Aamupäivästä kävin ostamassa ponille vähän uusia harjoja. Sen vanhat ovat todellakin wanhoja ja kohtalaisen räjähtäneitä. Tai sitten ne pitäisi vaan pestä... No, joka tapauksessa mukaan lähti ihan perusjuttuja, eli piiki- ja kumisuka, kaviokoukku ja pehmeä harja. Kuten kuvasta voi päätellä, tumma sininen olisi minun mielestäni paras mahdollinen väri J:lle. Onneksi omistaja on suurin piirtein samaa mieltä, ponin loimetkin ovat pääosin sinisiä jne.
Mentiin tallille vasta illemmalla ja lähdettiin maastoilemaan. Suunnitelmana oli mennä reippaammin, ja etukäteen kaveri varoitteli, että J voisi ottaa Ministä vähän kipinää, sillä niillä on ihan tarkotuksella otettu "laukkakisaa" monesti aiemmin. En ole maailman uhkarohkein ratsastaja, mutta tutulla ja turvallisella ponilla uskaltaa vaikka mitä, joten normaalista poiketen en heittäytynyt ennakko-pelotteluista hysteeriseksi.
Käveltiin ensin n. 400 m pitkä metsätie toiseen päähän, ja tultiin sieltä ravilla takaisin. J oli kovaa vauhtia menossa ja sinkoilemassa joka suuntaan ja puuskutti ihan vaan innostuneisuuttaan. Tien toisessa päädyssä hämmensimme poneja tekemällä U-käännöksen ja suuntaamalla uudestaan samalle pätkälle. Kaveri otti Minillä ravin kautta laukan ja annoin sille reilusti etumatkaa ja turvaväliä.
Heti kun annoin mennä, J pyyhälsi reipasta laukkaa eteenpäin. Alkumatkasta kaveri edessä himmaili tahtia ja vauhti pysyi suunnilleen järkevänä. Sitten kaveri antoi Minin mennä lujempaa, ja minä Jästin. En varmaan ikinä ole laukannut niin lujaa. J otti tosiaan tilanteen kilpailuna ja antoi ihan kaikkensa, ei se normaalisti mene laukkapätkiä ihan noin turbona. Puut vaan vilistivät silmissä, otin harjasta tukea ja menin kevyessä istunnassa. Hyvissä ajoin ennen tien loppua istuin alas ja aloin hidastamaan, ja jarrutusmatkaa kannattikin varata reilusti... Nauroin ääneen satulassa, ihan mielettömän hauskaa päästellä täysiä lumisella tiellä!
Käännyimme kotiin päin ja kävelimme hetken, niin hevoset saivat tasoittaa hengistystään - tai siis, puuskuttava Jästi tasoitti hengitystään, kenttähevos-Minillä ei varmaan ollut siinä vaiheessa edes lämmin... Otettiin toinen laukkapätkä, ja taas mentiin lujaa. Tällä kertaa J alkoi jo väsyä, ei se vielä ole saanut kuntoaan täysin palautettua. Vaikka vauhtia oli, jäimme Minin tahdista ihan nallit kalliolla -tyyliin ja kertaalleen poni jo kompuroikin.
Kävelimme takaisin tallin suuntaan, J nökötti menemään hipsutteluravia eikä millään halunnut ottaa käyntiaskeltakaan. Käytiin vielä kentällä ravailemassa hetki, ettei suoraan laukan jälkeen laiteta heppoja talliin seisomaan. Kaveri teki mutsinsa kanssa iltatallia, ja auttelin sitten hevosten sisälle haussa ja ruokkimisessa. Hevoset jäivät tyytyväisinä syömään iltamössöjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti