Jännä juttu, minun "viralliset" tallipäiväni ovat keskiviikko ja lauantai, mutta jotenkin kummallisesti päädyin sitten tänäänkin ratsastamaan. Neljäs kerta tällä viikolla. Tosin kamalan darran takia meinasin jättää väliin, mutta raikas ulkoilma onneksi auttoikin vuosisadan hedariin.
Arvottiin hetki kaverin kanssa, menenkö Jästillä vai Minillä. J:tä kun pitäisi alkaa sileälläkin työstämään, ja kaverin taidot ovat siinä paremmat. Päädyin kuitenkin J:n kyytiin. Ennen ratsastamaan lähtöä harrastimme tapakasvatusta. Kuten jo aiemmin valitin, poni on karsinassa satuloidessa alkanut sikailemaan, tarjoaa takakaviota ja jyrää jne. Kaverin mutsi piti ponista kiinni ja pienen testailun jälkeen se asettuikin ihan kiltisti satuloitavaksi.
Käytiin alkuun kävelemässä ratsastusrata. Maneesille tullessa J otti oman ravipätkän, ja kaveri sanoi sen testanneen samaa jo perjantaina. Pitää muistaa olla siinä kohtaa erityisen tarkkana. Maneesissa ei alkuun ollut ketään, mutta sitten sinne ilmestyikin useampi ratsukko. Ruuhkassa pujottelin vähän käyntityöskentelyä, hain tuntumaa ja ponin jalkoja alle. Tahmeaa ja vaikeaa, lähinnä omien taitojeni puutteen takia, mutta oli käynnissä hyviäkin hetkiä, ja loppua kohden parani.
Ravi oli alkuun ihan kamalaa, J kipitti ihan omaa tahtiaan ja vastusti pidätteitä pää taivaissa, tarjosi laukkaa ja venkoili. Itsellä on tapana luovuttaa vähän liiankin nopeaan, ja muutama katastrofaalinen kierros molempiin suuntiin riitti ennen käyntiin siirtymistä. Kaveri antoi muutaman vinkin, ja keräilin itseni vielä uuteen yritykseen. Kunnollisella ulko-ohjan tuella poni kulki hieman paremmin ja alkoi vähän taipua. Mutta tahti aiheutti ongelmia, jos yhtään yritti hidastaa, tuloksena oli passia ja tikitystä ja kaikkea muuta, paitsi ravia. Annoin sitten ponin mennä loppuun vielä vapaammin ja reippaammin, vähän venyttää jne.
Lopuksi tehtiin vielä vaihtarit, minä siirryin Minin kyytiin loppuravien ajaksi ja kaveri tuuppasi Jästiä. Tarjosi poni sillekin sikailuvaihdetta, mutta pätkittäin se kulki todella nätistikin. Oli kiva nähdä parin askeleen pätkiä, jolloin poni kantoi itseään ja kulki oikein päin ja rauhallisesti ja tahdikkaasti. On itselle tavoitetta, josko sen joskus saisi kulkemaan niin hyvin ja pidempiäkin pätkiä. Kunhan poni alkaa olemaan paremmassa kunnossa, voisin harkita tunneillekin menemistä, niin saisi vinkkejä vähän molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti