maastoilua kesäillassa.

Tiistaina kävin hakemassa kesätyöpalkan, ja samalla käytiin maastoilemassa. Meitä oli minä, kaveri, kaverin äiti + tallinpitäjä, eli isompi porukka. Kesäilta oli viilennyt mukavasti, joten rento käyntimaasto oli aivan täydellinen. Menin M:llä, jolla omistaja kisaa pääasiassa kenttää. Sillä oli etana-päivä, ja hiihtelimme jonon hännillä. Mentiin läheisen junaradan toiselle puolelle parempiin maastoihin. Vähän kauhistelin, mitä M tykkää ohi menevistä junista, mutta se ei onneksi kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Oli yksinkertaisesti tosi kivaa (:

keravan kenttäkisat 4.7.

Olin mukana Keravalla vain katsojan roolissa, mutta kirjoitanpa silti. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun olin kenttäkisoissa mukana tutun hevosen kanssa, eli nyt tuli nähtyä muutakin kuin suoritukset radalla. "Takahuoneen" tunnelmat olivat joko sähellystä ja kiirehtimistä tai tylsistymistä ja odottelua. Kamerasta oli akku lopussa, joten kuvia otin ehkä viisi, ja nekin olivat tätä luokkaa...

(kuvassa joku älyttömän hieno suokkiori, jonka nimeä en tiedä/jaksa etsiä)

Raskas, mutta kiva päivä joka tapauksessa. Toivottavasti pääsen jatkossakin mukaan kisoihin muuallekin, oli jännää seurata ratsastajan valmistautumista, verryttelyä ja muutenkin olla hengessä mukana yms.

kesäkuun lopusta.

Olen ollut kesäkuun kesätöissä tallilla, eli ratsastettuakin on tullut. Kysessä on yksityistalli, ja tallin pitäjän kolmea hevosta ollaan kaverin kanssa saatu liikuttaa.

Maanantai 28.6.:

Aamulla maastoilua D:llä, perus käyntilenkki. Illalla liinassa E:llä. Liinatyöskentely on ihan mahtavaa, suosittelen kaikille joilla on siihen mahdollisuus. Kun toinen huolehtii sunnasta ja vauhdista, pystyy itse keskittymään istuntaan ja omaan asentoon. Ja juoksuttaja pystyy myös keskeltä kommentoimaan hyvin. Mulla on tapana olla liioitellusti ryhdikkäänä, ollaan ristitty mun istunta tinasotilas-tyyliksi. Ristiselän rentouttaminen on mulle ihan älyttömän vaikeaa. Liinassa ilman ohjia & jalustimia pyöriessä on ihan pakko istua oikein ja tasapainokin kehittyy.

Tiistai 29.6.:

Ilman satulaa D:llä, se säpsähti heti alussa jotain ja putosin :D Heppa kiinni ja hain sitten ylpeys ja alaselkä kolahtaneena satulan ja sitten jatkettiin maastoilua.

Keskiviikko 306.:

Käyntitunti D:llä, kaveri neuvoi. On ihan mahtavaa kun on joku, joka osaa ratsastaa kys. hevosella ja kertoa mullekin, mitä siellä selässä pitää tehdä :D Suuria havaintoja ulko-ohjan tuesta ja puolipidätteistä ja lopetellessa virkkuukoukku-D kulki hienosti oikeassa muodossa. Voi sitä onnistumisen iloa, kun heppa kulki todellakin oikein päin.

ensimmäinen.

Ensimmäinen postaus uuteen blogiin, aina yhtä jännää (: Varsinkin, kun tämä blogi eroaa kaikista edellisistäni merkittävästi aiheensa osalta: muissa blogeissani kirjoitan mm. vaatteista ja henkilökohtaisesti elämästäni, mutta täällä aion keskittyä vain ja ainoastaan harrastukseeni, hevosiin & ratsastukseen.

Olen Minna, 17 vuotta vanha ja asun Etelä-Suomessa. Minulla ei ole omaa hevosta, enkä tällä hetkellä käy edes säännöllisesti tunneilla. Olen kuitenkin hyvin onnellisessa asemassa, sillä saan liikuttaa tuttavani hevosia melko usein (kirjoitan niistä kunnolliset esittelyt myöhemmin). Vaikka kiersinkin 8 vuotta kenttää viikoittain ratsastuskoulussa, en todellakaan ole mikään mestariratsastaja. Onneksi hevosten omistaja ja minua paljon paremmin ratsastava kaverini pitävät minulle tunteja ja ohjeistavat aina silloin tällöin. Olen tämän suunnilleen puolen vuoden puskaratsastelukauden aikana kehittynyt mm. istunnaltani ja yleisesti taidoilta käsitellä hevosia eri tilanteissa paljon enemmän kuin ratsastuskoulussa monessa, monessa vuodessa.

Tavoitteeni harrastukseni suhteen eivät ole järin korkealla. Puskaratsastelu riittää hyvin, eikä kisakentille ole hinkua. Seurakisojen pikkuluokat ovat toki asia erikseen, niitä voisi joskus jopa huvin vuoksi harkita. Tahtoisin luonnollisesti oppia ratsastamaan aina vain paremmin ja paremmin erilaisilla hevosilla. Erityisesti istuntani on melko kehno, mikä herkemmillä hevosilla ratsastettaessa hankaloittaa paljon. Toisaalta, minulle on tärkeää yksinkertaisesti nauttia ratsastuksesta tehokkaan ja tavoitteellisen vääntämisen sijaan, jolloin leppoisat maastolenkit riittävät ihan hyvin nekin. Kuten jokaisella pikku ponitytöllä, on minullakin pitkän tähtäimen ikuisuusunelmana oma hevonen.

Tähän blogiin minulla on tavoitteena kirjoittaa jokaisesta kerrasta, kun käyn hevosen selässä. Millä hevosella, missä, mitä teimme, millaisia fiiliksiä tai mahdollisia oivalluksia jäi... Myös muita tallilla käyntiin/hevosiin liittyviä juttuja saatan postailla. Kommentit ja lukijat ovat tervetulleita, mutta ykköstavoitteena on lähinnä oman edistymisen seuraaminen.

PS: Blogin nimi tulee muuten Ultra Bran Heppa -nimisen biisin sanoista. Biisi on ilmeisesti niin random, ettei edes Youtubesta löydy :o Harvinaista, olen hyvin, hyvin pettynyt Youtube.