Sorry, ollut vähän hiljaisuutta täällä, kamala kiire mm. koulujuttujen kanssa: wanhojentanssit ja koeviikko aiheuttavat stressiä ja hermojenmenetystä. Nyt kuitenkin myöhäinen paluu keskiviikon tunnelmiin, jolloin viimeksi olin tallilla.
Keskiviikko 26.1.11:
Kiitos iki-ihanan VR:n, odottelin junaa yli puoli tuntia hytisten pakkasessa ja kun lopulta onnistuin pääsemään junaan ja kävelemään tallille, oli jo ihan pimeää. Hieno strategiani singota heti koulun jälkeen tallille edes vähän valoisassa oli totaalistesti failannut. Joka tapauksessa, tallin pitäjä oli paikalla ja esitteli minulle Niitin, uuden hevosensa. Niitti on 5v, tuleva kenttähevonen todennäköisesti. Mukava ja utelias heppa. Vähän kurjaa tosin, kun Niitti saapui Demi lähti siitoskäyttöön muualle...
Kävin hakemassa J:n tarhasta ja harjailin sen kunnolla. J:n mielestä oli ylivoimaisen haastavaa pysyä paikoillaan harjatessa. Varmuuden vuoksi sidoin sen kiinni satuloinnin ajaksi, ja poni pysyi sitten ihan kiltisi paikoillaan. Lähdimme vaihteeksi maastoilemaan, sillä maneesi oli ratsastuskoulun käytössä. Harmi, pitäisi päästä joko paljon aiemmin tai vasta jokus 9 jälkeen ratsastamaan, niin pääsisi maneesille. Olisi ollut kiva jatkaa sileällä tuuppailua sunnuntaisen ei-niin-hyvin sujuneen maneesivierailun jälkeen.
No, pystyy sitä maastossakin. Paremmalla tiellä pidin paremmin tuntumaa ja tein pysähdyksiä yms. Poni oli ihan hyvin kuulolla ja reagoi mukavasti apuihin. Huonommalla tiellä annoin sitten pidemmän ohjan, sillä siisti ravi säkkipimeässä, lumisella ja kapealla ja epätasaisella polulla on mielestäni liikaa vaadittu, ja poni saa sitten enemmän tilaa tasapainottaa itseään. Ravailtiin tietä pitkin, ihan rauhallisesti ja mukavasti. Käännyttiin kotiinpäin ja vauhti alkoi kiihtyä, joten mentiin lyhyempiä ravipätkiä ja väliin käyntiä rauhoittamaan tahtia.
Oikaistiin metsäpolun kautta ratsastusradalle. Ensimmäinen laukkapätkä meni vähän kaahailuksi, hups :D J:llä tosiaan virtaa riittää, ja varmasti sen korvienvälille tekee ihan hyvää päästä vähän irroittelemaan. Lumiset oksat olivat inhottavia, niitä ei pimeässä ja kovassa vauhdissa erottanut, ennen kuin oksa lumineen oli jo naamalla. Lisäksi radalla oli osa kohdista ihan umpihankea. Laukan jälkeen ravailtiin vielä muutama kierros, välissä käyntipätkiä, jotta poni kuuntelisi paremmin ja saisi hengityksen muuttumaan puuskutuksesta normaaliksi - huonokuntoisena hangessa laukkailu voi toki hengästyttää...
Palattiin tallille ja oltiin molemmat umpilumisia. Ponille oli tullut kevyt hiki, laitoin sille loimen ja annoin porkkanat palkinnoksi. Poni käväisi heti piehtaroimassa, joten harjailin pahimmat turpeet kaulalta ja jaloista pois. Kävelin junalle ja hytisin taas puolisen tuntia myöhästynyttä junaa odottamassa, great.
Viikonlopuksi suuntaan landelle, joten tänne palailen vasta ensi viikolla (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti