Olen näköjään ottanut tavaksi avata joka toisen postauksen jonkinlaisella säätiedotteella... Mutta kun voi jumalauta mikä helvetillinen viima tuolla on tänään ollut! Ihme ja kumma VR oli ajoissa, mutta junalta tallille kävellessä ehti kyllä tuuli puhaltaa luut ja ytimet umpijäähän.
Siivoilin J:n ja S:n boksit, tosin taisin kerätä kärryt täyteen jäistä turvetta lannan sijaan... Ulkotallissa on siis vähän viileä tähän aikaan vuodesta. Hain J:n tarhasta, se oli heti ensimmäisestä askeleesta ihan täpinöissään, mutta palautin kaverin maanpinnalle parilla pysäytyksellä.
Harjailin ponin, eikä käytös käytävällä luvannut kovin hyvää: J steppaili ja söi naruja ja sohelsi vähän joka suuntaan, raivostuttavaa. Kaikki vinkit aiheesta "kuinka opettaa hevonen seisomaan hoitotoimenpiteiden kaikki neljä jalkaa maassa" ovat tervetulleita. Satula selkään ja suitset päähän ja menoksi.
Olin sen verran ajoissa (kiitos koeviikko), että pääsin maneesiin. Onneksi näin, sillä jäinen helvetti ei oikein houkutellut maastoilemaan. Maneesissa ei ollut ketään muita. Kävelin alkuun, J viipotti eteenpäin vauhdikkaasti. Alkuun tein käynnissä pysähdyksiä ja peruutuksia, poni oli jännittynyt ja kaikkea muuta kuin avuilla. Peruutuksia en aiemmin ole edes kokeillut ja alkuun poni heitti itsensä lähes poikittain. Muutaman toiston jälkeen sain sen menemään suorempaan, mutta pää nousi peruuttaessa vielä normaaliakin ylemmäs, joten tästä jatketaan.
Alkuun ravailin muutaman kierroksen ihan vain uralla, jotta poni saa itsensä lämpimäksi. Alkuun se köpötti tavallistakin jäykemmin, mutta alkoi sitten vertyä. Tein alkuun paljon siirtymisiä, käynti-ravi, ravi-seis, pysähdys-käynti-ravi ja pari kertaa suoraan peruutus-ravi. Poni oli mukavasti kuulolla siirtymisten suhteen ja kulki varsinkin käynnissä rennommin. Kokeilin pätkiä harjoitusravia: Jästin ravi ei ole mikään erityisen ihana, eikä kyllä erityisen kamalakaan, ja pätkiä keikuin siellä ihan mukavasti. Ensi kerralla voisin keskittyä harjoitusraviin, sillä nyt kun Elli mammalomailee, on minun istuntatreenini jääneet vähemmälle.
Laukkaaminen oli tällä kertaa varsinainen ohjelmanumero, ensimmäinen nosto meni vähän pitkäksi ja poni oli päädyssä lähes nurin, kun tasapaino ei yllätys yllätys riittänytkään laukassa kaahottamiseen. Pari kertaa meni kipittelyraviksi, kun J ennakoi nostoa kulmasta. Muutama parin askeleen pätkä lopuksi oli vähemmän kamala, enkä sitten jaksanut enää tapella. (Teen tätä usein. Joku asia ei suju, minulla menee hermot ja luovutan. Inhottava tapa ja näin jälkiviisaasti voin todeta, että niitä nostoja olisi pitänyt tehdä vielä lisää ja lisää, kunnes olisi sujunut paremmin.)
Ravailin loppuun isoja ympyröitä ja vaikka asetus ja taipuminen olivatkin vähän hukassa, J kulki muutaman asekeleen pätkiä ihan kivasti selkä ja takajalat tosissaan mukana. Olin jo lopettelemassa, kun eräs tallilainen hevosineen saapui maneesiin. Tyyppi asuu samalla suunnalla kuin minä, joten kyydin toivossa jäin niille seuraksi ja J sai superpidennetyt loppukäynnit. Otin jalustimet pois ja ajattelin istuinluitani ja sellaista.
Kävelimme tallille, otin kamat pois, harjailin ponin, loimi niskaan ja piti sille pari porkkanaakin kiitokseksi antaa (: Säätilan ollessa mitä oli, jätin ponin sisälle, koska se oli vähän hionnut eikä viimassa kökätys varmasti senkään mielestä erityisen mahtavaa ole.
(Hah, postaukseni vaan pitenevät ja pitenevät, kun jaarittelen ja jaarittelen vaikka mitä... Hups.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti