävelemässä ratsastusrata. Maneesille tullessa J otti oman ravipätkän, ja kaveri sanoi sen testanneen samaa jo perjantaina. Pitää muistaa olla siinä kohtaa erityisen tarkkana. Maneesissa ei alkuun ollut ketään, mutta sitten sinne ilmestyikin useampi ratsukko. Ruuhkassa pujottelin vähän käyntityöskentelyä, hain tuntumaa ja ponin jalkoja alle. Tahmeaa ja vaikeaa, lähinnä omien taitojeni puutteen takia, mutta oli käynnissä hyviäkin hetkiä, ja loppua kohden parani.

Ravi oli alkuun ihan kamalaa, J kipitti ihan omaa tahtiaan ja vastusti pidätteitä pää taivaissa, tarjosi laukkaa ja venkoili. Itsellä on tapana luovuttaa vähän liiankin nopeaan, ja muutama katastrofaalinen kierros molempiin suuntiin riitti ennen käyntiin siirtymistä. Kaveri antoi muutaman vinkin, ja keräilin itseni vielä uuteen yritykseen. Kunnollisella ulko-ohjan tuella poni kulki hieman paremmin ja alkoi vähän taipua. Mutta tahti aiheutti ongelmia, jos yhtään yritti hidastaa, tuloksena oli passia ja tikitystä ja kaikkea muuta, paitsi ravia. Annoin sitten ponin mennä loppuun vielä vapaammin ja reippaammin, vähän venyttää jne.

Lopuksi tehtiin vielä vaihtarit, minä siirryin Minin kyytiin loppuravien ajaksi ja kaveri tuuppasi Jästiä. Tarjosi poni sillekin sikailuvaihdetta, mutta pätkittäin se kulki todella nätistikin. Oli kiva nähdä parin askeleen pätkiä, jolloin poni kantoi itseään ja kulki oikein päin ja rauhallisesti ja tahdikkaasti. On itselle tavoitetta, josko sen joskus saisi kulkemaan niin hyvin ja pidempiäkin pätkiä. Kunhan poni alkaa olemaan paremmassa kunnossa, voisin harkita tunneillekin menemistä, niin saisi vinkkejä vähän molemmille.

maastoilua kesäillassa.

Tiistaina kävin hakemassa kesätyöpalkan, ja samalla käytiin maastoilemassa. Meitä oli minä, kaveri, kaverin äiti + tallinpitäjä, eli isompi porukka. Kesäilta oli viilennyt mukavasti, joten rento käyntimaasto oli aivan täydellinen. Menin M:llä, jolla omistaja kisaa pääasiassa kenttää. Sillä oli etana-päivä, ja hiihtelimme jonon hännillä. Mentiin läheisen junaradan toiselle puolelle parempiin maastoihin. Vähän kauhistelin, mitä M tykkää ohi menevistä junista, mutta se ei onneksi kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Oli yksinkertaisesti tosi kivaa (: