lisää vierailevia tähtiä.

Maanantaina testasin tosiaan kaverin vuokraponia ja päädyin kenttään, tänään laahustin tallille selkä jumissa ja muuten vaan ihan koomassa. Ongin ponin mutatarhasta ja harjailin sen nopeasti. Poni oli maanantaina sen verran köppänä ja itseäni laiskotti, joten nappasin ponin liinaan ja suunnattiin maneesille. Jästi oli ihan apina, se ei millään voinut kävellä rauhassa, vaan kohelsi ja sähläsi koko ajan. Sama jatkui maneesissa, kun virittelin ohjia kiinni.

Juoksuttaessa poni oli ihan lahna, se ei meinannut liikkua yhtään eteenpäin, selkä on yhä kipeä ja se on muutenkin ihan jumissa. Laukkuutin sitä vähän molempiin suuntiin, laukkaaminen ympyrällä on ponille tosi vaikeaa, mutta ihan kohtalaisesti se loikki eteenpäin. Laukkaa pitäisi nyt vaan saada enemmän treenattua, joten on ihan hyvä, että se saa ensin ilman ratsastajaa pyöriä laukkaa ympyrällä, sitten vasta selästä käsin.

Lopuksi kiipesin vielä ilman satulaa selkään, oman tasapainon treenaamiseksi ja muuten, se on hurjan kivaa. Poni tallusteli ihan rauhassa, mutta kun yritin ravailla, se lähinnä peitsasi ja oli tosi kökkö. Ärsyttävää ja turhauttavaa, kun en todellakaan tiedä, mitä ponille kannattaisi tehdä. Selkä kipeytyy, jos sitä liikuttaa, toisaalta ponin omistaja on sitä mieltä, että liikunta vaan tekee sille hyvää... Tuntuu vaan aika ikävältä väkisin liikuttaa, jos poni selkeästi ei halua liikkua askeltakaan eteenpäin... Maneesissa junnaaminenkin tympii, mutta ei säkkipimeässä oikein huvita maastoillakaan.

Mentiin takaisin tallille ja olin juuri lähdössä kotiin, kun J:n omistaja ilmestyi paikalle. Se kysyi, josko minua huvittaisi liikkuttaa toinenkin hevonen, Minin, ja suostuin sitten, kun ei mikään kiirekään ollut. Mini on pv, jolla kisataan lähinnä kenttää, sellainen kapea kuikelo, jonka selässä olen käynyt viimeksi varmaan helmikuussa. Maneesissa oli ratsastuskoulun tunnit alkamassa, mutta meille jätettiin toiseen päähän reilu ympyrä tilaa. 

Alkuun peloteltiin ponituntilaisia, Mini pukitti ja possuili ja minä kiroilin selässä vähän turhankin suureen ääneen, hups. Junnattiin aika kauan käynnissä, yritin saada Minin jotenkuten tuntumalle, mutta joo, ei se kovinkaan kehuttavaa ollut. Vähitellen käynti alkoi olla hetkittäin siedettävää, sitten ravailtiin. Mini keikkui eteenpäin kuin kameli, askel oli niin pitkä ja kummallinen Jästin tikitykseen verrattuna.

Ravattiin molemmat suunnat, ei todellakaan sujunut yhtään. Käveltiin hetki pitkin ohjin ja olin jo vähällä luovuttaa kokonaan, mutta keräilin sitten ohjat ja jatkoin ravailua. Mini oli rauhoittunut alun possuiluista ja kulki muutaman askeleen pätkiä kohtalaisesti, itse en vaan millään saanut pidettyä tuntumaa tarpeeksi tasaisena.

Vaikka vähän epäilyttikin, halusin kokeilla laukkaamista, joten muutama pomppu harjoitusravia ja epämääräinen nosto. Minin laukka oli joko aivan ihanaa tai aivan kamalaa, paha sanoa. Se oli ISOA ja keinuttavaa, keikuin selässä ihan järkyttyneenä :D Toisaalta se oli myöskin tasapainoista ja rauhallista, oikeaa ratsulaukkaa lv-nelitahtibaanaukseen verrattuna. Tehtiin pari siirtymää ravi-laukka -välillä ja viimeinen laukkapätkä oli huippukiva, laukka pyöri ja Mini vähän rentoutui ja ratsastajakin unohti olla ihan paniikissa. Minin omistaja vaan nauroi, kun palasin tallille ihan pöllämystyneenä, oli aika hurja kokemus mennä pitkästä aikaa kunnollisella hevosella.

en vaan osaa.

Tämä maanantai on potkinut päähän oikein urakalla, vittu mitä paskaa noin niinkuin tiivistettynä. Yhden kokeen yli nukuttuani suuntasin tallille kuraan ja viimaan, ponia tarhasta hakiessani upposin nilkkoja myöten mutaan, ratsastuskengät läpi märät ja täynnä kuraa tietenkin.

Laitoin Jästille kamat ja käveltiin alkuun ulkona, oli kylmää ja tuulista. Maneesissa oli yksi juoksuttaja ja yksi ratsukko, mutta ihan hyvin mahduttiin menemään. Poni oli alkuun melko tahmea, mutta kun toiset laukkasivat ja riekkuivat, alkoi se vähän innostua ja kulki hetkittäin ihan kohtalaisesti. Muut menivät pois ja kun tilaa kerran oli, kokeiltiin pitkästä aikaa laukkaa selästä. Poni oli ihan super, nosti melko kivasti ja laukkasi järjellistä vauhtia. Välillä tuli väärää laukkaa, mutta ottaen huomioon, miten vähän ollaan laukattu maneesissa, olin tyytyväinen ylipäätänsä oikeaan askellajiin. Tästä vaan treenailemaan lisää...

(Joku vanha kuva Hoffesta, lainattu Lindalta.)

Tallilta ajoin suoraan hakemaan kaveriani Lindaa, jonka vuokraponia mun oli tarkoitus kokeilla. Hoffe on oikeasti ihan poni, niin pikkuinen. Se on todella osaava ja todella laiska, eli täysin päinvastainen kuin Jästi. Alkuun käveltiin kentällä ja poni lahnaili eteenpäin, ihan kummallista. Ravi oli ihmeen töpötystä... En todellakaan osannut mennä Hoffella yhtään, tuntuma oli ihan kateissa ja muutenkin, vieras poni tuntui todella, todella oudolta. Ravissa vielä jotenkuten keikuin kyydissä, mutta ensimmäisestä kunnon laukannostosta se pukitti, ja kappas, minähän lensin. Vitutti ja selkään tulee nätti mustelma, hienoa... Oma moka, kun en osannut varautua ja ratsastaa paremmin, mutta ärsyttää ja pahasti. 

Kaveri kävi sitten itse selässä ja poninpallero pistettiin kuriin ja nuhteeseen. Kiipesin itse vielä hetkeksi kävelemään, mutta oli aika tuskaa, selkä otti ihan kunnolla osumaa maanpintaan, joten pelkkä käynti riitti. Vähän tuntui näkyvän taivallaa ylimääräisiäkin tähtiä hetkittäin...

ilman satulaa.

Taas parin päivät jutut samassa, kiirettä pitänyt, mutta ihan kivaa sellaista (: 

Perjantai 25.11: Edellisenä päivänä vapaa ja sitä edellisenä juoksutus irtona, joten toivoin poni olevan parempi. Oli se ehkä ihan vähän, mutta ei siltikään mitenkään "normaali", vaan todella tahmea etenemään. Pyörittiin alkuun maneesissa, pikaisesti käynti ja ravi molemmissa suunnissa melko rennosti läpi, "tehtävinä" mm. isoa kahdeksikkoa ja pitkillä sivuilla isompaa ravia. Ja tehtiin ensimmäisiä oikeasti kunnollisia ravivoltteja, eli tasapaino on todellakin parantunut! Pätkittäin poni oli ok, mutta sitä sai kyllä ratsastaa todella reilusti eteen, ja selkä aristeli yhä, joten ehkä 15 min jälkeen suunnattiin ratsastusradalle. Ravattiin siinäkin pätkiä, poni pysyi todella kivasti käsissä, eikä lähtenyt normaaliin tapaan jyräämään ravuriravia menemään, jee. 

Lauantai 26.11: Menin tallille vasta myöhään illalla, suoraan töistä ja laiskotti ihan pirusti. Nappasin ponin liinaan ja sille vaan viltin selkään. Maneesissa ei ollut ketään muita, joten päädyinkin päästämään sen taas kerran irti. Tällä kertaa poni jaksoi sinkoilla pidempään kuin viimeksi, oli kiva katsella, kun toinen pukitteli menemään, ponilla vaikutti olevan aika kivaa (: Sitten se ravaili nätisti ja antoi ihan kivasti kiinnikin, tuli ihan itse minun luokseni puhisemaan. 

Tällä kertaa nappasin kaukaa viisaana kypärän mukaan ja onnistuin kapuamaan selkään. En ole piiiiitkään aikaan mennyt ilman satulaa, joten oli aika hurjaa :D Keikuin kuitenkin kyydissä joten kuten, ja kunhan vähän tottui, niin se oli todella kivaa. Ravasinkin pikkuisen, maksimissaan kymmenen askeleen pikkupätkiä. J pysyi hienosti tosi rauhallisena ja minä ihme kyllä pysyin selässä. Käveltiin takaisin tallille, ketään muita ei ollutkaan enää siellä, joten laittelin ponin rauhassa talliin. 

Tälläisinä iltoina kun kaikki tuntuu sujuvan, poniin tuntuu olevan hyvä "yhteys" ja pääsee tekemään sen kanssa kaikkea kivaa, tulee niin sellainen olo, että olisi aivan unelmaa, jos poni olisi oma... On niin houkutteleva ajatus, että menisi neuvottelemaan sen omistajan kanssa vähintään ylläpitodiilistä tai jostakin, se toisi varmuutta ponin pysymisestä minun elämässäni... Sinne menisi kaikki rahat ja vapaa-aika, mutta toisaalta, viimeiset kolme vuotta tuo otus on ollut minulle "Se Hevonen", jota piristää huonoa päivää ja jonka kanssa on ihan mielettömän paljon ikimuistoisia hetkiä, se hevonen, joka todella olisi sen arvoinen...

irtojuoksutusta.

Aamupäivällä tallilla oli rauhallista, joten onnistuin toteuttamaan suunnitelman irtojuoksutus. Ponille suitset päähän, uudet suojat (olivat muuten sopivat!) jalkaan ja varmuuden vuoksi liina mukaan ja maneesille. Alkuun virittelin ovet kiinni ja kävelytin ponia useamman kierroksen, sitten päästin sen irti. Alkuun J seurasi yhä mukana, kääntyi molempiin suuntiin ja muuta sellaista irtona, olisi joskus kiva kokeilla vähän monipuolisempia maastakäsin-juttuja joskus.

Loppuun vielä pakollinen kamera-angst, tuo laatu on ihan järkyttävää. Pitää ehkä sosialisoida faijan videokamera... Mutta iMovie on kiva, ehkä muokkaustaitoni kehittyvät tästä paremmiksi...

Kun poni lopulta hiffasi, että revittelykin on ihan sallittua, se baanasi varsin tyytyiväisen oloisena pukkilaukkaa ympäri maneesia. Kovin kauaa poni ei jaksanut riehua, ennen kuin se hidasti raviin ja siitä sitten ihme kyllä minun pyynnöstäni käyntiin. Nappasin ponin kiinni ja se tuhisi hengästyneenä, joten suunnattiin ulos kävelemään vielä lopuksi. Harmitti, että en tajunnut napata kypärää mukaan, olisin voinut kävellä lopuksi ilman satulaa selästä käsin, mutta en sitten jaksanut lähteä tallista hakemaan...

liukastelua ja jumitusta.

Sunnuntai 20.11: Menin tallille vasta illemmalla, ja kaverikin oli pitkästä aikaa siellä. Mentiin yhdessä maneesille, siellä oli tyhjää ja rauhallista. Pyörin ponin kanssa ja kaveri kiljui ohjeita, taas kerran monta hyvää ja aiheellista vinkkiä ja huomiota siitä, miten monella tavalla on mahdollista hevosen selässä tehdä lähes kaikki ihan väärin :D No, ehkä tästä taas vähän viisastuttiin... Loppuun kaveri käv vielä ponin selässä, osaa tuokin ponipallero kulkea hurjan nätisti, kun on osaava kuski selässä.

Maanantai 21.11: Poimin kaverin juna-asemalta kyytiin ja suunnattiin jo alkuillasta tallille. J:n omistajakin lähti meidän mukaamme, ja suunnattiin kolmestaan maneesille. Ilman hokkeja oli pimeässä todella inhottava liukastella pihalla. Maneesissa poni tuntui jäykältä ja todella hitaalta. Tavallisesti ongelmana on liian hurja vauhti, mutta tällä kertaa sitä sai hoputtaa eteenpäin koko ajan. Alkuun ravasin pitkiä sivuja reippaammin eteen, mutta eipä poni siitä paljoa sujuvammaksi muuttunut. Parka taisi jumittua edellispäivän raskaammasta työskentelystä pahemminkin...

Jotakin positiivista, selviydyttiin kahden muun ratsukon kanssa samassa maneesinpuolikkaassa melko sujuvasti, eli ravissa on jonkinlaista kehitystä tapahtunut. Voltit ovat nykyään pienempiä ja ympyrät pyöreämpiä, jees. Ja loppua kohden poni kulki joitakin pätkiä nätissä muodossakin, vaikka olisi siltikin saanut liikkua enemmän eteenpäin.

Tiistai 22.11: Jumitus jatkuu, mentiin alkuun maneesiin, mutta alkuraveissa poni oli todella, todella köpö ja mistään ei tuntunut vaihteeksi tulevan yhtään mitään. Ehkä se olisi siitä eteenpäin potkimisella ja väkisin revittelyllä vetristynyt, mutta ei huvittanut alkaa tappelemaan, kun toinen oli niin jumissa. Suunnattiin maastoon kävelemään, siellä alkoi virtaa löytyä, singer-tikkauksen ja pikku säpsyilyn muodossa... Ei kuitenkaan mitään erityisen järisyttävää hyppelyä, joten kun käynti pysyi rauhallisena, ravattiinkin pätkiä. Pohja oli jäinen ja huono, ja jarrut ovat viime aikoina olleet maastossa vähän hukassa, mutta tällä kertaa poni pysyi ihan nätisti käsissä.

Tallissa J:n omistaja ehdotti, että sen voisi huomenna irtojuoksuttaa päivällä, huippuidea, poni saa irroitella ilman, että ratsastaja pelkää henkensä edestä :D Lisäksi oikean kengittäjän pitäisi torstaina korvata tilapäisesti ponin jalkaan lätkäisty kesäkenkä hokkikengällä. Muutenkin hokkeja pitäisi alkaa virittelemään taas, kun on niin kylmää ja liukasta... Kotimatkalla poikkesin hevostarvikeliikkeessä ja nappasin itselleni uuden kypärän ja J:lle uudet takasuojat, vanhat ovat niin räjähtäneet.

video ja normiratsastelua.

Vähän koostetta viimepäivistä ja tee-se-itse -periaatteella kuvattu aivan käsittämättömön huippuhieno video, tuollaisella setillä voitetaan takuulla Oscareita...

Keskiviikko 16.11: Ponin omistaja kaivoi jostakin ponin vanhan kengän sen kadonneen tilalle ja laittoi sen ihan itse paikalleen. Mentiin maneesiin köpöttelemään ja sujui huomattavasti paremmin, kuin ilman kenkää. Ratsastelin ihan perusjuttuja, tilaa oli vähän rajallisesti kun toisella puolella maneesia oli tunti menossa ja toisella puolella sitten meidän lisäksi toinenkin ratsukko. Pyörittiin lähinnä ympyrällä, pätkittäin poni kulki ihan kohtalaisessa tahdissa ja vähän taipuikin, pätkittäin piti tikittää menemään kuin päätön kana ja pukitella matkalla...

Torstai 17.11: Kaverini lähti mukaan tallille. Poni oli yhden sen omistajan tutun kanssa maastokävelyllä ja sainkin valmiiksi lämmitellyn ratsun alleni :D Ilmeiseti niiden käyntimaasto oli mennyt vähän hosumiseksi, kuinka yllättävää... Ratsastelin itse ensin molempiin suuntiin vähän käynti ja ravia, poni oli vähän pinkeä, mutta muuten ihan kohtalainen. Kaveri kiipesi kyytiin ja toiseen suuntaan meno oli ihan kivan oloista, poni vähän jännitti, toiseen suuntaan se sitten esitti parhaat temppunsa peitsauksen ja omien ristilaukkasöhellyksien muodossa... Kävin vielä loppuun itse selässä ravailemassa vähän.

Perjantai 18.11: Vaikka autoni onkin ihan järkyttävä rohjake, helpottaa se kyllä elämää ihan hurjasti. Mitä useampana peräkkäisenä päivänä poni liikkuu, sitä mukavampi se on ratsastaa.

Suuntasin tallille jo aamupäivästä, kiitos koeviikon. Käveltiin alkukäynnit maastossa, sitten mentiin maneesiin. Alkuun poni tuntui vähän jäykältä, joten ravailtiin pitkät sivut reippaasti ja rennosti eteenpäin irroitellen, lyhyillä sivuilla vähän hallitummin. Sitten jäätiin ympyröille pyörimään molempiin suuntiin, muutaman askeleen pätkät olivat ihan kohtalaisia, nakkasin kameran estetolpan nokkaan ja videoin pätkän. Tosin laukannostoyritys meni edelleen päin helvettiä, ja siitähän poni otti iloisesti kierroksia, joten hetkittäin tikitetään menemään päätä viuhtoen, meidän tapauksessa ikävä kyllä aika normaalia...

Ärsyttävää, sillä nyt ulkona on liian liukasta pellolla laukkailuun ja  suoralla tiellä tai radalla jarrujen puute pelottaa liikaa, jotta laukkaaminen olisi mahdollista. Maneesi on ponille (tai ratsastajan taidoille ja itsesuojeluvaistolle) liian ahdas ja kenttäkin vähän epäilyttää, joten laukkatyöskentely on jäänyt ihan nollaan... Minä, talvenvihaaja numero yksi, melkein odotan lunta, jotta pääsisi baanailemaan hangessa.

Loppuun käveltiin vielä maastossa ja sitten minun pitikin alkaa suuntaamaan duuniin. Lauantaikin menee töissä ja muissa jutuissa, mutta sunnuntaina palailen poniasioihin.

kenkä irti - taas!

Sain eilen auton, sellainen järkyttävän romukasan. Onneksi nyt on pimeää, niin kukaan ei kiinnitä kulkupelin yleiseen karmeuteen huomiota... Mutta, helpottuupahan elämä, kun töihin ei tarvitse sotkea bussilla ja tallille mennessä tapella mutsin kanssa auton lainasta.

Tänään sitten huristelin susirumalla biililläni tallille. Ponilla pohjalla 4 päivän vapaa ja tallissa huomasin yhden kengänkin olevan irti, taas kerran. Vastahan se viime viikolla kengitettiin, ärsyttävää. Varsinkin, kun kaveri on melko hienohelma irtokenkien suhteen, menee ihan epäpuhtaaksi heti, kun kenkä puuttuu. Niin tänäänkin, epämääräisesti kompasteleva poni yhdistettynä viime päivien liikkumattomuuteen ei ollut mikään paras kombo. Ensin käveltiin kentällä, mutta se oli pakkasen takia todella kova, joten mentiin maneesiin. Siellä vähän käyntiä ja ravia, lähinnä ympyrällä. Käynnissä poni kulki kivasti, samoin ravi toiseen suuntaan oli ihan ok, vaikka ei se ilman kenkää täysin normaalilta tuntunutkaan.

Vähän piti taas pukitellakin, ei mitään erityisen radikaalia onneksi. Toisessa kierroksessa ravi oli paljon heikompaa, vasen on muutenkin heikompi kierros ja ilman kenkää se oli aika järkyttävää menoa, mm. peitsasi, mitä poni ei viime aikoina juurikaan ole tehnyt.

Huomenna uudelleen köpöttelemään tai jotakin, kunpa kengän saisi pian paikalleen.