irtojuoksutusta.

Aamupäivällä tallilla oli rauhallista, joten onnistuin toteuttamaan suunnitelman irtojuoksutus. Ponille suitset päähän, uudet suojat (olivat muuten sopivat!) jalkaan ja varmuuden vuoksi liina mukaan ja maneesille. Alkuun virittelin ovet kiinni ja kävelytin ponia useamman kierroksen, sitten päästin sen irti. Alkuun J seurasi yhä mukana, kääntyi molempiin suuntiin ja muuta sellaista irtona, olisi joskus kiva kokeilla vähän monipuolisempia maastakäsin-juttuja joskus.

Loppuun vielä pakollinen kamera-angst, tuo laatu on ihan järkyttävää. Pitää ehkä sosialisoida faijan videokamera... Mutta iMovie on kiva, ehkä muokkaustaitoni kehittyvät tästä paremmiksi...

Kun poni lopulta hiffasi, että revittelykin on ihan sallittua, se baanasi varsin tyytyiväisen oloisena pukkilaukkaa ympäri maneesia. Kovin kauaa poni ei jaksanut riehua, ennen kuin se hidasti raviin ja siitä sitten ihme kyllä minun pyynnöstäni käyntiin. Nappasin ponin kiinni ja se tuhisi hengästyneenä, joten suunnattiin ulos kävelemään vielä lopuksi. Harmitti, että en tajunnut napata kypärää mukaan, olisin voinut kävellä lopuksi ilman satulaa selästä käsin, mutta en sitten jaksanut lähteä tallista hakemaan...

liukastelua ja jumitusta.

Sunnuntai 20.11: Menin tallille vasta illemmalla, ja kaverikin oli pitkästä aikaa siellä. Mentiin yhdessä maneesille, siellä oli tyhjää ja rauhallista. Pyörin ponin kanssa ja kaveri kiljui ohjeita, taas kerran monta hyvää ja aiheellista vinkkiä ja huomiota siitä, miten monella tavalla on mahdollista hevosen selässä tehdä lähes kaikki ihan väärin :D No, ehkä tästä taas vähän viisastuttiin... Loppuun kaveri käv vielä ponin selässä, osaa tuokin ponipallero kulkea hurjan nätisti, kun on osaava kuski selässä.

Maanantai 21.11: Poimin kaverin juna-asemalta kyytiin ja suunnattiin jo alkuillasta tallille. J:n omistajakin lähti meidän mukaamme, ja suunnattiin kolmestaan maneesille. Ilman hokkeja oli pimeässä todella inhottava liukastella pihalla. Maneesissa poni tuntui jäykältä ja todella hitaalta. Tavallisesti ongelmana on liian hurja vauhti, mutta tällä kertaa sitä sai hoputtaa eteenpäin koko ajan. Alkuun ravasin pitkiä sivuja reippaammin eteen, mutta eipä poni siitä paljoa sujuvammaksi muuttunut. Parka taisi jumittua edellispäivän raskaammasta työskentelystä pahemminkin...

Jotakin positiivista, selviydyttiin kahden muun ratsukon kanssa samassa maneesinpuolikkaassa melko sujuvasti, eli ravissa on jonkinlaista kehitystä tapahtunut. Voltit ovat nykyään pienempiä ja ympyrät pyöreämpiä, jees. Ja loppua kohden poni kulki joitakin pätkiä nätissä muodossakin, vaikka olisi siltikin saanut liikkua enemmän eteenpäin.

Tiistai 22.11: Jumitus jatkuu, mentiin alkuun maneesiin, mutta alkuraveissa poni oli todella, todella köpö ja mistään ei tuntunut vaihteeksi tulevan yhtään mitään. Ehkä se olisi siitä eteenpäin potkimisella ja väkisin revittelyllä vetristynyt, mutta ei huvittanut alkaa tappelemaan, kun toinen oli niin jumissa. Suunnattiin maastoon kävelemään, siellä alkoi virtaa löytyä, singer-tikkauksen ja pikku säpsyilyn muodossa... Ei kuitenkaan mitään erityisen järisyttävää hyppelyä, joten kun käynti pysyi rauhallisena, ravattiinkin pätkiä. Pohja oli jäinen ja huono, ja jarrut ovat viime aikoina olleet maastossa vähän hukassa, mutta tällä kertaa poni pysyi ihan nätisti käsissä.

