kesälaitumelle.

Keskiviikkona kävin ratsuilemassa, kolmas reippaampi liikutuspäivä putkeen, joten poni oli ihan mukavalla päällä. Mentiin isolle pellolle, kun siellä nyt vihdoin saa ratsastaa. Alkuun taas käynnissä taivutteluja ja voltteja mahdollisimman kunnollisesti jalat alla ja muoto ponin ja ratsastajan taidot huomioon ottaen mahdollisimman hyvänä. Vähän meinasi puskea lapa edellä, mutta pohkeella muistuttamalla sekin korjaantui.

Yritin ravailla vähän normaalia enemmän, kun yleensä meidän ravailut menee muutamaan ympyrään, joiden aikana poni venkoaa joka suuntaan ja haluaa laukata ja ratsastaja tappelee aikansa ja antaa sitten ponin laukata, koska onhan kaahaaminen toki kivempaa, kuin tappelu. Keskiviikkona yritin kuitenkin vähän työstää raviakin, vaatia rauhallisempaa tahtia, asetusta ja pidätteiden kuuntelua.

Muutaman hyvän pätkän jälkeen sitten laukattiin. On se vaan mahtava fiilis paahtaa isoa peltoa ihan täysiä ympäriinsä :D Kunhan poni sai pahimman hepulinsa purettua ja malttoi vähän kuunnella, joutui se laukassakin tekemään muutakin, kuin kaahottamaan. Ne hemmetin vasemman laukan nostot, voi se olla vaikeaa. Oikeaa laukkaa kyllä nousi, mutta vasenta ei vahingossakaan. Mutta, lopulta sitten onnistuttiin parissa vasemmassa nostossa niin, että ratsastaja oli hurjan tyytyväinen niin itseensä kuin poniinkin ja kotiinpäin käveli (!!!, siis todellakin käveli, eikä hipsutteluravannut!) varsin tyytyväinen duo. Tallilla huuhtelin hionneen ponin ja syöttelin jonkinaikaa.

Nyt tilanne on sitten sellainen, että J lähti eilen reiluksi kuukaudeksi jollekin tytölle kesähevoseksi ja laitumelle. Sinällään ihan kiva, poni pääsee laitsalle ja ponin omistaja on tyytyväinen järjestelyyn, toisaalta mun kannalta tietenkin kurja, kun ei ole hevosta, jolla ratsastella. Pitää ehkä uskaltautua piitkästä aikaa jonkin muun otuksen kyytiin, tai viettää kesä töissä ja muissa hevosvapaissa aktiviteeteissä, ja palata sitten syksymmällä uudella innolla tallille. Vähän olen miettinyt kesätyörahojen sijoitusta esim. puoli-ylläpitoon, mikäli sellainen J:n omistajalle sattuisi sopimaan, sillä tämä meidän nykyinen diili on pidemmässä juoksussa epäreilu ja epäkätevä... Katsotaan, mutta kivaa kesää kaikille anyway (:

ukkosta ilmassa.

Ulkomaanmatkat ja 18v. synttärit vähän rajoittivat tallilla käymistä, mutta eilen rämmin pitkästä aikaa tontille ponia katsomaan. Kyllä oli kiva fiilis, kun poni iloisesti höristen tuli portille vastaan, oon selkeästi syöttänyt sille tarpeeksi herkkuja ja normimössöjä, kun se muistaa mut :D

Juttelin J:n omistajan kanssa, vähän kurjia uutisia mun kannaltani, sillä poni lähtee todennäköisesti ainakin kuukaudeksi jollekin tytölle kesähevoseksi. Ponin näkökulmasta tietysti ihan jees päästä laitumelle ja omistajan kannalta hyvä saada ylimääräinen turpa pois rehulaareilta, mutta mua tietysti harmittaa. Pitää syksymmällä kesätyörahojen turvin yrittää neuvotella jonkinlaista vuokraus/puoliylläpitodiiliä, niin olisi vähän varmempaa, että poni pysyy jatkossakin maisemissa, sillä sen omistaja tuskin ihan hyvää hyvyyttään mun ratsastusharrastustani haluaa sponssata...

Joka tapauksessa just kun sain ponin valmiiksi ja kiipesin selkään, ilmestyivät vähemmän iloiset ukkospilvet horisonttiin ja alkoi vähän jyristä. Menin sitten tallin takana olevalle pellolle ratsastamaan, olisi ollut lyhyt matka takaisin, jos oikein kunnolla olisi alkanut myrskyämään. Poni oli eilen liikkunut reippaammin ja se oli alkuun suorastaan laiska, ihan kivaa vaihtelua normaaliin katujyrä-vauhtiin.

Käynti sujui kivasti ja poni kulki nätisti, ravissa piti jonkin aikaa työstää, ennen kuin tahti alkoi pysyä tasaisena ja asetus paremmin oikeaan suuntaan. Erityisen kauaa en jaksanut nyhertää ravin kanssa, vaikka ponista kyllä olisi parempaakin irronnut, olin itse laiskalla tuulella ja ukkospilvet lähenivät uhkaavasti. Oikea laukka sujui hurjan hyvin, nosto oli lähes siisti ja laukka melkein rauhallista, hyvä J! Laukassa yritin vähän asettaa ja vaatia vauhtia aina muutamaksi askeleeksi kerrallaan vieläkin hallitummaksi.

Vasen laukka oli vaihteeksi ongelma, J kuumui ja kun yritin kävellä rauhoittaakseni sitä, alkoi typerä possuilu ja steppailu. Muutaman yrityksen jälkeen vasen laukka nousi pätkäksi, kehuin ponia hurjasti ja se riitti. Loppuravitkin olivat ärsyttävää jyräämistä, konsepti rauhallisesti eteen-alas ei ole selkeästi mennyt poniparalle ihan perille...

Tänään olen taas menossa ratsastamaan, ajattelin jatkaa vasemman laukan nostojen treenailua ja käydä sään salliessa isommalla pellolla baanailemassa.

aina ei mene ihan putkeen...

Menin tallille vasta illalla, kun celsiukset olivat pudonneet edes pari astetta. Silti tuli hiki, jo muutaman ensimmäisen ravipätkän aikana radalla... Poni oli pätkittäin ihan jees ja pätkittäin pitit kytätä muurahaispesiä ja radalla vastaan tulevia tuntilaisia jne... Huoh.

Ajattelin mennä pellolle tekemään laukannostoja, mutta siellä oli pari muuta hevosta, joiden sekaan ei huvittanut mennä, kun J ei kuitenkaan ole aina ihan 100% hallinnassa. Käytiin maneesissa ravailemassa, teki ihan hyvää mennä hetki sileällä ja vähän teeskennellä tuuppailevansa vähän täsmällisemminkin, kuin maastossa baanaillessa. Maneesissa kuitenkin alkoi hetken kuluttua paistua hengiltä, joten suuntasimme takaisin pihalle.

Laukkaaminen oli tänään pieni katastrofi, ensimmäisellä kerralla nousi väärä laukka (yritin tarkoituksella nostaa J:n heikompaa, eli vasenta laukkaa) ja ponille meni herne nenään, kun ei saanutkaan heti lähteä. Hetki tapeltiin ja sitten nousi vasen laukkakin, mutta sen jälkeen baanattiin vaihteeksi jarruitta ihan liian pitkä matka, sitten tapeltiin raville ja lopulta edes vähän käyntiä muistuttavaaa askellajiin. J kuumui ihan ihme pallopääksi kun se olisi vain halunnut laukata lisäälisäälisää, ja argh, kyllä ärsytti kun en sitten saanut sitä rauhoittumaan. Halusin joka tapauksessa tehdä vielä pari nostoa niin, että jarrut löytyvät silloin, kun minä haluan. Seuraavat kaksi nostoa menivät paremmin, mutta eivät siirtymiset edelleenkään kauniita olleet tai poni niiden jälkeen mitenkään rento ja rauhallinen...

Siinä vaiheessa poni oli niiin hikinen, että en edes viitsinyt laukata toiseen suuntaan, ravailin vain mahdollisimman rauhallisesti ja kävelin pitkään. Tallissa huuhtelin ponin selästä ja kaulalta ja nakkasin sen vielä hetkeksi tarhaan piehtaroimaan ennen iltatallia.

sateista ja aurinkoista.

Perjantai 27.5.: Menin poikkeuksellisesti perjantainakin tallille ja kuvittelin ehtiväni ratsastella uhkaavista pilvistä huolimatta ihan normaalisti, joten suunnattiin maastoon. Yhden pikku ojan ylittäminen oli vähän hankalaa ja laukkapätkä meni vaihteeksi vähän pitkällä jarrutusmatkalla, mutta muuten poni oli mukava, kuunteli nätisti siirtymisissä ja oli tavallista rauhallisempi. Selkäkin tuntui paremmalta, ei tullut pukkittelua tai muuta porsastelua protestiksi.

Lauantai 28.5: Kun poni oli eilen liikkunut, se käyttäytyi jo hoidettaessakin paljon rauhallisemmin ja mukavammin. Tallilla oli lauantaina kisat, joten autoja, ihmisiä ja hevosia riitti. Käytiin kuitenkin ratsastusradalla kävelemässä muiden seassa, eikä J ollut moksiskaan tavallisesta poikkeavasta hulinasta. Radalla otettiin pieniä ravipätkiä, max. 10 askelta kerrallaan, niin että ponin oli pakko pysyä hereillä ja kuunnella. Välissä sitten käveltiin ja pysähdeltiinkin, kun välillä meinasi käynti mennä kipittelyksi.

Maastossa tapahtuneen alkuverryttelyn jälkeen poni oli niin rauhallisen ja kaikin puolin normaalia paremmin tuntumallaolevan oloinen, että mentiin vielä pellollekin. Tavallisesti pellolla ratsastus päättyy kiitolaukkakierrokseen ympäri peltoa, mutta tällä kertaa poni olikin hurjan nätisti. Ravailtiin ja hain ravissa aavistuksen muodontapaista, muutama hyvä askel aina sinne tänne. Laukkaaminenkin sujui hyvin, vauhti pysyi järkevänä, laukkaympyrä suunnilleen pyöreänä ja vähän pysyi laukkaa myös ratsastamaan, asettamaan jne. Ja perinteisesti vaikeuksia tuottanut vasen laukka nousi tällä kertaa jo toisella yrittämällä oikein, jeeee. Ravailtiin loppuun rennosti eteen-alas ratsastajan loistaessa kuin naantalin kuuluisa aurinko ja vaikutti ponikin ihan iloiselta. Tallissa kamat pois ja vähän aikaa annoin ponin hengailla turpa ojanpielen voikukissa, kun oli mennyt niin hyvin (:

ilman satulaa.

Hupsis, taas meni yli kuukausi päivittämättä... Yritän koostaa tähän taas viimeaikaiset ratsastelut samaan listaan...

Keskiviikko 25.5.: Eilen poniparan selkä oli huomattavasti aiempaa arampi, joten vaikka omistaja kehottikin jumppailemaan sitä reippaammin, kuulosti ihan vaan maastolenkki ilman satulaa paremmalta, kun kerrankin oli kaveria. Ei mun tasapainolla yksinään uskalla ilman satulaa mennä :p Selkäännousu aiheutti ensimmäisellä kertaa ravispurtin, josta laskeuduin onneksi jaloilleni alas. Toisella yrityksellä kaveri piti ponista kiinni ja pääsin jopa kyytiinkin ja J rauhoittui sitten. Käppäiltiin maastossa ja olen lähinnä itsestäni hurjan ylpeä, että kiikuin kyydissä, vaikka poni pari kertaa säpsähteli kunnolla ja muuten vain porsasteli.

Lauantai 21.5.: Kävin itsekseni ratsastelemassa, poni oli tosi köpö. Yritin lähinnä ravailla rennosti maastorataa, mutta välillä meni vähän kaahailuksi. Aikamme tapeltiin tahdista ja lopulta ponista löytyi edes pätkittäin ihan rauhallista ja tasaistakin ravia, peitsaamisen ja kipittämisen sijaan.

Keskiviikko 19.5.: Ensin käytiin kaverin kanssa pellolla, J oli ravissa hurjan hieno aina pätkittäin! Sitten maneesiin, jossa tein superhuolellista käyntityöskentelyä kaverin ohejistuksella, ponin piti todellakin kulkea oikeinpäin, minun pitää ohjat kädessä ja tehdä itse töitä. J:n yksi ongelma on ulkolapa edellä puskeminen ja sain monta hyvää vinkkiä sisäpohkeen ja ulko-ohjan käyttöön ponin kasassa pitämiseen.

tiivistettynä.

Sori, sori, superlaiska päivittelijä täällä moi. Tiivistelmä viime viikoilta:

Lauantai 2.4. Maneesissa, alkuun oli hyvä, varsinkin käynnissä, mutta laukasta kuumui ihan pösilöksi. Kaveri tuli katsomaan ja vinkkasi muutaman ihan hyvän rauhoittelukeinon.

Keskiviikko 6.4. Kaveri piti mulle tuntia, lähdettiin ihan perusjutuista, mun asennosta ja ohjien kädessä pitämisestä (tuntuu olevan välillä ylivoimaista...), kunnollisista asetuksista ja sellaisesta. Käynnissä poni oli ihan supermahtava, kulki hurjan hienosti oikeinpäin ja ravissakin miljoona kertaa paremmin, kuin yleensä. Ajan puutteen vuoksi laukka jäi pariin nostoon, pitää pyytää ensiluokkaiseksi ratsastuksenohjaajaksi jo moneen kertaan todistettu kaverini huutamaan mun virheistä joku toinenkin kerta (:

Lauantai 9.4. Ratsastelin itsekseni, kävin maastossa köpöttelemässä kevättä ihmettelemässä, ponillakin tuntui olevan virtaa ja se mm. pukitti kesken ravipätkän. Sitten käytiin vielä maneesissa. Poni oli todella kiva, viime kerralla opitut jutut sujuivat hyvin ja ravi oli taas hieman parempaa. Laukkakin oli ihan siedettävää ainakin muutaman noston verran, päädyistäkin selvittiin jotenkuten.


Keskiviikko 13.4. Maastoiltiin taas alkuun, kotimatkalla tosin poni possuili minkä kerkesi, mutta rauhoittui sitten. Kenttä on nyt sulanut ja siellä pääsee menemään. Kenttä oli olevinaan hurjan pelottava, J esitteli pari hienoa pukkisarjaa. Normaalisti olen niitä ratsastajia, jotka menevät pienimmistäkin loikista ihan paniikkiin, mutta J pukittelee aika pehmeästi ja se on lähinnä huvittava yrittäessään loikkia. Kentällä oli ihan kiva pyöriä, varsinkin ravissa J kulki reippaasti, mutta pehmeästi ja nätisti myödäten. Vähän tuli kiire, joten laukkailu jäi muutamaan possunostoon.

Lauantai 16.4. Ihanan aurinkoinen päivä tänään! Menin aamupäivästä tallille, kun päivätallintekokin kuului tällä kertaa mun hommiini. Poni oli ulkona ilman loimea, nyt alkaa olemaan jo niin lämmin. Mentiin maastoon, fiilis oli ihan huippukiva. J oli rauhallinen ja mukava, sää oli täydellinen ja lumet jo monesti paikasta sulaneet. Kierrettiin ratsastusrata ja metsätie, jota pitkin pääsee isolle pellolle. Pellolla ravailtiin isoja ympyröitä, poni suorastaan yllätti kuuntelemalla, vaikka paikka oli avoin ja vieras. Laukassa vauhtia sitten riitti, mutta ei se mitään, baanailtiin peltoa ympäri niin että kura roiskui! (Pohja ei tosiaan ollut pitävin mahdollinen, mutta kun ei kääntänyt liian jyrkästi se riitti.) Välissä käveltiin pitkään, koska laukkaaminen sai vaihteeksi kierrokset nousemaan. Sitten vielä toiseenkin suuntaan laukkaa, superponi!

Takaisin tallille, poni pääsi hetkeksi sisälle, se pääsi piehtaroimaan ja muutenkin sai jäähdytellä, kun oli tullut niin hiki. Sitten vaan poni tarhaan ja päivän talliorjailut: heinät ulos, boksit, vedet jnejne. Porukat tulivatkin kisoista just kun olin lähdössä, Niitti oli käyttäytynyt ekoissa kisoissaan oikein hienosti (:

kuka pelkää pikajunaa?

Äh, kiirettä on pitänyt, joten postauksessa kooste parilta viime päivältä ja "tätä treenattava" -lista.

Keskiviikkona käytiin Saran kanssa ensin juoksuttamassa Niitti ja pallero oli ihan mukavasti. Ja siinä vaiheessa loppui kamerasta akku... Anyway haettiin sitten Mini & Jästi sisään ja lähdettiin maastoon. Alkumatka oli jo "lupaava", joka ikinen ohimenevä rekka jne. piti kytätä ja molemmat ponit olivat ihan pinkeinä. Päästiin hiekkatielle, missä meno vähän rentoutui.

Kunnes ohi rymisteli pikajuna. Siitä ehkä 5 metrin päästä. Sellainen pitkä ja luonnollisesti kovaääninen ja heppojen mielestä hurjan pelottava. Molemmat keuli & loikki omiaan, mutta onneksi mitään totaalista räjähdystä ei tullut. No, matka jatkui... Reitti kulkee vähän matkaa radasta sivussa, ja silloinkin meni junia, joten toisen ihan radan vieressä menevän pätkän olisi teoriassa voinut päästä turvallisesti ohi. No ei, tällä kertaa vähän vähemmän hurja lähijuna, mutta riitti siinäkin hevosilla pelästymisen aihetta. Ärsyttävää, kun oikein parempaakaan maastoa ei ole, mutta ei tuo ihan vieressä (siis oikeasti vieressä-vieressä, kapea oja välissä ja sitten raiteet) kulkeva junarata ei ole kovinkaan kiva...

Mentiin vielä pikkutielle, tarkoituksena laukata kunnolla loppuun. Alkuun kaikki sujui ihan ok, ravailtiin ja pystyttiin _juttelemaan_ samalla, eli J oli tosi rauhallinen ja hyvin kuulolla eikä yrittänyt Ministä ohi. Sitten laukattiin tallille päin, ja Mini sinkosi ja kompastui. Kaveri lensi kaulalle ja roikkui siinä kuin mikäkin intiaani, mutta putosi lopulta hankeen. Jästi jarrutti täydestä laukasta nätisti seis, yllätyin iloisesti (: Mitään ei sattunut, Mini laukkasi tallille ja se otettiin kiinni.  Uusi yritys ja tällä kertaa laukkailu sujui kivasti.

Torstaina kävin itsekseni, on se koeviikko kiva, kun ehtii hyvissä ajoin tallille. Maneesissa oli tyhjää ja alkuun kiertelin jumppasarjaa taivutteluksi, esteiden ympäri pujotellen. Ravissa J oli ihan kiva, reipas, mutta hallinnassa ja ympyrätkin olivat ihan ok. Menin yhden miniesteenkin pari kertaa, hih. Kyllä polttelisi kunnon estetunti piiiiitkästä aikaa.

Laukka oli alkuun vähän räjähtävää, kuten tavallista. Pitkillä sivuilla laukkailun jälkeen mentiin jopa niistä ah niin pelottavista päädyistä laukassa. Poni pysyi jaloillaan, vaikka hetkittäin tuntuikin, että sen tasapaino pettää ihan koska tahansa ja vauhti oli hurja... No, siitä on kuitenkin ratsastajan hermoilusta huolimatta selvitty, joten jatkossa voi laukkaakin työstää vähän eri tavalla. Nyt ongelmana oli törkeä ennakointi ja hosuminen nostoissa, niistä on opeteltava siistimpiä.

Suunnittelin vähän juttuja, joita haluan lähitulevaisuudessa testailla, lista näyttää tältä:

- Siistit ja rauhalliset laukannostot muualtakin kuin kulmista, tässä riittää varmasti tekemistä.

- Tasapainoa paremmaksi niin ravissa kuin laukassakin (ja sen myötä vauhtiinkin enemmän säätövaraa).

- Asetusta ja taipumista paremmaksi. Vika on lähinnä ratsastajassa, en vaadi ponilta tarpeeksi työskentelyä...

- Harjoitusravia, lisää, lisää ja lisää. Oma istunta on vaihteeksi treeniä vailla.

- Ilman satulaa olisi kiva mennä pitkästä aikaa, vaikka vähän raviakin.

- Ne esteet!!!

- Etuosakäännökset ja pohkeenväistöt, poni kuulemma osaa ne, katsotaan, miten ratsastajalta sujuu...