ensimmäinen video ikinä!

Okei, nyt jännittää. Ensimmäinen Youtubeen asti päätynyt videoni ikinä ja postaan sen nyt tänne blogiinkin. Hui. Eli rumpusoittoa ja fanfaareja, tässä tämä tekeleeni on:

Videolla on siis lyhyt pätkä tästä ratsastuskerrasta, kun kaverini Linda oli kameran kanssa mukana. Parissa kuukaudessa poni on muuttunut omasta mielestäni paljonkin, pitää katsoa, josko joku raahautuisi lähiviikkoina ottamaan uudempaa videomateriaalia. Ja hei, korostanpa vielä kerran: ensimmäinen ikinä askartelemani video. Eli laadulla tai muokkauksella ei todellakaan juhlita. Musiikki on Kwania, biisistä nimeltään I Wonder.

Tänään olin ratsastamassa taas, vasta myöhempään illalla. Ponilla oli ollut vapaapäiviä ja se oli vaihteeksi pörheänä. Tuulinen ja pimeä sää eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Pari kertaa aasi jopa oli hyppäävinään pystyyn protestiksi, kun ikävä ratsastaja halusi mennä eteenpäin. Normaalisti Jästi uskoo pienen ärjäisyn jälkeen, mutta tällä kertaa kaivattiin enemmänkin kurinpalautusta, ennen kuin se suostui liikkumaan, huoh. Metsätiellä piti kytätä kaikkea mahdollista ja mm. vastaan tulleet koirat olivat aiheuttaa sydänhalvauksen... Typerä poni :D Ravailtiin pätkiä, mutta oli inhottavan liukasta. Paluumatkalla J:llä oli vaihteeksi hurja kiire kotiin eivätkä pikku puolipidätteet menneet yhtään läpi. Tein muutamia pysähdyksiä ja lopulta poni antoi periksi ja käveli kotiin.

sunnuntain tuuppailut.

Päädyin sitten tänäänkin ratsastamaan. Oli niin supertylsä sunnuntaipäivä, että pistin Jästin omistajalle viestin, josko voisin käydä tänäänkin liikuttamassa ponia, kun ei sillä kukaan muukaan normaalisti ratsasta... Sain luvan ja junailin tallille iltapäivästä. Aamulla siellä oli ollut koulukisat, mutta kukaan "läheinen" tuttu ei osallistunut, joten en mennyt katsomaan.

Hain ponin tarhasta ja laitoin sen kuntoon. Jästi oli ollut edellisen yön ulkona ja oli rauhallinen, suorastaan laiska. Normaalin säheltäjän sijaan rauhallisuus oli kivaa vaihtelua :D Kiipesin selkään ja käveltiin maneesille, mutta siellä oli ovella lippusiima kisojen takia, joten jouduin tulemaan alas, että päästiin maneesiin sisään. Vähän jännäsin itse, miten takaisin selkään kapuaminen onnistuu, koska paikalla pysyminen on J:stä välillä haastavaa ja maneesin nurkkien kyttäily sen uusi lempiharrastus... Poni kuitenkin yllätti positiivisesti ja seisoi kiltisti paikallaan, kun nousin uudestaan kyytiin, hienoa.

Aloitimme käynnissä ihan perusjutuilla, voltteja ja pysähdyksiä. J laahusti normaalia laiskemmin., mutta toisaalta se myöskin keskittyi jalkoihinsa ja asettui kivasti ja pääkin pysyi tasaisemmassa muodossa. Herättelin sitä ravipätkillä pitkillä sivuilla. Tyypilliseen tapaan ravi oli aluksi epätasapainoista huojumista. Se kuitenkin parani ja parani, ja pystyin tekemään jopa ympyröitä. Maneesi on niin kapea, että se on tämän ponin tasapainolla aika jeejee -saavutus, varsinkin, kun se pätkittäin asettuikin nätisti sisällepäin! Toki hetkittäin se tarjosi laukkaa ja vähän kompuroi, mutta ei läheskään niin pahasti, kuin aiemmin.

Kun ravi sujui hyvin, poni oli rauhallinen ja maneesissa oli tyhjää, päätin vaihteeksi kokeilla laukaakin. Muutama ensimmäinen nosto meni kipitysraviksi... Vaihdoin suuntaa, kun tajusin toisen suunnan olevan J:lle helpompi. Siihen suuntaan laukka nousi nätisti. 85 metrin pitkällä sivulla oli aikaa saada laukka rullaamaan ja siirtyminen ravin nätisti ja se sujuikin hyvin. Poni laukkasi niiin hienosti, kehuin sitä superpaljon ja olin itse ihan Naantalin aurinkona. Osaa se ravurinkäppänäkin tehdä siistejä nostoja ja laukata kivasti :D

Toiseenkin suuntaan laukka nousi nyt helpommin ja sujui sitten ihan jees. Kertaalleen nousi ristilaukka, mutta muuten J nosti oikean ja oli toiseenkin suuntaan ihan kiva. Loppuravit olivat vähän kaahausta, J olisi vaan halunnut laukata lisää ja lisää... Käveltiin tallille ja poni vielä hetkeksi tarhaan.

että sellanen welsh-poni?

Argh, mikä on vaihteeksi vuodenaikojen suunnittelijalla mennyt pieleen? Maaliskuussa ei kuulu pyryttää lunta, piste. Tallilla oli tänään estekisat, joten jouduin maastoilemaan, ja kyllä ärsytti. Pienen hetken mietin, josko jättäisin ratsastuksen kokonaan väliin tai kävisin vaikka maasta käsin taluttelemassa.

Hain kuitenkin ponin sisälle ja aloin harjailemaan sitä. Yksi hevosenomistaja esitteli tallissa paikkoja ja kaverilleen, ja Jästin kohdalla pyysi häntä arvaamaan sen rodun. Veikkaus oli, että welsh -poni.... Joo ei, ihan lv tämä on, hih. Vähän epätyypillisen näköinen lv vaan.

Jästi käyttäytyi vaihteeksi hyvin, pysyi paikallaan jopa satuloidessa ja sellaista. Kiipesin kyytiin ja tarvottiin lumisateessa. Maneesin nurkalla J pomppi vähän omiaan, olihan kisapaikka toki vieraita hevosia ja autoja, voi kuinka pelottavaa... Ei pikku possuilut muuten mitään, mutta poikittain jäisellä tiellä auton eteen pomppiminen ei oikein ratsastajaa innostanut.

Poni sai jalkansa ojennukseen ja liikesuunnan eteenpäin ja päästiin pelottavasta kohdasta ohi. Vähän se silti kyttäili puskia, typerä otus. Jäinen ja liukas tie oli todella inhottava alusta, poni luisteli käynnissäkin edestakaisin. Päästiin pikkutielle, jossa puut suojasivat lumisateelta ja alsuta oli pitävämpi. Ravailtiin ja vaihteeksi siirtymisiä ja pysähdyksiä.

Kierrettiin pelto käynnissä, ja takaisinpäin laukkapätkä. Pelto oli todella huono ja upottava, mutta tiellä oli helpompi laukata. J pääsi purkamaan energiaansa ja ratsastajallakin oli ihan kivaa kun kaahattiin menemään. Tosin laukan jälkeen Jästi olisi mielellään sinkoillut vielä vaan lisää ja käynti oli ylivoimaista. Pysähdykset noin kolmen askeleen välein saivat kuitenkin ponin kuulolle ja palasimme tallille rauhallista käyntiä. Vau, edistystä :D

Katselin hetken kisoja, yksi tyttö kaatui poninsa kanssa ja ratsastajan jalka jäi alle. Auts, ambulanssireissu siitä ilmeisesti tuli, pahan näköistä. Päivän puunkoputus sille, että en ole onnistunut kovinkaan pahasti itseäni hevostellessa telomaan, onneksi.

kenttätoimintaa.

Huuh, olen ihan naatti... Mutta yritänpä nyt kuitenkin naputella jotain.

Olin vaihteeksi ajoissa tallilla, tosin odottelin kaveria ja siivoilin bokseja yms oheistoimintaa, eli eipä siitä paljoa iloa ollut esim. maneesin suhteen. Anyway seurattiin mm. satulansovitusta muutamalle tallin asukille, mielenkiintoista.

Kun sovittaja häipyi, haettiin hepat sisään ja laiteltiin ne rauhassa kuntoon. J:llä oli kai ollut vaihteeksi viikon loma, tai ainakin useampi vapaapäivä... Ei hyvä, mutta en vain mitenkään pystynyt viikonloppuna repeämään vielä tallillekin. Ponilla oli siis virtaa ja se sähelsi omiaan. Lähdettiin liikkeelle ja käytiin maneesilla katsomassa, josko toiseen päähän sopisi ratsastamaan tunneista huolimatta.

Käveltiin pari ympyrää, J mm. keuli ja sikaili.  Pitäisi todellakin käydä useammin maneesissa, sillä ei J maastossa mitään kyttäile, mutta maneesin nurkissa kyllä näkyy mörköjä... Joka tapauksessa, tuntilaiset häätivät meidät pihalle ja päädyimme kentälle pyörimään. Alkuun J kyttäili vähän kentälläkin, mutta rauhoittui sitten. Mm. pysähdyksissä se malttoi hyvin seista paikallaan pidempiäkin aikoja.

Käyntijuttujen jälkeen ravailin uraa pitkin, kentälle muodostunut ura on melko epäsäännöllinen ja J teki sen tasapainoon ja huonoon alustaan nähden yllättävän siistejä kulmia. Ravasin muutenkin paria viime kertaa enemmän, ja pätkittäin poni kulki ihan kivasti. Mentiin jopa pari keskiympyrää, kun tilaa oli ihan mukavasti. Vähän J meinasi kaatua sisälle päin, mutta huomattavasti vähemmän, kuin ahtaassa maneesissa ja se jopa asettui hieman.

Eipä varmaan erikoisempaa, loppukäynnit ja pois.

tuulinen päivä.

Olen vaihteeksi ihan jäljessä kirjoitteluista, mutta keskiviikkona kävin viimeksi ratsuilemassa.

Ehdin ajoissa tallille, joten poni tarhasta sisään ja vauhdilla kuntoon, jotta pääsen maneesiin ennen tunteja. Käytöksessä käytävällä oli vaihteeksi parantamisen varaa, J kuopi ja liikkui ympäriinsä, rasittavaa. Maneesille mennessä oli vaihteeksi jännää, kun tuuli riepotteli pyöröpaaleista irronneita jättimäisiä muovisuikaleita. Jästillä on tosi harvoin tapana kyttäillä mitään pahasti, joten uskon, että se oikeasti säikkyi tuulessa kahisevaa muovia, eikä vain sikaillut.

Alkuun poni yritti pari kertaa lähteä käsistä ja keulia ja hyppiä ja loikkia, epätyypillistä J:lle. Poni kuitenkin rauhoittui, kun sen pisti töihin. Tein voltteja ja kaarteita ja pysähdyksiä käynnistä. J oli melko tahmea ja keskittyi huonosti, kun kaiken mahdollisen kyttääminen oli kiinnostavampaa. Käynti alkoi kuitenkin pätkittäin olla ihan mukavaa, pää alkoi pysyä alempana ja ponin liike olla tahdikkaampaa.

Ravi oli vaihteeksi epätasapainoista köpöttelyä alkuun. Ravailin paljon enemmän, kuin viimeksi. Ensin ravasin pitkät sivut, lyhyet sivut käynnissä ja keskellä pysäytys + peruutus. Peruuttaminenkin alkaa sujua paremmin, pää ei enää nouse kiharviksi ja poni peruuttaa suoraan taaksepäin, eikä heitä sivuttain, kuten aiemmin.

Uraa pitkin ravaaminenkin oli ihan ok, vaikka päädyissä poni edelleenkin meinaa kaatua sisään ja oikaista hurjasti. Tasapainon puutetta. Tein muutaman raviympyränkin, eivät ne mitenkään kauniita olleet, mutta ympyröitä kuitenkin. Tästä sitten vain harjoittelemaan, josko joskus onnistuisi siistit oikeinpäin asettuneet ja tasapainoiset ympyrät, ja ehkä vielä jonain päivänä ravivoltitkin...

kevättä rinnassa.

Poninkäppänällä on tällä hetkellä tarhaseurana kiimainen tamma, eli "suuren oriin" elämä tuntuu olevan aika mallillaan. (J siis ruunattiin vasta viime kesänä, eli n. 7 vuotiaana.) Aurinkokin paistaa ja tänään oli mukavan lämmintä, jee jee. Itsekin olin eilisen konsertin takia kohtalaisen euforisessa mielentilassa, joten päivä oli kokonaisuudessaan ihan loistava. Tosin kiitos keikalla hyppimisen, jalat kiljuivat vähän hallelujaa ja enemmänkin olisi voinut nukkua...

J oli jo harjaillessa normaalia rauhallisempi ja jotenkin "hyväntuulinen", jos nyt niin hevosesta voi sanoa. Laittelin sille kamat niskaan ja suuntasin maneesille. Alku oli jännä, toisessa päädyssä oli hevonen (!), joka laukkasi (!!), eli selkeästi pelottavin asia maailmassa. Toisessa päädyssä puolestaan kolisteltiin jotain rojuja, kamalaa sekin. Ja päädyssä oleva estekalusto, voi järkytys. Jästi hyppeli vähän omiaan ja pöhisi ja puhisi, mutta kun kerran päädystä kulkee ura, niin sinne myös mennään ja reippaalla ratsastuksella poni sinne lopulta kummemmin sikailematta meni.

Käynnistä tein voltteja ja volttikahdeksikkoja, vähän hain asetusta, vaihtelevalla menestyksellä. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat kivasti, poni kuunteli apuja hyvin ja pysähtyi käytännössä istunnalla. Ravipätkissä oli alkuun vähän hakemista, taipumisesta ja tasapainosta ei ollut tietoakaan. Kuitenkin, vähän lämmettyään (ja ratsastajan vähän keskityttyä) alkoi ravikin sujua pätkittäin. Tein taas paljon siirtymisiä, J vastasi ihan hyvin ja mm. ravasi suoraan peruutuksesta ja pysähtyi suoraan ravista ilman väliaskelia. 

Oli superkiva fiilis ratsastaa, kun oikeasti sujui. Varsinkin käynnissä poni kulki kauniisti niskaansa myödäten ja oikein päin, jalat ja selkä mukana. Ravissa pää nousi ja selkälihakset jäivät matkasta, mutta tempo ja tasapaino säilyivät aiempaa paremmin. J aristaa vieläkin selkäänsä, joten en viitsinyt kiusata ponia laukalla, kun ravikin tuntui epämukavalta sille. (Ja miksi ratsastan selkäkipuisella ponilla: sen lihakset tulevat kipeiksi, koska niitä ei ole. Eivätkä ne kehity, jos poni ei liiku ja työskentele lihaksillaan.)

Loppuun menin käyntipuomeja, joita oli maneesissa vähän sikinsokin yhdessä kohtaa, tein käännöksiä puomilta toiselle ja poni joutui taipumaan ja nostelemaan jalkojaan. Pari kertaa pysäytin puomin jälkeen tai puomin päällä, oli jännä keskittyä jalkojen liikeeseen niin, että sen saa pysäytettyä juuri, kun etujalat ovat puomin yli.

Takaisin tallille ja Arnikaa selkään ja loimet niskaan. J pääsi naisseuraansa tarhailemaan ja itse boksit siivottuani himaan. Ja sori, taas yksi kuvaton postaus... :(

rämpimistä.

Olen käynyt tänä vuonna maneesissa ehkä kaksi kertaa. Tai kolme. Joka tapauksessa naurettavan vähän. Ei sillä, minä nautin hampaat irvessä tuuppaamisen sijaan huomattavasti enemmän maastoköpöilyistä, mutta ponin kunnon ja tasapainon paranemisen seuraamisen kannalta sileä on helpoin. Kääntymiset ja taivuttelutkin jäävät vähemmälle maastossa.

("Rakennekuvaa" J:stä. En kehtaa julkaista pari kk aiemmin otettua kuvaa, mutta ero on selvä. Enää eivät kylkiluut paista, ponin takamus on jo pyöreämpi ja on se vähän lihaksiakin palauttanut. Tästä suunta vaan parempaan.)

Eilen olin Jästin selässä valmiina lähtöön kymmentä vaille viisi. Ratsastuskoulu valtaa koko maneesin tasan viideltä, että se siitä maneesisuunnitelmasta. Alkukävelyiksi käytiin rämpimässä eräs polunpätkä, mutta siellä alkoi suojasään takia olla melko huono mennä, joten käännyttiin takaisin. Mentiin sama vanha tienpätkä pari kertaa edes takaisin. Siinä on hyvä "ura" ja tasaista mennä.

Vaikka maastossa oltiinkin, ajattelin olla tehokas ja harjoitella vähän siirtymisiä samalla. Jästin mielestä on ollut ylivoimaista seistä maastolenkeillä paikallaan, joten käynti-seis aiheutti alkuun tuskailuja, kun poni hosui joka suuntaan. Melko nopeasti se tajusi, että kehun sen maasta taivaisiin, kun se suvaitsee tönöttää sekunninkin kaikki neljä jalkaa maassa ja homma alkoi sujua. Otin mukaan ravipätkiäkin. Alkuun jarrutusmatka venähti moneen metriin, mutta toistojen jälkeen poni alkoi kuunnella vähän paremmin.

Omalle henkiselle muistilistalle pitää naputella ääniapujen tärkeys. Poninkäppänä ei todellakaan vastaa ohjaan & pohkeeseen niin nopeasti, kuin pitäisi, joten äänellä saan apuja tehostettua siirtymisissä. Kyllä mä muutenkin juttelen ponille paaaaljon, mutta tänään huomasin miten selkeistä ääniavuista oikeasti on paljon hyötyä.

Laukkapätkä numero yksi oli positiivinen yllätys, poni nosti siististi ja meni suorastaan _rauhallisesti_. Siirtyminen raviin ei ollut mitenkään kaunis, mutta ei myöskään ihan sikailua. Toinen laukkapätkä oli vaihteeksi järjetöntä kaahausta jarrut hukassa, vasen laukka on kai ponille vaikeampi tai sitten itse sählsin jotain. Kunhan joskus saan meidät maneesiin asti, on laukka-ravi siirtymistä treenattava. Ja niitä nostoja, jotka eivät aina nekään ole mitenkään kauniita... 

J on kyllä edelleen superhuonossa kunnossa, koska kaksi laukkapätkää hiottivat sen reilusti. Kävelin tallille ja kävin vielä kentällä tekemässä pari käyntivolttia, mutta pohja siellä oli inhottavan muhku. Takaisin tallille ja kamat pois. Karvanlähtöaika alkaa olla nurkan takana, harjaillessa karvatupot vaan lentelivät. Poni tarhaan, boksit siistiksi ja uupunut ratsastelija rämpi junalle.