lisää miniesteitä.

(Postaus aloitettu lauantai-iltana, ajanpuutteen takia ehdin naputella sen loppuun vasta nyt, eli aikamuodot vähän harittavat.)
Eilen oli aika kiireinen päivä, lähin tallille 9 jälkeen ja olin kotona vasta yöllä yhdeltä... Väliin mahtui mm. leffamaratonia ja työpäivä, mutta ehkä kuitenkin kertoilen tähän blogiin lähinnä ne talleilu-jutut (:

Ponilla oli neljän päivän vapaa, joten odotin katastrofia. Maneesin ovesta pitikin mennä valtavalla loikalla käyntiaskeleen sijaan ja ensimmäiset käyntikierrokset poni kyttäsi kaikkea mahdollista. Tein käynnissä ihan perusjuttuja, voltteja molempiin suuntiin ja pysähdyksiä. Vasen puoli taipui huonommin, joten keskityin siihen enemmän. Sama ravissa, siirtymisiä ja ympyröitä, poni vähän kyttäili maneesin ovea ja toista päätyä.

Toisessa päädyssä oli pieni esterata valmiina ja kun poni tuntui ihan kivalta, päätin hypätä vähän. Ensin pieni pysty yksittäisenä, josta poni innostui vähän liikaakin: raviympyrään lisättiin "hieno" pukkiloikka... Ihme kyllä pysyin kyydissä, tosin vähän aikaa jatkettiinkin sitten ihan käynnissä. Inhottavaa, kun menen itse ihan lukkoon, kun poni alkaa sinkoilla...

Kun rauhallinen ravi taas löytyi, siirryttiin sarjalle, pienenpieni ristikko ja pikkuinen pysty. Poni tuli aika kivasti, tosin esteiden jälkeen piti vähän kiihdytellä. Yritin itse pysyä mahdollisimman chillinä ja jatkaa ravailua, ja oli kiva yllätys, että kunnollinen muoto alkaa ravissakin löytyä. Vaikka sitten kaksi askelta kerrallaan, mutta silti.

Loppukäyntien aikana leikin kameralla. Rättibloggaajana olen hyödyntänyt itselaukaisijaa iät ajat, ja kokeilin samaa hevosen selässä: kamera tolpan päälle. Yllä oleva testikuva vähän tärähti yms, mutta jatkossa voisin kokeilla esim. videointia...

pikkupikkueste.

Tämä viikko on syyslomaa, joten menin tallille heti aamusta. Harjailin ponin huolella ja mm. pesin sen mutaisiksi rastoiksi muuttuneen hännän ja siistin korvakarvoja. Kamat niskaan ja suunnattiin maneesille. Alkuun piti vähän kytätä avointa ovea ja pöhistä joka suuntaan, mutta vähitellen poni rauhoittui kivaksi. Käynti sujui mukavasti ja raviakin pystyi hyvin työstämään.

Maneesin toisessa päädyssä oli puomeja sikin sokin, menin mm. raviympyrällä yksittäistä puomia ja pari kahdeksikkoa niin, että puomilta vaihtuu suunta. Toisella pitkällä sivulla oli kolme puomia, joita ylitettiin käynnissä ja ravissa. Sujui ihan kivasti, alkuun poni laahusti ja kolisteli, mutta paransi kerta kerralta. 

Maneesissa oli pari pikkutyttöä, ja vaikka mieli olisi tehnyt, en kehdannut pyytää niitä häipymään. Jos kerrankin saisin koko maneesin ihan vain itselleni (ei muita ratsukoita yms, mulla on paha tapa stressata toisten mielipiteistä - varsinkin kun minä + Jästi ei todellakaan olla maailman tyylikkäin tiimi...), niin miksi oi miksi pitää klo 10 maanantaiaamuna tulla istumaan maneesin nurkkaan? No, oli niistä tytöistä sen verran hyötyä, että suostuivat pystyttämään ravipuomien jälkeen pienenpienen ristikon.

Ei olla viime kevään jälkeen ylitetty mitään maapuomia kummallisempaa, mutta poni tuli ensin puomit rauhallisessa ravissa ja sitten ristikonkin nätisti. Menin puomit+ristikon muutaman kerran, sitten yritin nostaa laukkaa. Vähän meni kaahotukseksi, mutta taas vaadin rauhallisen käynnin ja ravin nostojen välillä, niin laukkakin nousi pari kertaa nätisti. Kertaalleen poni jatkoi "esteeltä" nätisti oikeassa laukassa, hyvähyvä. Max. kymmenen pikkuhypyn ja muutaman laukannoston jälkeen ravailtiin vielä, poni meinasi hosua joka suuntaan ja muutaman rauhallisen ravipätkän jälkeen mentiin vielä maastoon loppukäynneiksi.

sumussa.

Säätiedoitepalvelusta iltaa, inhoan sumuista ja pimeää säätä yli kaiken, kun autoilu on ihan kamalaa ja hevosta ei meinaa löytää tarhasta... Olin töiden jälkeen ihan väsynyt, mutta huristelin kuitenkin tallille.

Maneesissa oli rauhallista ja aloittelin tavalliseen tapaan ratsastamalla käyntiä läpi. J kulki todella kivasti ja rentoutui melko nopeasti. Aloitin ravailut ensin ihan vaan pitkillä sivuilla, vain yksi (!) porsastelupukki alkuun ja sitten poni olikin rauhallinen ja kiva. Ravin tahti pysyi hyvänä ja poni oli todella kevyt ohjalle, mm. ravi-seis-ravi -siirtymiset onnistuivat hyvin. Ratsastelin ympyröitä ja kiemuroita yms, ja oli mahtava fiilis, kun kerrankin kaikki tuntui onnistuvan todella hyvin.

Hyvästä ravista rohkaistuneena päätin kokeilla laukkaamistakin. Ensimmäinen nosto meni kipittelyksi, seuraava sujui paremmin ja laukattiin tosiaan ihan vaan pitkää sivua suoraan. Vähän poni kuumui, mutta kun maltoin itse pysyä tyynenä ja sitkeästi vaatia kunnollista käyntiä nostojen välissä, selvittiin ilman pahempia hermostumisia. Koska ei olla viime aikoina työstetty laukkaa sileällä oikeastaan yhtään, tein muutaman onnistuneen noston molempiin suuntiin (vasempaan poni tarjosi monesti väärää laukkaa...) ja jatkoin ravissa. Tällä kertaa jopa loppuravit pysyvät rentoina ja rauhallisina, whooo.

Palattiin tallille, loimi niskaan ja poni monella porkkanalla palkittuna boksiin. Pitää katsoa, josko huomennakin ehtisin ratsuilemaan, J on kuitenkin aina paljon parempi useamman päivän peräkkäisen liikutuksen jälkeen...

parempaan päin.

Kengittäjä oli käynyt torstaina ja tänään ehdin itse katsomaan Jästiä. Omistaja kehotti menemään selkään ja kokeilemaan, miltä tuntuu. Ensin piti tietysti kaivaa mutakerroksen alta hevonen esiin, huomasi kyllä, että liikutus on ollut olematonta, kun poni hosui joka suuntaan käytävällä.

Itsesuojeluvaistoni on viime aikoijen putoilun asiosta muistuttanut olemassaolostaan, joten nappasin liinan mukaan tallista. (Tosin jännitettävää riitti juoksuttamisessakin, sillä vaikka ollaan ponin kanssa oltu tekemisissä ainakin 3-4v. ajan, en ole ikinä ennen juoksuttanut sitä, enkä mitään muutakaan hevosta aikoihin :D) Poni pukitteli siihen malliin, että olin kuitenkin ihan tyytyväinen seistessäni maassa, eikä se ihme kyllä onnistunut sotkeutumaan liinaankaan. Jästi pysyi kohtalaisesti ympyrällä ja pahimman hepulinsa purettuaan suostui melko nätisti hidastamaankin. Luulen, että otetaan liinassa pyöriminen jatkossakin ohjelmaan, koska esim. laukkaa voisi olla hyvä opetella paremmaksi myös ilman ratsastajaa ja ponin herkistely ääniavuille/kehonkielelle maasta käsin voisi sekin olla hyödyllistä.

Molempien suuntien jälkeen kiipesin selkään, J ei onneksi ontunut. Tutussa hevosessa huomaa kuitenkin ne pienenpienetkin erot, eikä käynti tuntunut aivan täysin normaalilta, vaan jollain tapaa jännittyneeltä. Sellainen sanoinkuvaamaton tunne selkäytimessä, että vaikka kaikki vaikutti olevan kunnossa, niin jokin tuntui erilaiselta. Jatkoin ratsastamalla ponia läpi ja käynti parani ponin rentoutuessa. 

Otin ravia alkuun muutaman askeleen kerrallaan, kentän pohja oli sateen takia todella liukas, joten tahdoin pitää ponin koko ajan hallinnassa tavanomaisen kaahotuksen sijaan. Ravi sujui rauhallisesti, ehkä vähän huolestuttavankin rauhallisesti. En ole aivan varma, varoiko poni liukasta kenttää vai aristeliko jalkaansa, mutta se eteni todella varovasti hipsutellen... Rauhallisuus helpotti kuitenkin omaa ratsastamistani, kun seuraavan jättipukkiloikan odottamisen sijaan pystyin keskittymään muuhunkin. Siirtymisten lisäksi lähinnä pyörittiin isoa ympyrää ja hain niitä muutaman kunnollisen askeleen pätkiä, sitten loppukäynnit ja pois.

Olen viime aikoina huomannut, että kenttätyöskentelyssä turhantarkan piiperryksen - joka yleensä johtaa siihen, että poni ei tajua mitä pyydän, protestoi ja minä turhaudun - sijaan keskittyminen ihan perusjuttuihin mahdollisimman rennosti ja rauhassa tuntuu hyvältä. En kuitenkaan saa päästää itseäni enkä ponia liian helpolla, vaan esim. laukkaa olisi kyllä treenattava, sillä vaikeiden asioiden välttely tuskin johtaa mihinkään...

vaikeimman kautta.

Sattuneesta syystä vähän jäänyt bloggailu, hups. Ollut hirveästi kaikkea muuta kiirettä, että en ole tallillekaan meinannut ehtiä. Istun kaikki viikonloput töissä, ja arkisin mulla ei kovin usein ole autoa käytettävissä, enkä nyt muuton jälkeen pääse enää junallakaan... (Tai joo, jos 15 min matkaan haluaa käyttää 2 h ja kävellä n. 7 km yhteensä... Ei kiitos!)

Jästi on ollut pätkittäin tooooodella hyvä, ravissa ollaan kehitytty huimasti, mutta toisaalta, olen myöskin putoillut viime aikoina useamman kerran... Poni on alkanut pukittelemaan, todennäköisesti siksi, kun sen liikutus on jäänyt vähemmälle ja ylimääräinen virta purkautuu porsasteluna... Inhottavaa, sillä minä ja surkea tasapainoni emme todellakaan tykkään pukittelusta!

Lisäksi se onnistui viime viikolla hukkaamaan toisen takakengän ja alkoi ontumaan sitä jalkaa pahasti, jalka turposi yms. "kivaa". Omistaja ehti jo pelätä kaviopaisetta, toivottavasti ei... Kengittäjä tulee ensi viikolla, katsotaan sitten...

Eilen kävin ihan vaan moikkaamassa ponia ja harjailin muta-hirviöstä lähes järjellisen hevoseläimen näköisen. Oli mukava ihan vaan rapsutella ja hengailla J:n seurassa. Kaktun ja Futuran innostamana testailin porkkanavenyttelyä, hah. Kunhan ponilla on koipiosasto kuosissa, pitää katsoa vaikuttaako venyttely mihinkään mitenkään - lumevaikutuksetkin kelpaavat :D

sadepäivä.

Ehdin ihme kyllä kahtena päivänä peräkkäin tallille, hurjaa... Lisää vapaa-aikaa, kiitos. Eilen olin ihan rättiväsynyt tallille vihdoin ja viimein päästyäni (koulupäivä, lisäksi kävin katsomassa kaverin uutta ylläpitohevosta jne.) ja ratsastelut menivät lähinnä perseelleen. Kaverikin oli mukana, ja poni esitteli sujuvasti kaikki surkeimmat puolensa, enkä itse enää jaksanut alkaa tappelemaan sen kanssa...

Tänään sujui paremmin, sateesta huolimatta käveltiin alkukäynnit maastossa, sitten kentälle tuuppailemaan. Alkuun käynti oli kamalaa hosumista, mutta lopulta poni rauhoittui. Kohellus jatkui ensimmäiset ravipätkät ja olin jo vähällä antaa periksi ja painella sänkkärille laukkaamaan, mutta sisuunnuin sitten, ja jatkettiin tuuppailua. Niin ratsastajan kuin hevosenkin hermot olivat koetuksella, mutta viimein possupassi-pomppuloikkien sijaan löytyi rauhallinen ravi, jes. Työskenneltiin ravissa molempiin suuntiin tavallista pidempään, vähän siirtymisiä ja paljon ympyröitä. Mun pitäisi vain itse malttaa pysyä tyynenä ja rauhallisena, vaikka poni sikailisikin, niin sekin rauhoittuu... Helpommin sanottu, kuin tehty.

maastoutusmisharjoitus.

Ärsyttävää, kun tallille ehtii just ja just kerran viikkoon, kun kaikki aika menee töissä ja yo-kirjoituksiin valmistautuessa. Parin viikon päästä ylppärit ovat kuitenkin ohi, ja silloin pitäisi kiireen helpottaa...

Eilen kävin ratsuilemassa ja Jästi oli ihan poikkeuksellisen superhyvä. Käveltiin alkuun ratsastusrataa pari kierrosta, menin ilman jalustimia ja poni pysyi aika rauhallisena koko ajan. Alkukäyntien jälkeen mentiin maneesiin ja aloin keräillä ohjia ja hakea J:tä kuulolle. Hyvä käynti löytyi nopeasti, tosin välillä piti muistuttaa, että vaikka muodossa onkin hyvä kulkea, ei pään todellakaan kuulu olla rullailtuna liian alas/ryntäisiin.

Ravi ei sujunut ilman jalustimia, en itse istu tarpeeksi rauhassa, jotta muutenkin epätasapainoinen poni pystyisi kulkemaan kunnolla, joten jalustimet alas ja uusi yritys. Jästi yllätti ratsastajan, sillä se oli rauhallinen ja haki varsinkin vasempaan kierrokseen hurjan hienosti muotoa ravissakin, aina pieni pätkä kerrallaan, varsinkin ympyröillä. Ravi oli muutenkin rauhallisempaa kuin yleensä, ja poni tarjosi paljon vähemmän passia jne, hyvä Jästi! Myös oikeaan, eli vaikeampaan suuntaan, tuli muutamia nättejä askelia, tästä on hyvä jatkaa (:

En viitsinyt pyöriä maneesissa kauaa, kun kerran poni toimi hyvin. Ajattelin mennä takapellolle laukkaamaan vielä loppuun. Matkalla tehtiin siirtymisiä, sillä maastossa J osaa aina välillä olla kuuro pienille ja siisteille pidätteille. No, eräs ravista käyntiin siirtyminen ei sitten mennyt ihan suunnitelman mukaan, ja poni onnistui koheltaessaan astumaan vähän tien sivuun kääntyvä polun puolelle ja sateesta märkä ruoho oli tietysti liukas. Lopputuloksena poni kompastuu ihan polvilleen ja minähän mätkähdän alas, eipäs olekaan vähään aikaan tullut lennettyä... Onneksi ei sattunut, poni pysähtyi metrin päähän syömään ja antoi nätisti kiinni. Talutin sitä kuitenkin vähän matkaa, jotta saatiin molemmat itsemme rauhallisiksi.

Kiipesin takaisin selkään ja jatkoin ihan normaalisti, mikä yllätti itsenikin. Olen selkeästi löytänyt jonkinlaista itsevarmuutta ratsastajana, kun en saakaan hermoromahdusta joka kerta, kun kaikki ei menekään suunnitelman mukaan. J tuntui ihan normaalilta kompuroinnista huolimatta, joten mentiin pellolle laukkaamaan. Pätkät molempiin suuntiin, laukkakin sujui tavallista paremmin, eli vauhti ei ollut mielipuolista paahtamista ja jarrutkin löytyivät, lisäksi myös nosto vaikeampaan suuntaan onnistui. Takaisin tallille ja poni boksiin.

(Kuvat ovat yhdestä videonpätkästä viime viikolta, pitää katsoa, josko saisin tällä viikolla kuvaajan raahattua tallille mukaan (: )