Tallissa J:n omistaja ehdotti, että sen voisi huomenna irtojuoksuttaa päivällä, huippuidea, poni saa irroitella ilman, että ratsastaja pelkää henkensä edestä :D Lisäksi oikean kengittäjän pitäisi torstaina korvata tilapäisesti ponin jalkaan lätkäisty kesäkenkä hokkikengällä. Muutenkin hokkeja pitäisi alkaa virittelemään taas, kun on niin kylmää ja liukasta... Kotimatkalla poikkesin hevostarvikeliikkeessä ja nappasin itselleni uuden kypärän ja J:lle uudet takasuojat, vanhat ovat niin räjähtäneet.

video ja normiratsastelua.

Vähän koostetta viimepäivistä ja tee-se-itse -periaatteella kuvattu aivan käsittämättömön huippuhieno video, tuollaisella setillä voitetaan takuulla Oscareita...

Keskiviikko 16.11: Ponin omistaja kaivoi jostakin ponin vanhan kengän sen kadonneen tilalle ja laittoi sen ihan itse paikalleen. Mentiin maneesiin köpöttelemään ja sujui huomattavasti paremmin, kuin ilman kenkää. Ratsastelin ihan perusjuttuja, tilaa oli vähän rajallisesti kun toisella puolella maneesia oli tunti menossa ja toisella puolella sitten meidän lisäksi toinenkin ratsukko. Pyörittiin lähinnä ympyrällä, pätkittäin poni kulki ihan kohtalaisessa tahdissa ja vähän taipuikin, pätkittäin piti tikittää menemään kuin päätön kana ja pukitella matkalla...

Torstai 17.11: Kaverini lähti mukaan tallille. Poni oli yhden sen omistajan tutun kanssa maastokävelyllä ja sainkin valmiiksi lämmitellyn ratsun alleni :D Ilmeiseti niiden käyntimaasto oli mennyt vähän hosumiseksi, kuinka yllättävää... Ratsastelin itse ensin molempiin suuntiin vähän käynti ja ravia, poni oli vähän pinkeä, mutta muuten ihan kohtalainen. Kaveri kiipesi kyytiin ja toiseen suuntaan meno oli ihan kivan oloista, poni vähän jännitti, toiseen suuntaan se sitten esitti parhaat temppunsa peitsauksen ja omien ristilaukkasöhellyksien muodossa... Kävin vielä loppuun itse selässä ravailemassa vähän.

Perjantai 18.11: Vaikka autoni onkin ihan järkyttävä rohjake, helpottaa se kyllä elämää ihan hurjasti. Mitä useampana peräkkäisenä päivänä poni liikkuu, sitä mukavampi se on ratsastaa.

Suuntasin tallille jo aamupäivästä, kiitos koeviikon. Käveltiin alkukäynnit maastossa, sitten mentiin maneesiin. Alkuun poni tuntui vähän jäykältä, joten ravailtiin pitkät sivut reippaasti ja rennosti eteenpäin irroitellen, lyhyillä sivuilla vähän hallitummin. Sitten jäätiin ympyröille pyörimään molempiin suuntiin, muutaman askeleen pätkät olivat ihan kohtalaisia, nakkasin kameran estetolpan nokkaan ja videoin pätkän. Tosin laukannostoyritys meni edelleen päin helvettiä, ja siitähän poni otti iloisesti kierroksia, joten hetkittäin tikitetään menemään päätä viuhtoen, meidän tapauksessa ikävä kyllä aika normaalia...

Ärsyttävää, sillä nyt ulkona on liian liukasta pellolla laukkailuun ja  suoralla tiellä tai radalla jarrujen puute pelottaa liikaa, jotta laukkaaminen olisi mahdollista. Maneesi on ponille (tai ratsastajan taidoille ja itsesuojeluvaistolle) liian ahdas ja kenttäkin vähän epäilyttää, joten laukkatyöskentely on jäänyt ihan nollaan... Minä, talvenvihaaja numero yksi, melkein odotan lunta, jotta pääsisi baanailemaan hangessa.

Loppuun käveltiin vielä maastossa ja sitten minun pitikin alkaa suuntaamaan duuniin. Lauantaikin menee töissä ja muissa jutuissa, mutta sunnuntaina palailen poniasioihin.

kenkä irti - taas!

Sain eilen auton, sellainen järkyttävän romukasan. Onneksi nyt on pimeää, niin kukaan ei kiinnitä kulkupelin yleiseen karmeuteen huomiota... Mutta, helpottuupahan elämä, kun töihin ei tarvitse sotkea bussilla ja tallille mennessä tapella mutsin kanssa auton lainasta.

Tänään sitten huristelin susirumalla biililläni tallille. Ponilla pohjalla 4 päivän vapaa ja tallissa huomasin yhden kengänkin olevan irti, taas kerran. Vastahan se viime viikolla kengitettiin, ärsyttävää. Varsinkin, kun kaveri on melko hienohelma irtokenkien suhteen, menee ihan epäpuhtaaksi heti, kun kenkä puuttuu. Niin tänäänkin, epämääräisesti kompasteleva poni yhdistettynä viime päivien liikkumattomuuteen ei ollut mikään paras kombo. Ensin käveltiin kentällä, mutta se oli pakkasen takia todella kova, joten mentiin maneesiin. Siellä vähän käyntiä ja ravia, lähinnä ympyrällä. Käynnissä poni kulki kivasti, samoin ravi toiseen suuntaan oli ihan ok, vaikka ei se ilman kenkää täysin normaalilta tuntunutkaan.

Vähän piti taas pukitellakin, ei mitään erityisen radikaalia onneksi. Toisessa kierroksessa ravi oli paljon heikompaa, vasen on muutenkin heikompi kierros ja ilman kenkää se oli aika järkyttävää menoa, mm. peitsasi, mitä poni ei viime aikoina juurikaan ole tehnyt.

Huomenna uudelleen köpöttelemään tai jotakin, kunpa kengän saisi pian paikalleen.

iltalenkillä.

Eilen oli taas kiiretalleilua, joten en mennyt selkään ollenkaan vaan juoksutin ponin. Ottaen huomioon, miten vähän olen juoksuttanut, oli sekin aika hurjaa... :D Aluksi käveltiin vähän matkaa sivutietä, oli kauhea sumu ja säkkipimeää. Oli kiva huomata, että ne kohdat, joissa poni selästä käsin kyttäilee tai jumittaa menivät taluttaen nätisti ohi. Tuli vähän sellainen yli-iso koira iltalenkillä-olo. Mentiin kentälle, taluttelin jonkin aikaa ihn käynnissä, sitten ympyrälle ja ravia. Poni kuunteli aika kivasti, se irroitteli, mutta ei hallitsemattomasti. Pukkeja lensi suuntaan jos toiseen, mutta toisaalta siirtymiset olivat ihan kivoja ja juoksuttajaakin kuunneltiin. Pari suunnanvaihtoa ja välissä käyntitaluttelut. Lopuksi vielä laukkaa, tarkoituksella ponin huonompaan kierrokseen (vasemmalle) enemmän. Tasapainosta ja rauhallisuudesta ei kyllä ollut laukassa tietoakaan, mutta hei, jotain positiivista, se ylipäätänsä laukkasi... Eikä pieni juoksutusymyprä ole varmastikaan helpoin mahdollinen tuollaisella tasapainolla. Ja laukan jälkeen poni malttoi vielä loppuravailla nätisti, joten ihan kiva fiilis jäi.

Keskiviikkona oli paremmin aikaa, hain ponin ja laitoin sen kuntoon ja suunnattiin kentälle. Poni oli saanut irtokengät takaisin ja oli oikeastaan aika mukava. Alkuun sujui kivasti, laukannostosta piti tietenkin kuumua ja sitten harjoiteltiinkin rauhallista käyntiä pitkään ja hartaasti... Ei se kovin kaunista ollut, kun poni juoksee alta ja yrittää laukkaspurtata joka välissä, mutta lopulta poni antoi periksi, ja loppuraveissa meni taas oikein hienosti.

vähän parempaan suuntaan.

Lauantai-fiaskon jälkeen oli vähän huonot fiilikset mennä tallille, varsinkin kun mulla oli vain reilu tunti aikaa, eli yhtään ei ehtinyt jäädä nyhjäämään. Lisäksi ponilta puuttui toinen takakenkä, ei taas vaihteeksi voisi paremmin mennä... Joka tapauksessa ponille kamat niskaan ja suunta kentälle.

Saatiin olla ihan omassa rauhassa, mikä oli ihan hyvä. Alkuun poni vähän kyttäili pimeää, mutta meni rauhoittui sitten melko nopeasti. Puuttuva kenkä sai ponista hieman epäpuhtaan, ja sillä oli muutenkin takaset vähän turvoksissa. Ei varsinaisesti ontunut, mutta ei liike myöskään ihan normaalia ollut.

Ravailin muutamia ympyröitä mahdollisimman paljon, tahti oli pätkittäin ihan okei, mutta varsinkin jyrkemmissä kaarteissa poni ei kyllä ollut tasapainoista liikkumista nähnytkään... Kiireen takia tuuppailut jäivät vähiin, kunhan poni suunnilleen kulki miten halusin, lopettelin.

Huomenna aamulla pitäisi tulla kengittäjä ja illalla tiedossa ainakin pikainen ratsastus, koska kai se on kuitenkin parempi, että poni liikkuu edes vähän kuin että se vaan seisoo...

valitusta lauantailta.

(Olen taas liian kiireinen postaamaan ajallaan, mutta joo...)

Ehdin tosiaan lauantaina käymään tallilla ekaa kertaa yli viikkoon, ja kappas, poni oli siis seissyt viikon, kun sen omistajakin oli ollut kipeänä. Alku oli lupaava: nousin normaalisti selkään, ja poni järjestää tajuttoman rodeon, pukittelee ihan hulluna ja minä ilman jalustimia yritän roikkua mukana. Ihme kyllä pysyin selässä ja sain ponin sen verran paikoilleen, että sain jalustimet takaisin.

Fiksu olisi tullut alas selästä jo tässä vaiheessa, mutta päätin sitten jatkaa normaalisti. Matkalla tallin pihasta ylätallille/maneesille päin piti joka ikistä pensasta ja aitauksissa olevia hevosia kyttäillä, mutta selvittiin maneesin kulmalle ilman katastrofeja. Maneesin luona oli auto parkissa, ja typerä poni kiepsahti 180° ympäri ja yritti lähteä ryöstämään kotiinpäin. Vitutti edelleen, sillä poni oli niin räjähdysherkällä tuulella eikä kuunnellut ratsastajaa yhtään. Kentällä oli porukkaa ja maneesikin varattu, joten suunnattiin maastoon.

Itsesuojeluvaistoni nimessä lähinnä käveltiin pitkään ja mahdollisimman rauhallisesti, mutta eihän siitäkään mitään meinannut tulla, kun kaikkea mahdollista oli säpsyttävä koko ajan. Takapellolla poni rauhoittui hetkeksi ihan kivasti, ratsastin sitä vähän lyhyempänä, taivuttelin yms. Lisäksi annoin ohjat pitkiksi ja yritin ratsastaa painoavuilla, sujui aika kivasti, käännösten lisäksi pysähdyksetkin onnistuivat, mutta kotiinpäin mennessä käynti muuttui steppailuksi ja pysähdykset pikku keulimisiksi ynnä muuta kivaa. Tallinpihassa meni hermot ja hyppäsin alas, poni ei ollut yhtään lapasessa eikä selässä keikkuminen ollut mukavaa tai turvallista nähnytkään.

Yksi tallin hevosenomistajista oli kentällä katselemassa yhden toisen tyypin ratsastusta ja suostui onneksi auttamaan, se juoksutti J:n puolestani ja minä sain keräillä hermojani ja J purkaa energiaansa. (Ja miksi en juoksuttanut sitä itse: kentällä muita hevosia, poni ei yhtään hallinnassa ja olen tosiaan juoksuttanut sen tasan kerran aiemmin itse...)

Juteltiin tämän kaverin kanssa, kuinka epäreilu tilanne on J:n kannalta. Kenelläkään ei ole sille aikaa, kun se ei liiku se on aivan kamala ja vaarallinen, jolloin löytyy vielä vähemmän porukkaa kiipeämään sinne selkään. Kaveri sanoi, että minun ei pitäisi kantaa vastuuta hevosesta, joka ei edes ole omani, mutta en mä oikein muutakaan voi... Poni on mulle ihan käsittämättömän rakas ja tärkeä. Sen omistaja on tosiaan useampaan kertaan todennut ihan faktana, että tuo lähtee heti, kun sille löytyy parempi koti, mikä on toisaalta tällä hetkellä paras vaihtoehto. Mulla ei ole henkisiä eikä taloudellisia valmiuksia ryhtyä hevosenomistajaksi, eikä aika riitä nytkään mitenkään. Silti, pelkkä ajatus siitä, että poni lähtee jonkun vieraan matkaan on ihan hirveä... Kamala pattitilanne.

Juoksutuksen jälkeen kiipesin vielä selkään hetkeksi (ja poni käväisi sitä ennen mun varpaillani, kivakiva...). Poni oli edelleen vähän turhan säpäkkänä menossa, mutta toisaalta pätkät ravissa olivat aika hyviä. Turhautti vaan itseä, että meni niin huonosti, kun ponin porsastelu on ihan liikunnan puutteesta johtuvaa, josta voi syyttää vaan itseään...