sadepäivä.

Ehdin ihme kyllä kahtena päivänä peräkkäin tallille, hurjaa... Lisää vapaa-aikaa, kiitos. Eilen olin ihan rättiväsynyt tallille vihdoin ja viimein päästyäni (koulupäivä, lisäksi kävin katsomassa kaverin uutta ylläpitohevosta jne.) ja ratsastelut menivät lähinnä perseelleen. Kaverikin oli mukana, ja poni esitteli sujuvasti kaikki surkeimmat puolensa, enkä itse enää jaksanut alkaa tappelemaan sen kanssa...

Tänään sujui paremmin, sateesta huolimatta käveltiin alkukäynnit maastossa, sitten kentälle tuuppailemaan. Alkuun käynti oli kamalaa hosumista, mutta lopulta poni rauhoittui. Kohellus jatkui ensimmäiset ravipätkät ja olin jo vähällä antaa periksi ja painella sänkkärille laukkaamaan, mutta sisuunnuin sitten, ja jatkettiin tuuppailua. Niin ratsastajan kuin hevosenkin hermot olivat koetuksella, mutta viimein possupassi-pomppuloikkien sijaan löytyi rauhallinen ravi, jes. Työskenneltiin ravissa molempiin suuntiin tavallista pidempään, vähän siirtymisiä ja paljon ympyröitä. Mun pitäisi vain itse malttaa pysyä tyynenä ja rauhallisena, vaikka poni sikailisikin, niin sekin rauhoittuu... Helpommin sanottu, kuin tehty.

maastoutusmisharjoitus.

Ärsyttävää, kun tallille ehtii just ja just kerran viikkoon, kun kaikki aika menee töissä ja yo-kirjoituksiin valmistautuessa. Parin viikon päästä ylppärit ovat kuitenkin ohi, ja silloin pitäisi kiireen helpottaa...

Eilen kävin ratsuilemassa ja Jästi oli ihan poikkeuksellisen superhyvä. Käveltiin alkuun ratsastusrataa pari kierrosta, menin ilman jalustimia ja poni pysyi aika rauhallisena koko ajan. Alkukäyntien jälkeen mentiin maneesiin ja aloin keräillä ohjia ja hakea J:tä kuulolle. Hyvä käynti löytyi nopeasti, tosin välillä piti muistuttaa, että vaikka muodossa onkin hyvä kulkea, ei pään todellakaan kuulu olla rullailtuna liian alas/ryntäisiin.

Ravi ei sujunut ilman jalustimia, en itse istu tarpeeksi rauhassa, jotta muutenkin epätasapainoinen poni pystyisi kulkemaan kunnolla, joten jalustimet alas ja uusi yritys. Jästi yllätti ratsastajan, sillä se oli rauhallinen ja haki varsinkin vasempaan kierrokseen hurjan hienosti muotoa ravissakin, aina pieni pätkä kerrallaan, varsinkin ympyröillä. Ravi oli muutenkin rauhallisempaa kuin yleensä, ja poni tarjosi paljon vähemmän passia jne, hyvä Jästi! Myös oikeaan, eli vaikeampaan suuntaan, tuli muutamia nättejä askelia, tästä on hyvä jatkaa (:

En viitsinyt pyöriä maneesissa kauaa, kun kerran poni toimi hyvin. Ajattelin mennä takapellolle laukkaamaan vielä loppuun. Matkalla tehtiin siirtymisiä, sillä maastossa J osaa aina välillä olla kuuro pienille ja siisteille pidätteille. No, eräs ravista käyntiin siirtyminen ei sitten mennyt ihan suunnitelman mukaan, ja poni onnistui koheltaessaan astumaan vähän tien sivuun kääntyvä polun puolelle ja sateesta märkä ruoho oli tietysti liukas. Lopputuloksena poni kompastuu ihan polvilleen ja minähän mätkähdän alas, eipäs olekaan vähään aikaan tullut lennettyä... Onneksi ei sattunut, poni pysähtyi metrin päähän syömään ja antoi nätisti kiinni. Talutin sitä kuitenkin vähän matkaa, jotta saatiin molemmat itsemme rauhallisiksi.

Kiipesin takaisin selkään ja jatkoin ihan normaalisti, mikä yllätti itsenikin. Olen selkeästi löytänyt jonkinlaista itsevarmuutta ratsastajana, kun en saakaan hermoromahdusta joka kerta, kun kaikki ei menekään suunnitelman mukaan. J tuntui ihan normaalilta kompuroinnista huolimatta, joten mentiin pellolle laukkaamaan. Pätkät molempiin suuntiin, laukkakin sujui tavallista paremmin, eli vauhti ei ollut mielipuolista paahtamista ja jarrutkin löytyivät, lisäksi myös nosto vaikeampaan suuntaan onnistui. Takaisin tallille ja poni boksiin.

(Kuvat ovat yhdestä videonpätkästä viime viikolta, pitää katsoa, josko saisin tällä viikolla kuvaajan raahattua tallille mukaan (: )

paluu.

"Mun" kavioeläimeni palasi vastoin odotuksia kesälomalta kotiin, kuin ihanaa. Se tunne, kun tallin pihaan kaartaessa (mulla on nykyään ajokortti, hui!) näkee tutun hahmon tarhassa ja syöksyy aitaukseen halailemaan ponia, joka kunnon heppakirja-tyyliin tulee höristen sua vastaan, on aika mahtava.

Edellisviikon ratsuilut olivat aika kevyitä, kun Jästiltä puuttui kenkä, mutta eilen päästiin kunnolla menemään. Ensin tuuppailtiin kentällä hetki, kun tunnit eivät vielä olleet ehtineet alkaa. Poni oli käynnissä hurjan hyvä, muoto löytyi nopeammin kuin tavallisesti ja pysyi tasaisempana, pätkittäin myös suoralla uralla, mikä on tähän mennessä ollut vaikeaa. Ravissakin ehdin tehdä muutamia ympyröitä ja aina toisinaan tuli muutama todella hyvä askel, mutta sitten ratsastuskoululaiset valtasivat kentän.

Me lähdettiin maastoon ja mentiin takapellolle, ensin vähän ravailtiin ja sitten kunnon laukkaspurtit. Ponilla oli virtaa ja pitkästä aikaa oli ihana päästä menemään kunnon laukkaviiletystä. Ensimmäisellä pätkällä niin vauhti, kuin jarrutusmatkakin venyivät aika hurjiksi, mutta seuraavat pätkät sujuivat mukavammin. Kotiinpäin olisi ollut hirveä kiire, aina kun yritin antaa pitkiä ohjia, alkoi hipsutteluravi... Mentiin sitten takaisinpäin melko tiukalla tuntumalla, jotta poni malttoi kävellä rauhallisesti... Treeniä tähän asiaan lisää, selkeästi.

Mutta juu, ihanaa kun poni on takaisin ja bloggailut jatkuvat kaiketi normaalisti, miten nyt kiireiltäni ehdin...

kesälaitumelle.

Keskiviikkona kävin ratsuilemassa, kolmas reippaampi liikutuspäivä putkeen, joten poni oli ihan mukavalla päällä. Mentiin isolle pellolle, kun siellä nyt vihdoin saa ratsastaa. Alkuun taas käynnissä taivutteluja ja voltteja mahdollisimman kunnollisesti jalat alla ja muoto ponin ja ratsastajan taidot huomioon ottaen mahdollisimman hyvänä. Vähän meinasi puskea lapa edellä, mutta pohkeella muistuttamalla sekin korjaantui.

Yritin ravailla vähän normaalia enemmän, kun yleensä meidän ravailut menee muutamaan ympyrään, joiden aikana poni venkoaa joka suuntaan ja haluaa laukata ja ratsastaja tappelee aikansa ja antaa sitten ponin laukata, koska onhan kaahaaminen toki kivempaa, kuin tappelu. Keskiviikkona yritin kuitenkin vähän työstää raviakin, vaatia rauhallisempaa tahtia, asetusta ja pidätteiden kuuntelua.

Muutaman hyvän pätkän jälkeen sitten laukattiin. On se vaan mahtava fiilis paahtaa isoa peltoa ihan täysiä ympäriinsä :D Kunhan poni sai pahimman hepulinsa purettua ja malttoi vähän kuunnella, joutui se laukassakin tekemään muutakin, kuin kaahottamaan. Ne hemmetin vasemman laukan nostot, voi se olla vaikeaa. Oikeaa laukkaa kyllä nousi, mutta vasenta ei vahingossakaan. Mutta, lopulta sitten onnistuttiin parissa vasemmassa nostossa niin, että ratsastaja oli hurjan tyytyväinen niin itseensä kuin poniinkin ja kotiinpäin käveli (!!!, siis todellakin käveli, eikä hipsutteluravannut!) varsin tyytyväinen duo. Tallilla huuhtelin hionneen ponin ja syöttelin jonkinaikaa.

Nyt tilanne on sitten sellainen, että J lähti eilen reiluksi kuukaudeksi jollekin tytölle kesähevoseksi ja laitumelle. Sinällään ihan kiva, poni pääsee laitsalle ja ponin omistaja on tyytyväinen järjestelyyn, toisaalta mun kannalta tietenkin kurja, kun ei ole hevosta, jolla ratsastella. Pitää ehkä uskaltautua piitkästä aikaa jonkin muun otuksen kyytiin, tai viettää kesä töissä ja muissa hevosvapaissa aktiviteeteissä, ja palata sitten syksymmällä uudella innolla tallille. Vähän olen miettinyt kesätyörahojen sijoitusta esim. puoli-ylläpitoon, mikäli sellainen J:n omistajalle sattuisi sopimaan, sillä tämä meidän nykyinen diili on pidemmässä juoksussa epäreilu ja epäkätevä... Katsotaan, mutta kivaa kesää kaikille anyway (:

ukkosta ilmassa.

Ulkomaanmatkat ja 18v. synttärit vähän rajoittivat tallilla käymistä, mutta eilen rämmin pitkästä aikaa tontille ponia katsomaan. Kyllä oli kiva fiilis, kun poni iloisesti höristen tuli portille vastaan, oon selkeästi syöttänyt sille tarpeeksi herkkuja ja normimössöjä, kun se muistaa mut :D

Juttelin J:n omistajan kanssa, vähän kurjia uutisia mun kannaltani, sillä poni lähtee todennäköisesti ainakin kuukaudeksi jollekin tytölle kesähevoseksi. Ponin näkökulmasta tietysti ihan jees päästä laitumelle ja omistajan kannalta hyvä saada ylimääräinen turpa pois rehulaareilta, mutta mua tietysti harmittaa. Pitää syksymmällä kesätyörahojen turvin yrittää neuvotella jonkinlaista vuokraus/puoliylläpitodiiliä, niin olisi vähän varmempaa, että poni pysyy jatkossakin maisemissa, sillä sen omistaja tuskin ihan hyvää hyvyyttään mun ratsastusharrastustani haluaa sponssata...

Joka tapauksessa just kun sain ponin valmiiksi ja kiipesin selkään, ilmestyivät vähemmän iloiset ukkospilvet horisonttiin ja alkoi vähän jyristä. Menin sitten tallin takana olevalle pellolle ratsastamaan, olisi ollut lyhyt matka takaisin, jos oikein kunnolla olisi alkanut myrskyämään. Poni oli eilen liikkunut reippaammin ja se oli alkuun suorastaan laiska, ihan kivaa vaihtelua normaaliin katujyrä-vauhtiin.

Käynti sujui kivasti ja poni kulki nätisti, ravissa piti jonkin aikaa työstää, ennen kuin tahti alkoi pysyä tasaisena ja asetus paremmin oikeaan suuntaan. Erityisen kauaa en jaksanut nyhertää ravin kanssa, vaikka ponista kyllä olisi parempaakin irronnut, olin itse laiskalla tuulella ja ukkospilvet lähenivät uhkaavasti. Oikea laukka sujui hurjan hyvin, nosto oli lähes siisti ja laukka melkein rauhallista, hyvä J! Laukassa yritin vähän asettaa ja vaatia vauhtia aina muutamaksi askeleeksi kerrallaan vieläkin hallitummaksi.

Vasen laukka oli vaihteeksi ongelma, J kuumui ja kun yritin kävellä rauhoittaakseni sitä, alkoi typerä possuilu ja steppailu. Muutaman yrityksen jälkeen vasen laukka nousi pätkäksi, kehuin ponia hurjasti ja se riitti. Loppuravitkin olivat ärsyttävää jyräämistä, konsepti rauhallisesti eteen-alas ei ole selkeästi mennyt poniparalle ihan perille...

Tänään olen taas menossa ratsastamaan, ajattelin jatkaa vasemman laukan nostojen treenailua ja käydä sään salliessa isommalla pellolla baanailemassa.

aina ei mene ihan putkeen...

Menin tallille vasta illalla, kun celsiukset olivat pudonneet edes pari astetta. Silti tuli hiki, jo muutaman ensimmäisen ravipätkän aikana radalla... Poni oli pätkittäin ihan jees ja pätkittäin pitit kytätä muurahaispesiä ja radalla vastaan tulevia tuntilaisia jne... Huoh.

Ajattelin mennä pellolle tekemään laukannostoja, mutta siellä oli pari muuta hevosta, joiden sekaan ei huvittanut mennä, kun J ei kuitenkaan ole aina ihan 100% hallinnassa. Käytiin maneesissa ravailemassa, teki ihan hyvää mennä hetki sileällä ja vähän teeskennellä tuuppailevansa vähän täsmällisemminkin, kuin maastossa baanaillessa. Maneesissa kuitenkin alkoi hetken kuluttua paistua hengiltä, joten suuntasimme takaisin pihalle.

Laukkaaminen oli tänään pieni katastrofi, ensimmäisellä kerralla nousi väärä laukka (yritin tarkoituksella nostaa J:n heikompaa, eli vasenta laukkaa) ja ponille meni herne nenään, kun ei saanutkaan heti lähteä. Hetki tapeltiin ja sitten nousi vasen laukkakin, mutta sen jälkeen baanattiin vaihteeksi jarruitta ihan liian pitkä matka, sitten tapeltiin raville ja lopulta edes vähän käyntiä muistuttavaaa askellajiin. J kuumui ihan ihme pallopääksi kun se olisi vain halunnut laukata lisäälisäälisää, ja argh, kyllä ärsytti kun en sitten saanut sitä rauhoittumaan. Halusin joka tapauksessa tehdä vielä pari nostoa niin, että jarrut löytyvät silloin, kun minä haluan. Seuraavat kaksi nostoa menivät paremmin, mutta eivät siirtymiset edelleenkään kauniita olleet tai poni niiden jälkeen mitenkään rento ja rauhallinen...

Siinä vaiheessa poni oli niiin hikinen, että en edes viitsinyt laukata toiseen suuntaan, ravailin vain mahdollisimman rauhallisesti ja kävelin pitkään. Tallissa huuhtelin ponin selästä ja kaulalta ja nakkasin sen vielä hetkeksi tarhaan piehtaroimaan ennen iltatallia.

sateista ja aurinkoista.

Perjantai 27.5.: Menin poikkeuksellisesti perjantainakin tallille ja kuvittelin ehtiväni ratsastella uhkaavista pilvistä huolimatta ihan normaalisti, joten suunnattiin maastoon. Yhden pikku ojan ylittäminen oli vähän hankalaa ja laukkapätkä meni vaihteeksi vähän pitkällä jarrutusmatkalla, mutta muuten poni oli mukava, kuunteli nätisti siirtymisissä ja oli tavallista rauhallisempi. Selkäkin tuntui paremmalta, ei tullut pukkittelua tai muuta porsastelua protestiksi.

Lauantai 28.5: Kun poni oli eilen liikkunut, se käyttäytyi jo hoidettaessakin paljon rauhallisemmin ja mukavammin. Tallilla oli lauantaina kisat, joten autoja, ihmisiä ja hevosia riitti. Käytiin kuitenkin ratsastusradalla kävelemässä muiden seassa, eikä J ollut moksiskaan tavallisesta poikkeavasta hulinasta. Radalla otettiin pieniä ravipätkiä, max. 10 askelta kerrallaan, niin että ponin oli pakko pysyä hereillä ja kuunnella. Välissä sitten käveltiin ja pysähdeltiinkin, kun välillä meinasi käynti mennä kipittelyksi.

Maastossa tapahtuneen alkuverryttelyn jälkeen poni oli niin rauhallisen ja kaikin puolin normaalia paremmin tuntumallaolevan oloinen, että mentiin vielä pellollekin. Tavallisesti pellolla ratsastus päättyy kiitolaukkakierrokseen ympäri peltoa, mutta tällä kertaa poni olikin hurjan nätisti. Ravailtiin ja hain ravissa aavistuksen muodontapaista, muutama hyvä askel aina sinne tänne. Laukkaaminenkin sujui hyvin, vauhti pysyi järkevänä, laukkaympyrä suunnilleen pyöreänä ja vähän pysyi laukkaa myös ratsastamaan, asettamaan jne. Ja perinteisesti vaikeuksia tuottanut vasen laukka nousi tällä kertaa jo toisella yrittämällä oikein, jeeee. Ravailtiin loppuun rennosti eteen-alas ratsastajan loistaessa kuin naantalin kuuluisa aurinko ja vaikutti ponikin ihan iloiselta. Tallissa kamat pois ja vähän aikaa annoin ponin hengailla turpa ojanpielen voikukissa, kun oli mennyt niin hyvin (: