Ah miten viehättävä otsikko taas vaihteeksi, mutta hei, menkööt.
Ehdin tallille vasta seitsämäksi, iltatallin tekijäkin oli jo siellä. Aikataulutuskyky tänne, kiitos. Siivosin boksit vauhdilla ja hain J:n sisään. Vähän meni hutiloinniksi ponin laitto, pikapikaharjaus, suojat, satula, suitset ja ratsuilemaan. Teoriassa poni olisi voinut pitää vapaapäivän, mutta ehdin tallille seuraavan kerran vasta ensi viikonloppuna, joten omien aivojen tuuletuksen kannalta pieni köpöttely oli hyvä juttu.
Ratsastuslenkki oli kuin kliseisimmästä ponikirjasta: kuu ja tähdet loistivat, pakkasta ja lunta ja maailman kivoin poni. Pikkutiellä ravailin pätkän, mutta en sitten pimeässä ja kylmässä mitenkään erityisemmin lähteä revittemään. Käveltiin kotiinpäin ja J alkoi kiirehtiä ja hipsutella nököravia eteenpäin. Juttelin sille rauhoittavasti ja tein puolipidätteitä ja yritin istua mahdollisimman rauhassa jne., mutta kävin silti vielä kentällä pyörimässä muutaman kierroksen rauhallista käyntiä pitkin ohjin, ettei poni opi pahaa tapaa sinkoilla kotiinpäin.
Palattiin tallille, kamat pois ja loimet tilalle. Oli hassua olla ihan yksinään ainoana ihmisenä tallilla iltamyöhään. Vein J:n omaan boksiinsa ja sille ja S:lle iltaruuat. Valot kiinni ja talli lukkoon. Tulee jotenkin tosi vastuuntuntoinen olo, kun saa huolehtia kaikista tuollaisista jutuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti