jarrujen etsintää.

Poikkeuksellista, sain kyydin tallille eikä tarvinnut alkaa junalla sotkemaan. Tallilla ei ollut juuri ketään aamupäivästä, ja hain Jästin tarhasta käytävälle. Harjailin sen oikein huolella korvista kavioihin. Kun poni palasi tallille, se oli ihan harmaa ja takkuinen, mutta nyt muun kunnon palaillessa alkaa karvakin parantua ja jopa hieman kiiltää, hyvä hyvä.

(Mitä iloisin ilme ja laadukkain kuva...)

Satula selkään, ponin piti tietenkin vähän protestoida asiaa. Sitten suitset, ratsastusloimi ja ratsastajalle kypärä päähän, ja menoksi. Käveltiin ratsastusradalle ja rämmittiin vähän hangessa, siihenkin kohtaan olisi kiva saada parempi polku ja ponille tekee hyvää kävellä lumessa. Radalla kaveri tuli ratsain vastaan, se oli ollut hyppäämässä, ja me teimme J:n kannsa u-käännöksen ja ratsastettiin yhtä matkaa takaisin tallille.

Kaveri meni jo talliin, mutta me jatkoimme vielä pellolle. Ensimmäisestä ravipätkästä J ottikin laukkaspurtin, virtaa todellakin riittää. Okei, ryöstäminen on paha tapa, mutta toisaalta en viitsinyt alkaa pahemmin repimäänkään. J:ltä kyllä löytyy jarrut, jos pakko on, mutta annoin sen silti laukata jonkin matkaa, ja sitten ympyrällä hidastettiin raviin. Poni ravasi sitten ihan kivasti, molemmat suunnat. Otettiin loppuun vielä pieni laukkapätkä toiseenkin suuntaan, tällä kertaa ihan minun luvallani... Harmi, ettei poni vielä ole sellaisessa kunnossa, että pellolla voisi kunnolla baanata, se oli viime talvena ihan mahtavaa.

Loppukäynnit, ja poni talliin. Kamat pois, vähän porkkanoita kiitokseksi, pikainen harjaus, loimet niskaan ja poni ulos. Omistaja oli kaivanut ponille suojat jostain, nyt saa sitten nekin laitettua, mikä on varsinkin hokkiaikaan hyvä. Menen sitten varmaaan huomennakin liikuttamaan J:n, kirjoittelen sitten lisää (:

lunta.

Tänäänkin tallilla, ja vaihteeksi maastoilemassa. Puskaratsastaja mikä puskaratsastaja... Jästin tarhakaverin omistaja kysyi minua mukaansa maastoon, näyttämään vähän reittiä ja seuraksi, ja mentiin sitten.

Ennen Jästi oli aina "pakko" laittaa käytävällä kuntoon, koska sen karsinakäytös oli varsin sikamaista. Nyt takaisin tallille palattuaan sen käytös on muuttunut todella hyvään suuntaan, varmaan ruunauksen takia tai jotain. Ainut murheenkryyni on ollut satulointi, J on jyrännyt päältä ja yrittänyt potkia jne. Ihan kiusallanikin olen nyt varustanut ponin karsinassa, ja kaipa se käytös satulankin suhteen vielä paranee.

Käytiin maastossa ihan perus lenkki käynnissä. Ponilla oli virtaa vaikka muille jakaa, ja melko reippaasti tuli harpottua. Ja metsäpolulta kerättiin kaikki lumet niskaan... Ehkä minun olisi aika hankkia kunnon talviratsastushousut? Loppumatkasta kaveri suuntasi jo talliin, mutta me kävimme vielä pellolla ravaamassa vähän. Vauhtia kyllä riitti, mutta hanki oli aika hyvä vastus ja molempien suuntien jälkeen käveltiin tallille.

late night show.

Meni eilen sen verran myöhään, että en jaksanut illalla edes postailla... Tarkoitus oli lähteä heti koulun jälkeent tallille, ja käydä nopeasti pieni maastolenkki. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että tulin kotiin klo 23:00. Hups. Kiitokset mm. VR:lle. Odotan kesää ja ajokorttia kuin kuuta nousevaa, juna-aikataulujen (ja myöhästymisten...) mukaan on raivostuttava elää.

Joka tapauksessa ohjelmassa oli maastoilua, kaveri lähti mukaan ja minä siis Jästillä. Käytiin ensin pellolla kävelemässä, poni rämpi hangessa ihan asiallisesti. Sitten mentiin pari kierrosta ratsastuspolulla. Jästi on tosiaan ollut ontumisen jne. jälkeen pelkästään käyntikuurilla, ja tänään mentiin sitten ensimmäiset ravipätkät. Ponilla oli vauhtia enemmän kuin tarpeeksi, ja ravin sijaan se tarjosi laukkaa ja sivuloikkia ja yritti juosta edellä menneestä Ellisitä läpi/ohi.

Poni on edelleen tosi huonossa kunnossa ja on hangessa liikkuminenkin toki raskaampaa, ja pienen ravipätkän jälkeen se puuskutti jo. Käveltiin pätkä, ja sitten vielä pvähän ravia, sitten alkoivat jarrutkin jo löytymään. Kävellen takaisin tallille ja kamat pois jne.

Lähdettiin sitten vielä loppuillaksi seuraamaan hevosten omsitajan estevalmennusta, jännää. Oli taas mielenkiintoista seurata valmennusta ja tuli itsellekin hirveä hinku päästä hyppäämään. Viime kerrasta on varmaan pari vuotta, joskus muinoin ratsastuskoulussa...

watch and learn.

Okei, tästä lähtien minä rupean virallisesti Centered Riding- faniksi. Kaveri ja yksi toinen tallilainen olivat tänään CR-tunnilla, ja minä seurasin kentän laidalta, hieman skeptisenä alkuun. Epäluuloiset mielikuvani CR:stä muuttuivat kuitenkin täydellisesti. Tunti oli tiivistetysti nerokas. Opettaja kertoi selkokielellä ja yksityiskohtaisesti, mitä hevonen teki väärin ja miksi, ja mitä ratsastajan piti tehdä saadakseen se menemään paremmin. Opettaja keskittyi istuntaan ja asentoon ja yksinkertaisesti kaikkeen olennaiseen, ilman tuhraa puljausta ja vääntelyä. Pelkästään kentän laidalla nököttämällä sain noin miljoona hyvää vinkkiä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Google, oi google, tätä tutkitaan lisää.

Mutta joo, minulle jäi erityisesti mieleen:

- Kaulan asento ei kerro, mitä rungossa tapahtuu, eli siihen ei pidä tarketua.

- Ei saa taivuttaa liikaa.

- Oman katseen suunnan hallinta on tärkeää, pää vaikuttaa koko kropan asentoon.

(J:n uusi hieno, sininen riimu.)

Tallilla tapahtui muutenkin tänään vaikka mitä, paikalla oli hevoshieroja hoitamassa heppoja ja myöhemmin luennoimassa. Sen kuitenkin missasin, sillä lähdin Jästin kanssa maastoilemaan. Ponin selkä tuntui ennen ratsastusta hyvältä, se ei aristanut pahemmin mistään. Ilmeisesti kunto alkaa palailla, sillä maastossa löytyi possuiluvaihdekin: pihasta ei millään olisi voinut lähteä, kun kaverit jäivät tarhoihin, metsää piti kytätä ja säpsyä mörköjen varalta jne. No, ihan hauskaa kuitenkin oli, heppa köpötteli iloisesti ja sää oli valoisa ja nätti.

maneesinpohjatutkimus.

J:llä oli tänään aamupäivästä käynyt hevoshieroja (ja siinä sivussa jtn muitakin vaihtoehtoishoitoja harjoittava tyyppi tai joku) ja sillä oli vapaapäivä. No, minut tuikattiin sitten E:n selkään. E on lähemmäs parikymppinen tammamamma, tiineenä ja kaikkea muuta kuin rauhallinen kaveri.

(E laitumella viime kesänä)

Päästiin maneesille, ja kappas, siellä oli estetunti meneillään, sähellystä riitti. Ihme, sain E:n pidettyä ihan käynnissä ja melkein rauhallisena. Ilmeisesti mun istunnalleni on todellakin tapahtunut jotain, sillä E:llä en voi ohjista ottaa yhtään kiinni, vaan sain sen istunnalla rauhoitettua.

Meidät ongittiin sitten liinaan ja vähän kevenneltiin ja harjoitusravailtiin molempiin suuntiin, selkä- ja vatsalihakset huutavat armoa. Rauhallisen alun jälkeen E otti vähän kierroksia, ja varsa-masun ympärille vähän hellävaraisemmin kiristetty satula lähti luisumaan. Kyljeltä ei ollut pitkä matka maahan ja untuvatakki pehmensi laskeutumista :D

Satula kyljeltä takaisin selkään ja minä myös, ja vielä muutama kierros liinassa ravailua ja istuntaharjoitusta. Sitten takaisin tallille, kamat pois ja iltaruuat E:lle. Kello taisi olla jotain 9, mutta mitä myöhemmin menee ratsastamaan, sitä paremmin tilaa maneesissa...

kompurointia.

Vuoden ensimmäinen ratsuilu takana ja jännää oli. Tosin, minun jännäni on keskivertotyypin kuolettavan tylsä, mutta ihan miten vaan :D

Lähdettiin kolmen hevosen voimin ensin pienelle maastolenkille, minä yllätys yllätys J:n kyydissä. Vaikka normaalisti kuulunkin talvenvihaajien leiriin, on hevosharrastuksen kannalta lumipeitteestä iloa. Iltamyöhälläkin näkee ratsastaa maastossa ja lumessa on mukava rämpiä. Pieni käyntilenkki on kiva alkuverryttely, jonka jälkeen maneesissa tuuppailukin on kivempaa.

Tänään tein J:llä voltteja ja ympyröitä, poni kun on jäykkääkin jäykempi. Taivuttelu tuntui alkuun ihan toivottomalta, mutta muutama lähes siedettävä pikkukahdeksikko saatiin aikaan. Omistaja sanoi, että J:llä voi alkaa vähän ravailemaankin, ja minä sitten yritän vähän ravata. No, kahden askeleen kulmassa jälkeen poni on ihan polvillaan, lähes kaatui. Minä kuulun siihen onnelliseen ratsastajaryhmään, joka ei ole koskaan kaatunut hevosen kanssa, joten tuollainen kompastelu riitti tuomaan jännitysmomenttia ihan tarpeeksi ja jatkoimme käynnissä.

Päivän opetus, älä ahnehdi. Käyntikuuri jatkukoon, ennen kuin lihaksia löytyy enemmän ja tasapainoa on parannettava ennen maneesin kulmien ravausta. Ja omalle henkiselle muistilistalle: jalkojen lisäksi myös ponin selkä on tunnusteltava läpi ennen ja jälkeen ratsastuksen.

pitkästä aikaa.

Kuten otsikossa jo lukeekin, pitkästä aikaa eloa tässä osoitteessa! Loppukesä ja syksy ovat menneet sellaisessa kaaoksessa, että ei pahemmin ole tänne ollut aikaa eikä mielenkiintoa naputella yhtään mitään. Uuden vuoden kunniaksi aion kuitenkin alkaa taas postailemaan tänne. Tavoitteena tästä eteenpäin saada edes jonkinlainen raapustus joka ikisestä ratsastuskerrasta v. 2011 kirjoitettua, ja kuviakin mahdollisimman paljon.

Mulla on tällä hetkellä hevostilanne ihan huippu. Vuosi sitten talvella tallista lähtenyt Jästi (lv-ruuna, joka lähti kun omistajalla ei ollut sillä käyttöä eikä turhanpäiten viitsinyt tallissa seisottaa), palasi marraskuussa kotiin. Kymmenessä kuukaudessa poni oli muuttunut kuin varjoksi entisestään: kaikki lihakset kadonneet, kylkiluut paistoivat, ontui ja niin edelleen... Mitä helvettiä liikkuu ihmisten päässä kun päästävät hevosen tuohon kuntoon?

Joka tapauksessa, J on nyt kotona ja ontuminen on hoidettu kuntoon ja poni on kerännyt massaa kunnolla. Olen päässyt ratsastelemaan sillä ja nyt onkin käynnissä lihaskunnon palautusprojekti. Ennen kauniisti sanottuna itsepäinen poni on muuttunut ruunauksen myötä suorastaan lammasmaisen kiltiksi, ja meillä on ollut tosi kivaa (: Toistaiseksi ohjelmassa on vain ja ainoastaan käyntilenkkejä, kiipeilyä ja hangessa rämpimistä. 

Comeback tänne on nyt sitten virallisesti tehty, ja lomaakin on, joten tallilla on aikaa pyöriä (: